"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

23. tarina (Istiklalcaddesi)

Tüneliltä Taksim-aukiolle kulkeva Istiklal-katu on mielipaikkojani Istanbulissa, sopivassa mielentilassa. Kadulla on aina elämää ja sen tunnelma vaihtelee vuorokaudenaikojen myötä. Aamulla töihin- ja kouluun kiirehtiviä ihmisiä ja kauppiaita aukaisemassa liikkeitään. Päivällä ostosten tekijöitä tai lounaalle pyrkiviä paikallisia ja turisteja. Illalla kuppiloihin ja ravintoloihin aikaa viettämään tulevia seurueita. Tähän vielä lisäksi vaeltelijat, katusoittajat, kerjäläiset, mielenosoittajat ja ihmettelijät.







Istiklalille ei siis kannata tulla ostoksille, jos haluaa ostaa jotakin nopeasti ja tehokkaasti. Sitä varten on olemassa ostoskeskukset. Kadulle ei myöskään kannata kuljettaa koko perhettä mukaansa ostoksia tekemään. Ainakin meidän kokoonpanolla siinä menee hermot. Istiklalilla ostoksia tulee tehdä silloin, kun siihen on aikaa ja sopivaa seuraa, tai sitten kun on liikkeellä yksin.

Ruokapaikkoja riittää jokaiseen lähtöön ja hintatasoon. Lasten kanssa Tramwayhin edullisesti. Vierailijoiden kanssa kotiruokapaikkoihin, josta saa valita mieleisensä annokset tiskiltä osoittelemalla tai kepabille. Pieneen nälkään keitettyä maissia pienistä kojuista. Juhlahetkenä vaikkapa kattojen ylle Point´een. Huvin vuoksi kahvit Starbucksista ja lasten iloksi vohvelit Madosta.




Tärkeintä Istiklalilla on kuitenkin päämäärätön vaeltelu. Pysähtyä kuuntelemaan katusoittajaa, istahtaa kahville, pistäytyä kirjakauppaan, tehdä ikkunaostoksia ja haistaa paahtuvan kastanjan tuoksu. Silloin, kun on aikaa, kärsivällistä seuraa ja sopiva mielentila.

ps. Istiklalilta kannattaa poiketa myös sivukaduille, joilta löytää taas ihan oman maailmansa. Näistä oma lempisivujuonteeni on Ranskalaiset kadut (alinna).


11 kommenttia :

Jasmini kirjoitti...

Ah,nuo ranskalaiskadut olivat kyllä ihanimpiä mitä Euroopan puolelta löysin ja iloitsin niistä aina siitä huolimatta että Istiklalin tungos ahdisti. Kauniita kuvia on täällä! -Jasmin

SaaraBee kirjoitti...

Eksyin tänne blogiisi Karoliinan blogin kautta. Onneksi eksyin, sillä kuvasi ovat upeita ja tarinoidesi välityksellä olen päässyt mielenkiintoiselle Turkin kierrokselle. Kiitos siitä!

Karoliina kirjoitti...

İstiklal ja paahdetut kastanjat kuuluvat erottamattomasti yhteen :) Tuota katua on niin ikava, siella sulautuu joukkoon oli kuka tahansa ja mista tahansa. Terkkuja lapsille minulta ja muksulta!

Mine kirjoitti...

Jasmin: Minustakin Ranskalaiset kadut ovat ihanat. Kävelen siellä ja mietin, että missä kaikissa niistä kuppiloista olisi kiva juoda kahvit tai syödä päivällistä. Totuus on kuitenkin se, että en ole ikinä syönyt tai juonut missään - jostakin syystä päädymme sitten kuitenkin aina Istiklalille.

Vihreatniityt: Kiva kun eksyit ja jäit. Olen niin iloinen, kun olen saanut omia lukijoita ja nyt sitten vielä kommenttejakin:). Turkin kierroksia on kertynyt vuosien varrella monta, kohta lähdetään kuitenkin kierrokselle naapurimaahan. Toivottavasti sekin jaksaa kiinnostaa...

Karoliina: Eikö olekin mielenkiintoista tuo tuoksun ja paikan yhdistyminen toisiinsa. Istanbul tuoksuu paahdetuille kastanjoille ja yritän nyt miettiä, että mille muulle, mutta ei tule mitään mieleen??? Välitän terveisesi, kunhan saan porukan sisälle.

Unknown kirjoitti...

İhania kuvia! saanko kysya mista tama kolmas kuva 3 nargilea polttavan naisen kuva on otettu? nayttaa niin tutulta :--)

Mine kirjoitti...

Iris: Kun Taksimaukiolta kuljetaan Tunelille päin, oli nämä naiset aika pian Taksmilta lähdettäessa kadun oikealla puolella lähtevän sivukadun kulmauksessa. Siinä oli pöydät pihalla. En ole sen jälkeen paikkaa katsonutkaan, että olisiko siellä vielä nuo keltaiset teippaukset?

Unknown kirjoitti...

Kahvilan nimi on pasha nargile :) mieheni on siela töissa, ja olenitsekkin ollut paljon auttamassa siela. jos kavitte 2011 kesakuussa siela, niin olimme izmirissa silloin. Enaan ei ole pöytia meilkein yhtaan ulkona taksimissa kun zabitat kerasiat ne pois rekkaautoilla.

Mine kirjoitti...

Nuo kuvat kuvasin kun olimme menossa hääpäivää viettämään, eli heinäkuussa. En ole edes varma vuodesta?!? Tänään kävelin siitä ohi ja katsoin sillä silmällä ja nyt tiedän mistä teidät löytää???

Unknown kirjoitti...

mieheni ei ollut sunnuntaina töissğa. on nykyään vain jokatoinenpäiva, ja jokatoinen minun ja vauvan kanssa kotona tai ulona gezmekillä :D kahvila on zambak sokakilla pasha nargile :-)) jos tuut vaikka ensiviikolla niin voidaan tulla vauvankin kanssa. Olis kiva nähä suomalaisia pitkästä aikaan :)

Mine kirjoitti...

Meille tulee maanantaina vieras Suomesta. On menossa ruuhkaviikot. Jos viitsit laittaa minulle sähköpostia, niin ilmoittelen, kun hieman taas helpottaa. Tulen oikein mielellään tuoksuttelemaan vauvasi ja tapaamaan sinut:). Asutteko lähellä siellä?

Unknown kirjoitti...

joo kuulostaa hyvältä!

täs on mun sp.osoite niin voidaan puhua tarkemmin :) irismelek@gmail.com