"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

703. tarina (Linnoja ja kavereita)

Aamulla saimme tutustua Baijerin Ludvik toiseen. Hän herätti heti mielenkiintoni ja niinpä olen nyt illalla googlettanut tietoja Ludvikista oikein urakalla. Netti avaa eteeni onnettoman lapsuuden viettäneen  nuoren miehen, joka ei osaa sitoutua. Sen sijaan hän antautuu intohimoisesti Richard Wagnerin musiikille, kauneudelle, uskonnolle ja joutsenille. Nykypäivänä me muistamme hänet loisteliaista linna-projekteistaan, mutta emme juuri muusta. 40-vuotias hallitsija syrjäytettiin julistamalla hänet mielisairaaksi ja vain pari päivää sen jälkeen Ludvik hukkui epäselvissä olosuhteissa. Jälkikäteen on ajateltu Ludvikin sairastaneen skitsofreniaa. Tänä päivänä saimme kuitenkin ihailla hänen käden jälkiään siellä Neuschwanstein käsittämättömän kauniissa linnassa, joka oli kyllä yksi hienoimmista ikinä näkemistäni.  Itse linnassa ei saanut kuvata, joten kuvasimme sen vain ulkopuolelta. Emmekä ihmetelleet yhtään, että miksi se Ludvik halusi juuri tänne linnansa rakentaa.


Parkkipaikalta näkyi kaksi linnaa. Kauempana valkoinen Neuschwanstein ja lähempänä Ludvikin lapsuuden keltainen linna. Jälkimmäisessä emme käyneet, vaan keskityimme ihan vain tuohon uudempaan.




Näköala linnan parvekkeelta. Sieltä huomasimme mm. riippusillan, johon kävelimme ottamaan nämä alemmat kuvat linnasta.



Ja sitten ne päivän Helmet:


"Juu, linnoilla tuli käytyä, muta mielenkiintoisempi oli tämän päivän hotelli. Siellä oli Gini ilman Tonicia. Jälkimmäinen oli loukannut jalkansa, joten mamma kysyi, että saanko viettää tämän yön Ginin seurana. Sainhan minä. Jotakin tällaista kotia se mamma minullekin tuumaa  rakentavansa sinne Talon pihalle. Nyt se ei vain tiedä, että viihdynkö minä täällä vai enkö viihdy, sillä minä istun koko ajan katolla. Mamma pelkää, että karkaan ja miettii, että mitä se silloin sanoisi kuopukselle… Ja ps. Ginikin on tyttö, joten ei ole pupuvauvoja tiedossa."




Helmi ei ollut ainoa, jota oli kaveri odottamassa täällä Meissenissä. Meidän ystävät Bulgariasta ja ystävät Saksasta olivat saapuneet samaan hotelliin. Olipa mukavaa nähdä, ihanaa istua yhdessä iltaa hyvän ruoan äärellä ja vaihtaa kuulumisia ravintolan sulkeutumiseen saakka. Huomenna saadaan jatkaa vielä yhdessä Lutherin kaupunkiin eli Wittenbergiin. Sitten on aika sanoa hyvästit, vaikka ei yhtään huvittaisikaan. Ystävät jatkaa toisaalle ja meidän on aika ajaa Suomen laivaan.










Kyllä matkailu avartaa, mutta nyt alkaisi matkaajan mieli jo halata kotiin. Mielessä vilisee remontit ja lapset. Tulevat työt ja Suomen kesä. Istanbul on jäänyt taa, mutta ei todellakaan poistunut mielestä. Tänäänkin tuli viestiä, jossa luki. "Kirkossa silmäni etsivät koko ajan teitä." Minun silmäni taitavat nyt mennä kiinni. Kiitos tästä päivästä ja mukana elostanne.

16 kommenttia :

Pere kirjoitti...

Upeita linnoja! Ja kelit näytti myös suosivan :)

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Olisipa ollut hauska sattua samana päivänä samoille tienoille :) Kiva, että piditte näkymistä ja linnasta. Eikö olekin mielenkiintoinen tarina tuo kuninkaan elämä!

Matkatar kirjoitti...

Mielettömän kaunista on tuolla. Itsekin olen käynyt Neuschwansteinissa jo kauan sitten mutta jäi lähtemättömästi mieleen!

mimon mami kirjoitti...

Huikeat maisemat ja linnat ja mielenkiintoista historiaa.

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi tätä teidän matkaanne, olette taas nähneet ja kokeneet niin paljon. Venetsiankin. Ja nyt näin konkreettisesti, että Venetsia on tosiaan ihan eri näköinen kesällä kuin talvella, värit ja ihmispaljous olivat minulle jotain ihan uutta. Nyt ihailen tätä linnaa tässä...kuin jostain satukirjasta.

Cheri kirjoitti...

Mikä ihana seikkailu kotimatkanne onkaan. Kun etenee hitaasti, ehtii mielikin mukaan. Kauan sitten ajoin muuttokuorman kanssa Syyriasta Suomeen, tuli ihan nostalginen olo.

