"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 10. marraskuuta 2011

94. tarina (Bozcaada- meri ja mökki)

Kreikka sai saarista melkein kaikki, Turkille jäi kaksi. Hieman suurempi Gökçeada ja pikkuruinen Bozcaada. Vieri vieressä ne makoilevat keskellä Egean sineä. Turkkilainen ystävämme kehotti vierailemaan sillä pienemmällä, sillä se oli kuulema kaunis ja idyllinen. Isompi saarista ei kuulema niinkään käymisen arvoinen. Me päätimme uskoa häntä.

Saarelle pääsi autolla. Odottelimme satamassa lautan tuloa ja ihailimme edessä kimmeltävää merta. Sen väri muuttui jatkuvasti, riippuen mistä katsoi. Useimmiten se oli kauniin sininen, ihan toisenlainen, kuin Mustanmeren tummasini tai välimeren turkoosi. Rannassa kulki pitkällä hiekkarannalla paimen lammaslaumansa kanssa. Takana aukesivat oliiviviljelmät. Tällaisissa paikoissa aina mietin, että muistavatko siellä asuvat ihmiset onnekkuutensa? Ruokkiiko kauneus ihmisen sisintä vai ohjaako häntä toisenlaiset asiat?





Ajoimme auton laivaan. Taimmaisessa autossa ajoivat ystävät. Olimme varanneet saarelta muutamaksi yöksi mökit. Internetissä ne näyttivät niin suomalaisilta kesämökeiltä, että emme voineet vastustaa kiusausta niiden vuokraamiseen. Puinen mökki saaressa kuulosti kotoiselta.





Ensimmäisen päivän ihmettelyyn riitti meri ja kalliot. Kaupungin jälkeen tekee mieli vain lepyttää loputtomasti silmiään meressä. Hengittää varastoon raikasta meri-ilmaa. Hytistä ulkona tuulen tuiverruksessa ja pujahtaa sitten mökkiin näkemään unia.







5 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Voi että kun on kaunista! Ansiostasi saan tietää tällaisista paikoista. Olen vielä nuori ja tiedän, että haluan nähdä eri maita ja paikkoja. Mieheni taas vitsailee aina, että miksi matkustaa muualle kun jo kotimaassa on paljon nähtävää. Eli vasta kun ollaan koluttu Turkki läpi, niin sitten vasta suunnataan ulkomaille. Jos tuo vitsi otetaan todesta, niin ei ikinä päästä muualle! Blogisi ei helpota asiaa, koska paikat eivät lopu :)
(Jos saa kysyä, missä suuruusluokassa nuo mökkien vuokrahinnat liikkuvat suunnilleen? Eli tulevatko tuollaiset viikonloppumatkat yleensä kalliiksi Turkissa?) Helist

Kirjailijatar kirjoitti...

Luoja miten kaunista! Minäkin mietin usein tuota samaa,että tajuavatko ihmiset asuvansa aivan käsittämättömän kauniissa paikoissa. Muuttaako sellainen ihmistä? Aivan ihania kuvia, kun voisikin nyt solahtaa tuonne :)

Mine kirjoitti...

Helist: Täältä on hyvä aloittaa:). Turkin hintataso on tietysti ollut koko ajan noususuhdanteinen. Kun tulimme tänne reilu 10 vuotta sitten matkustaminen oli halpaa. Nyt se on vielä edullista Eurooppaan tai Suomeen verrattuna. Etenkin jos valitsee aina edullisempia hotelleja tai muita majoitusvaihtoehtoja. Näillä mökeillä käynnistä on jo reilu neljä vuotta, joten en muista enää paljonko ne maksoi. Hotelleja halvempi vaihtoehto se oli tietenkin.

Kirjailijatar: Voiko kauniskin muuttua arkipäiväksi? En tiedä, mutta haluaisin mielelläni kokeilla:). Talossa meren rannalla.

Sateenkaari kirjoitti...

Me olemme kerran olleet tuollaisessa mökissa taalla Antalyassa.Nyt se koko mökkialue on purettu pois uuden ranta-alueen tielta.
İhanat ovat siella teillapainkin maisemat.

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Lapset etenkin tykkäisi mökkeillä. Onhan niissä oma tunnelmansa. Nämä olivat kivalla paikalla ja saatiin onneksi lämpimäksikin. Oli nimittäin aika viileät päivät.