Ulkomaille muuttaessa joutuu luopumaan äitien joulupöydästä. Yht´äkkiä löytää itsensä seisomasta keittokirja kädessä miettimässä, että mikä se onkaan oleellista meidän joulupöydässämme. Mikä meidän mielestä maistuu joululle ja kuinka tämä maku toteutetaan?
Kyllä kinkku on joulupöydän kunkku. Valitettavasti ympäröivä valtaväestö on asiasta eri mieltä. Joulun suhteen, mutta ennenkaikkea sen kinkun. Kauppojen pakastealtaista ja lihatiskeiltä ei löydy sikaa, kotimaista eikä tanskalaista. Ei harmaasuolattuna eikä mitenkään muutenkaan. Koska ensimmäinen joulu itsekseen ulkomailla on kovin tunnepitoinen, emme antaneet periksi. Etsintöjen jälkeen päädyimme ostamaan sian säkissä armenialaisilta. Tilattaessa emme saaneet tietää kilohintaa, emme suolaustapaa emmekä kokoakaan. Kelpo kinkku säkistä paljastui siitä huolimatta, mutta sen verran suolaiseen hintaan, että tulevina vuosina sovellettiin. Joinakin vuosina kinkku saapui jonkun matkalaisen mukana Suomesta. Jonakin vuonna meillä oli possua Bulgariasta. Joinakin vuosina päädyimme siihen, että joulu tulee ilman kinkkuakin ja meillä syötiin kalkkunaa.
Lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja imellettyä perunalaatikkoa. Itse en pidä mistäkään laatikosta, eikä lapset. Mies pitää kaikista. Näin ollen minä väännän laatikoita näppituntumalla. Porkkanalaatikko on melko helppo rasti. Ainoastaan siirappi tuotetaan Suomesta. Lanttuja täällä ei sen sijaan ole, mutta onneksi on korvikkeita. Basaarilta haen salgamia (naurista) ja laatikko valmistuu joulupöytään. Mies on ystävällinen ja syö molempia. Siitäkin huolimatta, että eivät takuulla ole kuin äitinsä tekemät. Imelletty perunalaatikko vaihtuu valkosipuliperunoihin ja uuniperunoihin. Jälkimmäiset maistuu lapsille, etummainen meille aikuisille.
Rosollia tein vain ensimmäisenä vuonna. Senkin vain miestä varten. Seuraavina vuosina salaatti vaihtui fetasalaattiin tai johonkin muuhun tuoresalaattiin ilman minkäänlaista dramatiikkaa. Lapsia hemmotellaan niin yksinkertaisesti kun porkkanaraasteella.
Lipeäkalan unohtaisin varmaan Suomessakin. Tässä vaiheessa huomaattekin varmaan, että olen hieman kranttu mitä tulee syömiseen. Vaihdan kalan diktaattorin elkein loheen muilta kysymättä. Joinakin vuosina uuniloheen, toisina savuloheen. Kumpikin maistuu lähes kaikille pöydän ääressä istuville. Tänä vuonna mietin koko kalan unohtamista. Ruokaa on joka tapauksessa aina liikaa. Ähky ei ole mukava olotila.
Mistä sitten ei luovuta? Aamun aloituksesta riisipuuron voimalla. Sekaan sekoitetaan tietysti manteli, jonka löytäjä saa avata illalla ensimmäisen lahjan. Karjalanpiirakoista. Sen verran täytyy pitää yllä karjalaisia sukujuuria molempien suvuissa. Joulutortuista ja pipareista. Tälläkin hetkellä kotona tuoksuu valmisteilla oleva piparitaikina. Mausteet ja siirappi on tuotettu Suomesta. Suklaasta ja vihreistä kuulista. Ne ostin kesällä ja kuljetin läpi Euroopan kulmakaappiin odottamaan.
Tulis joulu, niin sais yölläkin syödä!
Kyllä kinkku on joulupöydän kunkku. Valitettavasti ympäröivä valtaväestö on asiasta eri mieltä. Joulun suhteen, mutta ennenkaikkea sen kinkun. Kauppojen pakastealtaista ja lihatiskeiltä ei löydy sikaa, kotimaista eikä tanskalaista. Ei harmaasuolattuna eikä mitenkään muutenkaan. Koska ensimmäinen joulu itsekseen ulkomailla on kovin tunnepitoinen, emme antaneet periksi. Etsintöjen jälkeen päädyimme ostamaan sian säkissä armenialaisilta. Tilattaessa emme saaneet tietää kilohintaa, emme suolaustapaa emmekä kokoakaan. Kelpo kinkku säkistä paljastui siitä huolimatta, mutta sen verran suolaiseen hintaan, että tulevina vuosina sovellettiin. Joinakin vuosina kinkku saapui jonkun matkalaisen mukana Suomesta. Jonakin vuonna meillä oli possua Bulgariasta. Joinakin vuosina päädyimme siihen, että joulu tulee ilman kinkkuakin ja meillä syötiin kalkkunaa.
Lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja imellettyä perunalaatikkoa. Itse en pidä mistäkään laatikosta, eikä lapset. Mies pitää kaikista. Näin ollen minä väännän laatikoita näppituntumalla. Porkkanalaatikko on melko helppo rasti. Ainoastaan siirappi tuotetaan Suomesta. Lanttuja täällä ei sen sijaan ole, mutta onneksi on korvikkeita. Basaarilta haen salgamia (naurista) ja laatikko valmistuu joulupöytään. Mies on ystävällinen ja syö molempia. Siitäkin huolimatta, että eivät takuulla ole kuin äitinsä tekemät. Imelletty perunalaatikko vaihtuu valkosipuliperunoihin ja uuniperunoihin. Jälkimmäiset maistuu lapsille, etummainen meille aikuisille.
