Itsenäinen Suomi on juhlan aihe myös meille ulkosuomalaisille. Täältä kaukaa katsottessa Isänmaan hyvät puolet kirkastuvat. Muistamme mainostaa turkkilaisille ystävillemme valtion ylläpitämiä maksuttomia ja korkeatasoisia kouluja, loistavaa neuvola-systeemiä ja sairaaloiden hinta-laatusuhdetta sekä kattavaa sosiaaliturvaa. Ihaillen muistelemme Suomen kirjastoja. Kaipaamme puhdasta luontoa. Ikävöimme Prisman karkkihyllyjä ja juusto-osastoa. Kaukaa katsellen näemme myös niitä asioita, jotka meillä suomalaisilla voisi olla paremmin. Niitä ei nyt juhlapäivänä tarvitse kuitenkaan muistella, vaan saamme keskittyä juhlimaan sitä kaikkea hyvää, jota synnyinmaan perintönä kannamme.
Alkuvuosina Istanbulissa emme voineet katsoa Linnanjuhlia televisiosta. Oli keksittävä siis omat itsenäisyyspäivä-perinteet. Vuosien varrella Istanbulilainen itsenäisyyspäivämme onkin saanut oman sinivalkoisen muotonsa. Päivällä kaikki ovat tavallisesti omissa askareissaan. Illalla sen sijaan valmistellaan juhla, jonka ruoka vaihtelee vuosittain. Kattaus sen sijaan on joka kerta sinivalkoinen. Sinivalkoisiin on myös pukeutunut pöydän ääreen saapuva juhlaväki. Pöytään saavutaan olohuoneen pariovista juhlan isäntää ja emäntää (lue: isiä ja äitiä) kätellen. Pöydän ääressä lauletaan Maamme- laulu ennen pöytään istumista.
"Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen. Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien." Tässä perheessä kuudesta viisi voi yhtyä Maamme-laulun sanaan, "synnyinmaa". Kuopuksen synnyinmaa sen sijaan on Turkki. Pitkällisen pohdinnan tuloksena sisarukst päätyivät siihen, että nuorin voi laulaa sinä kohdassa vaikka: "Oi maamme Suomi, mummon maa...." Laulun sanoihin "kotimaa tää pohjoinen" ei tällä hetkellä perheestämme voi yhtyä kukaan, sillä koti löytyy nykyään täältä etelästä. Vaihdetaan siis siihen kohtaan sanoiksi vaikkapa ihmemaa tai haavemaa, joksi Suomi välistä muistoissa muuttuu ja kultautuu. "Maa kallis isien" säkeeseen voimme sentään kaikki yhtyä täysin rinnoin omassa itsenäisyyspäivän-juhlassamme.
Ruokailun aikana kuunnellaan Suomalaista musiikkia. Isä kertaa Suomen historiaa ainakin vähän ruokailun aikana. Vuosi sitten katsottiin isompien lasten kanssa illan lopuksi Tuntematon sotilas, joka oli etenkin poikien mieleen. Näin juhlien haluamme muistaa niitä naisia ja miehiä, joiden uhrausten kautta saamme olla suomalaisia. Vapaa kansa itsenäisessä maassa.
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille täältä Istanbulista!
Alkuvuosina Istanbulissa emme voineet katsoa Linnanjuhlia televisiosta. Oli keksittävä siis omat itsenäisyyspäivä-perinteet. Vuosien varrella Istanbulilainen itsenäisyyspäivämme onkin saanut oman sinivalkoisen muotonsa. Päivällä kaikki ovat tavallisesti omissa askareissaan. Illalla sen sijaan valmistellaan juhla, jonka ruoka vaihtelee vuosittain. Kattaus sen sijaan on joka kerta sinivalkoinen. Sinivalkoisiin on myös pukeutunut pöydän ääreen saapuva juhlaväki. Pöytään saavutaan olohuoneen pariovista juhlan isäntää ja emäntää (lue: isiä ja äitiä) kätellen. Pöydän ääressä lauletaan Maamme- laulu ennen pöytään istumista.
Ruokailun aikana kuunnellaan Suomalaista musiikkia. Isä kertaa Suomen historiaa ainakin vähän ruokailun aikana. Vuosi sitten katsottiin isompien lasten kanssa illan lopuksi Tuntematon sotilas, joka oli etenkin poikien mieleen. Näin juhlien haluamme muistaa niitä naisia ja miehiä, joiden uhrausten kautta saamme olla suomalaisia. Vapaa kansa itsenäisessä maassa.
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille täältä Istanbulista!
6 kommenttia :
Miellyttavaa İtsenaisyyspaivan iltaa sinne İstanbuliin.
HIenoa oli kuulla teidän itsenäisyyspäivän vietosta:) Täällä suurlähettiläs järjestää täkäläisille suomalaisille vastaanoton,mutta koska suomalaisia on jo sen verran,etteivät kaikki mahdu,eivät kaikki aina saa kutsua(en saanut..) Mutta se ei haitannut,ja oli mukavaa katsella linnan juhlia Ylen Areenalta,etenkin kun ne tänä vuonna näkyivät vielä HD;nä. Viikon kuluttua Israel-Suomi -seura järjestää jonkinlaisen itsenäisyyspäiväjuhlan,jossa pääosassa suomalainen elokuva.Näin on ollut jo monta vuotta. Ja kirjastossakin eilen hieman juhlittiin tätä päivää.Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa!
Onpa teilla upea juhlatraditio :) Hyvaa itsenaisyyspaivaa Istanbuliin!
Sateenkaari: Kiitos, toivottavasti oli juhlava päivä Antalyassaskin!
Yaelian: Meillä kutsuvat kaikki Istanbulin suomalaiset konsulin juhliin. Tänä vuonna juhlitaan 15.12 ja kutsu saapui juuri eilen. Emme ole vuosiin käynyt, tai minä en ole. Katsotaan josko tänä vuonna miehen kanssa lähtisimme ja jättäisimme nuorison keskenään? Ovat ehkä jo niin isoja, että selviäisivät...
Heli: Olen saanut neuvon, että juhla kannattaa erottaa arjesta, sillä arkea elämässä riittää. Tähän neuvoon olen tarttunut ja meillä kyllä juhlat juhlitaan ja jokaiseen riittää omat traditionsa:)! Onko siellä mitään yhteistä juhlaa suomalaisten kanssa? Teitä taitaa olla aika vähän. Löysin blogisi uudelleen ja kunhan elämä hieman rauhoittuu palailen.
Oikein hienot seremoniat teillä, Mine.<3
Olette isänmaallista väkeä koko perhekunta.;D
Hyvää juhlan jälkeistä viikkoa.<3
Aili: Kyllä me olemmekin, suomalaisia ihan selkeästi. Suomalaisena on helppo olla, jokapuolella. On lottovoitto syntyä suomalaiseksi ja omistaa Suomen passi.
Lähetä kommentti