"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 3. heinäkuuta 2014

699. tarina (Kuolema oli läsnä)

Aamupalapöydässä on paksua kreikan jogurttia. Sekoitamme sen sekaan hunajaa, nektariinia ja banaania. Kahvi on vahvaa ja hyvää. Kaadan sitä keittimestä kuppiin ja lorautan päälle runsaasti maitoa. Parasta kuitenkin hyvin nukuttu yö. Näillä eväillä on hyvä lähteä luostarikierrokselle. Meteorassahan niitä riittää ja ovat kätevästi rengastien varrella. Me käymme vierailemassa niistä kahdessa eli Great Meteorossa ja Varlaamissa, jotka sijaitsevat aivan vieretysten. Heti alkuun tulee tosin harmi. Miksi emme ajaneet rengastietä jo illalla ja kuvanneet luostareita silloin? Kirkas keskipäivän aurinko on kuvaajan kannalta ihan vihoviimeisen huono, mutta siihen se on nyt tyytyminen, sillä muuta meille ei tarjota. Eikä siis nyt teillekään. Pahoittelen.





Munkkien on täytynyt olla hyväkuntoista porukkaa, sillä rappusia riittää. Ja lämmintä sellainen reipas 30 astetta.





Kirkoissa ei saa kuvata. Sekin on harmi, sillä molempien kirkkojen aiheena on marttyyrit. Seiniä kuvittavat kuvat eri tavoin murhatuista pyhistä. On ristiinnaulittuja, katkottuja käsiä ja päitä, leijonan syömiä, padassa kiehuvia ja muilla tavoin piinattuja Jumalan omia. Kirkkosalin puolella toivo ylösnousemuksesta ja siitä, että yhdenkään kärsimys ei ollut turha.





Muutoinkin kuolema oli vahvasti läsnä. Ei ahdistavasti, vaan jotenkin todeten. Paikoitellen jopa iloitellen.




Great Meteoran museossa näkyi yllättäen tuttu lippu. Mitä se täällä teki? 


Varlaam oli pienempi ja nopeampi kohde käydä. Helmi-pupu pääsi museokierroksen ajaksi myyntisetien hoiviin, joilta ostettiin kiitokseksi kirja luostareista myöhempää tutkimista varten. Sitten alkoi jo kuumuus tehdä tehtävänsä ja päätettiin jättää muut luostarit välistä.











Rengastie käytiin kuitenkin ajamassa ja loppuaika vietettiin ikoni-kaupoissa. Meteorassa suositaan bysantin tyyliä ja kulta kimalsi ikonikaupoissa. Molemmissa liikkeissä oli ikonitaiteilijat työssään ja päästiin seuraamaan ihan läheltä, että kuinka ne ikonit syntyvät. Huomasin yllättäen, että en olekaan sikäläisen ikonitaiteen ystävä. Tykkään enemmän bulgarialaisesta tyylistä, jossa näkyy paremmin maalausjälki ja tekijä on ottanut vähän enemmän omia vapauksiaan. Näiden bysantin töiden ideana on tehdä ihan tarkka kopio alkuperäisestä ja siksi ne tuntuvat vähän tylsille.








Tässä yllä- ja alla olevassa on jo sellaista minun tyyliäni. Hinta olikin sitten sen mukainen:).


Illaksi ajettiin igoumenitsaan. Käytiin Helmin kanssa kahvilla rannassa ja sitten odotettiin laivaa saapuvaksi. Siellä meni yksi yö. Helmi jä autoon ja heräsin aamuyöstä huolehtimaan, että näinköhän siellä oli liian kuumaa ja löytäisimme autosta elottoman pupun. Onneksi se oli turha huoli ja Helmi odotteli meitä ihan hyvällä mielellä.


Nyt olemme sitten saapuneet Venetsiaan, jossa meidän olisi tarkoitus viettää pari päivää. Auto jäi tuonne kaupungin laidalle ja otettiin heti vaporetot käyttöön. Kahden vuorokauden lippu oli aika suolainen eli 30€/hlö, mutta koska huomenna on tarkoitus huristella saarelta saarelle, ajateltiin sen olevan hintansa väärti. Helmikin pääsi tietenkin vaporetto ajelulle ja nyt se saa oikoa koipiaan täällä ilmastoidussa hotellihuoneessa mielin määrin.







Minun naputellessani näitä kuulumisia, mies teki piipahduksen lähikauppaan. Voi mitä herkkuja täällä onkaan. Nyt olemme syöneet hedelmiä ja rapeakuorisia sämpylöitä kinkulla ja juustolla välipalaksi. On lienee aika ottaa iltakävely kanaalien varsilla ja pysähtyä sitten jonnekin pizzalle. Aika makoisaa tämä  paluumuuttajattaren elämä. Ei voi valittaa, ei.


 Huomiseen, ystävät ja kotiväki! Nyt Venetsia kutsuu…..

7 kommenttia :

mummeli kirjoitti...

Kiitos ihanista kuvista!

Elina / Vaihda vapaalle kirjoitti...

Ihana tuo teidän reissaava pupu :D Upeilla paikoilla nuo luostarit.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana reissupupu taas joka paikassa mukana :) Hienot luostarit ja melko kummalliset ja hämmentävät pääkallorivit.
Onnellisia venetsiapäiviä, toivottavasti olette saaneet nukkua ja levättyä.

t.Hanna

Petra kirjoitti...

Aivan ihana kerrassaan tuo Helmi :D Upeita paikkoja, pitaakö Helmilla olla mitaan todistuksia tai rokotuksia matkapapereina?

Mine kirjoitti...

Mummeli: olepa hyvä.

Elina: Luostarit on lähes poikkeuksetta hyvällä paikalla.

Hanna: On nukuttu ja levätty, kiitos kysymästä. Joskin myös menty ja nähty, ehkä se balanssi vielä löytyy.

Petra: Hain varmuuden vuoksi läkkärintodistuksen, mutta kukaan ei ole kysynyt sitä ja Suomi ei sitäkään tarvitse. Eikä rokotuksia. Sen puoleen pupu on helppo muuttoeläin:).

A kirjoitti...

Ihanan 'helppo' luostarimatka minulle:)

Voi mahdoton, mikä kiipeäminen!
Ihania ikoni- ja luostarikuvia sekä maisemia, kiitos Mine!

Nauttikaa matkastanne täysin siemauksin! ♥♥♥

Hurmioitunut kirjoitti...

Taas niin kauniita ikonikuvia, pääkallot kyllä hieman karmivia. Maisemat ovat huikeita! Kyllä on paikat pyhille rakennuksille valittu... Ei ole mahtanut olla helpoimman taipaleen takana varsinkaan aikoinaan.
Ja Venetsia, AH! Nauttikaa :)