Rosollia tein vain ensimmäisenä vuonna. Senkin vain miestä varten. Seuraavina vuosina salaatti vaihtui fetasalaattiin tai johonkin muuhun tuoresalaattiin ilman minkäänlaista dramatiikkaa. Lapsia hemmotellaan niin yksinkertaisesti kun porkkanaraasteella.
Lipeäkalan unohtaisin varmaan Suomessakin. Tässä vaiheessa huomaattekin varmaan, että olen hieman kranttu mitä tulee syömiseen. Vaihdan kalan diktaattorin elkein loheen muilta kysymättä. Joinakin vuosina uuniloheen, toisina savuloheen. Kumpikin maistuu lähes kaikille pöydän ääressä istuville. Tänä vuonna mietin koko kalan unohtamista. Ruokaa on joka tapauksessa aina liikaa. Ähky ei ole mukava olotila.
Tulis joulu, niin sais yölläkin syödä!
13 kommenttia :
ihania nuo lapset odottamassa, mitä uunista tulee...
meilläkin omana sovellutuksena jälkiruokana iso kulhollinen hedelmäsalaattia keventämässä ateriaa
Hyvää viikonloppua!
Kauniita kuvia ja ihania muistoja! Kyllapa tuli jouluinen mieli vaikka en sita erityisesti itse taalla ulkomailla kaipaakaan/vietakaan.
Hyvaa viikonloppua! :)
Ihanat kuvat ja herkut! Ja nuo karjalanpiirakat:voi kun tekee niitä nyt mieli!
Nam :)) Ihanaa joulunalusaikaa teidan perheelle!
Mimon mami: Hedelmäsalaatti kuulostaakin hyvälle. Laitanpa korvan taakse.
Heli: Hyvää viikonloppua teillekin. Minusta on ihana jatkaa jouluperinteitä omille lapsille. Erityisen tärkeää se on täällä, jossa joulu ei tule muuten vastaan.
Yaelian: Karjalanpiirakat on ihania, mutta niin isotöisiä. Ensi viikolla uurastan ja sitten on selkä taas sökönä. Vaivansa arvoiset kuitenkin.
Karoliina: Sinne myös jouluiset terveiset. Oletteko kotona omalla porukalla vai sukulaisissa jouluna?
İhanalta kuulostaa.
Mina olen tehnnyt lanttulaatikkoa talvikurpitsasta.Ja se on todella hyvaa.
Lapset ovat ovat ihania joulua odottaessaan.
Terveiset kylmasta Antalyasta.
Mahtavat herkut olet valmistanut, Mine.:D
Tyttäresi katsoo tosi tarkkaavaisena ja innostuneena noita leipomistöitä, klyllä hänestä tulee varmaan äitinsä veroinen kokki ja leipuri.;)
Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulun odotusta sinulle ja perheellesi, Mine, ja hyvää neljännen adventin iltaa.<3<3
Sateenkaari: Kurpitsasta, eipä ole tullut mieleen. Tänä vuonna meinasin itseasiassa jättää lanttulaatikon tekemättä. Siippakin suostui tuumaan:). Lisätään sitten hieman niitä ruokalajeja jotka maistuu lapsille.
Aili: Tämän vuoden valmistukset on vielä edessä. Juuri tässä listaa kirjoittelen huomista kauppareissua varten. On erityinen joulu, sillä torstaina saamme vieraita Suomesta, jos kaikki hyvin menee. Olen siitä yhtä innostunut, kun itse joulusta:).
Minä luulen, että ulkomailla asuessa suomalainen joulupöytä tuntuu erityisen tärkeältä ja rakkaalta. Meillä on usein ollut ihan perinteistä jouluruokaa, mutta joskus jotain ihan muuta. Ollaan haluttu vaihtelua.
Upeita pipareita teillä! Minä en oikein ikinä ole jaksanut koristella pipareita, mutta niiden leipominen on toki kivaa. Ja karjalanpiirakoita en ole koskaan tehnyt, häpeällistä, sillä rakastan karjalanpiirakoita.
Kirjailijatar: Oikeasti suhde jouluruokiin on hieman ristiriitainen. Itse en siis erityisesti edes ole perinteisen jouluruoan ystävä. Paitsi kinkun! Siispä täällä sovelletaan ja pidetään perinteitä yllä sopivissa suhteissa. Ulkomailla "saa helpommin" tehtyä myös omia perinteitä ja napata joulupöytään vaikka börekkiä jos mieli tekee. Se on mukavaa:). Kohta nähdään mitä pöydästä paljastuu ja muutakin... jännittävää! Tulkaa iloiten!
Se onkin varmasti parasta, että voi tehdä oman sekoituksen. Suomalaista ja turkkilaista sopivassa suhteessa. Kiitos, me tulemme iloiten :)
Ensi kertaa luen blogiasi. Kivasti kirjoitat kivalla tyylillä. Kuvat hyviä, jokaisessa oma tarinansa. Oikein hyvää joulun odotusta. Itsekin olen 11v. viettänyt arabian niemimaalla asuen.
Kirjailijatar: Bekleriz
Anonyymi: Kiitos, kun jätit viestiä. On aina mukava tietää, että joku näitä tarinoita lukee. Asutko tällä hetkellä taas Suomessa vai edelleen Arabian niemimaalla?
Lähetä kommentti