691. tarina (Saivat toisensa)

Vajaa muutama vuosi sitten pidin puhuttelua kahvilassa. Oli syntynyt nuori rakkaus ja minä kannoin siitä vastuuta vähän niin kuin asemani kautta. Sanoin pöydän toisella puolella istuvalle nuorelle miehelle, että "tämän tytön kanssa ei sitten leikitellä, vaan otat hänet tosissasi. Ja minä vahdin sinua, niin kuin nyt vain tuleva anoppi voisi tällaisessa tilanteessa vahtia." Ei siksi, että olisin epäillyt hänen olevan liikkeellä vain huvittelumielessä. Tai olevan epäluotettava missään suhteessa. Ei siksi, että olisin oikeasti ollut anopin asemassa. Halusin vain alleviivata. Tehdä suojamuurit, jossa rakkaus saisi turvallisesti kasvaa. Olivat niin suloisia, nuo molemmat, ja toivoin, että voisivat kulttuurien eroistakin huolimatta onnistua.

Mikä onni oli lauantaina istua heidän häissään. Nähdä kuinka kohtasi Kemijärvi ja Istanbul. Miten rakkaus on kantanut ja kasvanut. Toisella puolella istui rivit tummia päitä, toisella puolen keikkuivat vaaleat kiharat ja tuikkivat siniset silmät. Pappi vaihtoi sujuvasti suomesta turkkiin ja takaisin. Kaikui suvivirsi ja ey göklerdeki babamız. He saivat toisensa.

Kirkon urkuparvella oli kaunis valo.

Morsian oli kaunis. Sulhanen oli komea. Sulhasen suvusta moni oli elämänsä ensimmäistä kertaa kirkossa, joka on takuulla yksi Istanbulin kauneimpia. Morsian ja sulhanen näet tekivät radikaalin ratkaisun ja päättivät pitää häät vain Turkissa. Niinpä viime lauantaina oli häiden "suomiversio" kirkkoineen ja pihalla tapahtuneine ohjelmineen ja ensi lauantaina juhlitaan sitten turkkilaiseen tyyliin musiikin raikaessa häähuoneessa.

Pihalla törmäsi hauskasti kulttuurit. Turkkilaiset löysivät heti tiensä ulos katettujen pöytien ääreen, kun taas suomalaiset jakoivat tottuneesti riisiä kouriin ja asettautuivat kujaan vastaanottamaan hääparia. Ohjelmassa oli Akselin ja Elinan häävalssi, lauluesityksia, morsiamen isän puhe, leikkiä ja sulhasen ihana lauluesitys, jonka löydätte tuolta alhaalta. Luulen, että kaikki viihtyivät kansallisuuten katsomatta.

"Voisimme lähteä yhdessä Pariisiin tai palata Kemijärvelle." Tässä kaikkien jäähyväisten ja hyvästien keskellä on meidän onneksemme käynyt niin, että nuoripari ei lähde Pariisiin eikä Kemijärvelle vaan muuttaa Niinan opiskelujen vuoksi melkein naapuriksemme Helsinkiin. 

Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, 

pane sinetiksi ranteesi nauhaan.

Rakkaus on väkevä kuin kuolema,

kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. 

Sen hehku on tulen hehkua, 

sen liekki on Herran liekki.

Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,

virran tulva ei vie sitä mukanaan.

Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat

rakkauden hinnaksi, 

hän saisi vain toisten pilkan.

Laulujen laulu 8:6-7

Dünyadaki tüm mutluluklar üzerinizde olsun! Allah bir yastıkta kocatsın:)!