Rva Pioni kirjoitti...

Luen ja aistin tuon lopun vilunväreinä. Toivottavasti mieli ennättää teillä mukaan muutokseen ja ehkä myös tuntemaanne ikävään. Kiitän että kirjoitat … ja kuvaat.

A kirjoitti...

Komeita maisemia ja komeita linnoja;)

Kiitos ihanasta matkasta, Mine, ja hyvää kotiinpaluuta sinulle / teille! ♥♥

PiipeA kirjoitti...

Kävin itsekin muutama vuosi sitten kyseisessä linnassa ja olihan se tosi upea paikka. Surullista, ettei rakennuttaja itse ehtinyt yöpyä linnassa kovinkaan monta kertaa ennen kuolemaansa.

Neuschwansteiniin olisi kiva vielä joskus palata uudestaankin.
Onnellista heinäkuuta Teille. Täällä helle hellii tällä hetkellä.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Hienoja paikkoja ja historian havinaa. ihanna, että Helmi-pupullekin löytyi seuraa;)Kotimatkanne aikana saatte kokea hienoja hetkiä ja upeita paikkoja, nauttikaa!

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavia maisemia ja kuvia!!! Yhdessä niistä oli kuin prinsessa ruusunen lemmikkinsä kanssa linnansa liepeillä :). Terveisiä Bulgarian ja Saksan ystävillenne Kangasalta :). Turvallista kotimatkaa yhä edelleen!

Sanna

Eeviregina kirjoitti...

Niin upeasti ja mielenkiintoisesti kerrot Euroopan läpi ajostanne, että matkakuume alkaa ihan väkisinkin nousta!
Ehkä syksyllä päästään jonnekin Italian tai Ranskan suunnille? Viime käynnistämme onkin muutama vuosi, Sisiliaan lukuunottamatta.
Hyvää loppumatkaa ja tervetuloa Suomeen!

Anonyymi kirjoitti...

Onpa se vaan melkoinen helmi tuo teidän Helminne. Matkaileva pupu. Mutta niin tuntuvat olevan mami ja papikin. Ihan jokainen ei suostuisi pupun matkan vaatimiin kuvioihin. Hienoa ennakkoluulottomuutta ja joustavuutta!

Ja kiitos kuvista ja matkakuvauksista. Palasi mieleen nuoruuden aikaiset vaihto-oppilas- ja kesätyötunnelmat Saksassa. Maailma on todella rikas, täynnä mahdollisuuksia. Anisi

Mine kirjoitti...

Terhi: Kelit on tosiaan suosineet. Kyllä meidän on kelvannut. Hellitty kaikkia aisteja.

Helmi-Maaria: No, ainakin melkein kohdattiin. Kuljettiin samoja polkuja perä perää.

Matkatar: Onhan ne unohtumattoman kauniit nuo vuorimaisemat. Linnakin oli tosi komea ja yhdistettynä kuninkaan surulliseen tarinaan se sai tietysti oman vireensä.

Mimon mami: Tässä kohteessa yhdistyi monta hienoa elementtiä.

Kirjailijatar: Jos oikein muistan, niin tätä kuningasta on kutsuttu myös "satukuninkaaksi". Ei ihme. Hän rakasti tarinoita ja linnan kuvitus on sen mukainen.

Cheri: Voi, se se on ollut sinulle varsinainen seikkailu.

Rva Pioni:Nyt olemme laivassa ja täällä ei ole muuta mahdollisuuta, kun syödä, nukkua ja saunoa. Siinähän sitä on nyt tarpeeksi, jotta saa nollattua.

Aili: Kiva oli matka, mutta kivempi on päästä kotiin:).

Piipe: Minä koko ajan sanoin, että tuomme lämmön tullessamme. Nyt se ehti jo hieman meidän edelle.

Kirsi: Helmillä oli hauska seuraneiti, tosin en tiedä, osasiko tuo hänestä niin nauttia.

Sanna: Prinsessa Ruusunenpa hyvinkin:D. Terveiset ei nyt ehtineet, mutta mukavaa oli olla yhdessä ystävien kanssa.

Eeviregina: Meillä on Etelä-Italia kokonaan näkemättä. Ehkä sitten joskus. Nyt taas tuntuu, että matkailu saa minun puolesta hetkeksi jäädä.

Anisi: Saksa on kyllä ihana maa. Monessa mielessä. Viihdyimme. Nyt olemme täällä laivalla nakkien ja karjalanpiirakoiden ääressä. Helmi joutuu nyt tyytymään autossa kyyhöttämiseen. Voi rassua.



Anonyymi kirjoitti...

Tervetuloa Suomeen, Lappia myöten on viimepäivinä lämpötilat olleet 30 asteessa!

Mine kirjoitti...

Anonyymi: Kiitos, ilmoissa ei todellakaan ole valittamista:). Muutoinkin oli mukava tulla...