"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 23. elokuuta 2011

47. tarina (Kurşunlu - vesi putoaa teiden risteyksessä)

Hieman ennen Antalyaa tiemme erosivat matkaseuramme kanssa. Ystävät lähtivät rannikkoa pitkin länteen, me matkasimme itään. Erkanemispaikassa sattui olemaan kyltti Kurşunlun vesiputouksille, jossa emme olleet vielä käyneet.





Helteellä oppii arvostamaan lehtipuiden alla kulkevia varjoisia polkuja. Vettä muodossa tai toisessa, sillä se virkistää. Kurşunlu oli ihana vehreä keidas, jossa oli tarjolla molempia. Kävelyreitti oli juuri sopiva pienimmänkin kävellä. Etenkin kun matkan varrella oli kaunista katsottavaa, kiivettävää ja lintuja ihailtavaksi.






Kauaa ei maltettu viipyä vesiputousten ääressä. Kahvitkin jäi juomatta, sillä halusimme ehtiä illaksi perille seuraavaan määränpäähän. Ohitimme siis tällä kertaa Antalyan ja etenimme rannikkoa pitkin kohti Matkaoppaiden luvattua kaupunkia Alanyaa. Emme sydämen halusta, vaan esikoisen synttäritoiveesta.


3 kommenttia :

Yaelian kirjoitti...

Oi miten upeat vesiputoukset ja lammet!Ja vesikin näyttää niin kirkkaalta!

Mine kirjoitti...

Kaunista siellä olikin. Maailman mukavimpia ääniä on muuten veden äänet. Laineina laituria vasten, solinana vesilähteeseen, sateen rummutuksena peltikattoon. Kiitos, kun kävit:).

anumorchy kirjoitti...

Natti paikka tuokin. Kayty on.