"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 25. elokuuta 2011

49. tarina (Anamur- banaanifarmi myytävänä)

Alanyasta itään kulki erittäin mutkainen tie. Lyhyt matka Kızkaleen kesti paljon luultua kauemmin, sillä teiden mutkaisuus pakotti  laskemaan ajonopeudet mateluvauhtiin. Olipahan aikaa ihailla maisemia. Lähes heti Alanyan jälkeen alkoivat Turkin banaaniviljelmät. Vihreät puut ennen sinisenä heijastuvaa Välimerta.  Mahtoivatkohan banaaninviljelijät ihastella työympäristöään arkisen aherruksen keskellä?

Turkin banaaneihin olimme törmänneet aiemmin tietysti kaupassa ja basaarilla. Niitä oli ostettu kotiin aina kun sattui olemaan tarjolla. Hedelmät ovat tuontibanaaneja pienempiä ja makeampia. Juuri sopivia lasten välipalaksi ja jälkiruokaherkuiksi grillijuhliin. Nyt olimme siis banaanien kodissa, Anamurissa.



Vuoren päällä oli pakko pysähtyä, sillä siellä oli suloisin banaanikauppa, mitä kuvitella saattaa. Rakennus nyt oli mikä oli, mutta ne sen takana aukenevat maisemat! Taloa kasvutukenaan käyttävät köynnökset! Roikkuvista banaanitertuista puhumattakaan.





Banaaneja ostaessamme jaksoimme ihailla maisemia. Kyselimme banaaninviljelijän arjesta. Myyjä  kertoikin mielellään, sillä hän sattui olemaan paluumuuttajia. Istanbulin vuosien jälkeen hän oli palanut takaisin perheensä tilalle ja tuntui olevan elämäänsä tyytyväinen. Perheen vanha rouva sen sijaan taisi olla asiasta eri mieltä, sillä hän ilmoitti tilan olevan myynnissä, jos sattuisimme olemaan kiinnostuneita.




Banaanifarmarina Anamurissa? Olemme kyllä kokeilunhaluisia, mutta ei nyt kuitenkaan ihan tällaisessa mittakaavassa. Kiitimme siis tarjouksesta ja uskoimme tilan edelleen perheen haltuun. Banaanit kassissa palailimme autolle ja jatkoimme matkaa.

Kolmoselle banaanit maistuivat niin hyvin, että sai lopulta melkoiset vatsanväänteet. Tunnin unet onneksi helpotti sihen vaivaan ja toivuttuaan söi taas banaanejakin entiseen malliin.


Kesäinen jälkiruokaherkku, johon tarvitaan grilliä:
Leikkaa banaanin kuoreen pitkittäinen viilto. Paina viillon kohdasta suklaapaloja banaanin sisään (noin 5 palaa/banaani on aika hyvä määrä). Kääri banaani folioon ja laita grillille viiltopuoli ylöspäin. Kun suklaa on sulanut, on banaanit valmiit. Herkutellaan vaniliajäätelön kaverina. Afiyet olsun!

5 kommenttia :

Kirjailijatar kirjoitti...

Teistä ei sitten tullut banaaniviljelijöitä :) Olisi voinut olla vähän liian radikaali muutos. Tuollaisia banaaneja ei osattu ostaa Istanbulista. Olisivat varmaan olleet hyviä.

Yaelian kirjoitti...

Ihana banskukaupppa! Olen ollut banaanifarmilla Venezuelassa asuessani,ja siellä olen myös syönyt elämäni parhaimmat banaanit,sellaiset ihan pienet ja äärettömän makeat.
Banaaninviljely voi olla aika vaarallista;poikani oli kerran kibutzilla teininä ja töissä banaaniviljelyksillä,ja siellä kuulemmma viihtyvät käärmeet hyvin!

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Ei tullut, ainakaan vielä:). Kuuluu justiinsa siihen sarjaan, jossa kaipaan johonkin vanhaan ja perinteiseen, mutta jossa itseni tuntien en sitten ehkä kuitenkaan osaisi elää. Tai mistä sitä tietää - jos minun sisälläni juuri asuisikin pieni banaanifarmari odottamassa pääsyään tosi toimiin?

Yaelian: Sitten se ei todellakaan olisi minun paikkani. Olen siinä mielessä juuri niin nainen, kun olla osaa. Käärmeet, hernettä suuremmat hämähäkit ja minä emme kuulu yhteen. Puistattaa jo pelkkä ajatuskin:).

anumorchy kirjoitti...

Taitaa olla samanrotuisia banaaneja kuin taalla meilla. Kauniin vihreita nuo pellotkin. Tyo farmilla on varmaan rankkaa ja banaaniniput painavia.

Mine kirjoitti...

Anu: Kaikki työ on epäilemättä rankkaa niissä helteissä. Naiset pitkissä vaatteissaan ja huiveissaan porottavassa auringonpaisteessa pelloilla kuokkimassa. Ihmettelen aina, että miten ne selviävät? Banaanipuun alle sentään pääsee hieman suojaan?