"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 20. joulukuuta 2011

115. tarina (Turkin pukki, mutta omat enkelit)

Jos kyllästyttää suomalainen vaatimattomuus ja vähättely, tule Turkkiin. Täällä osataan kaikki paremmin. Tiedetään asiat ennen muita. Tästä maasta on lähtenyt kaikki hyvä ja tarpeellinen. Jos jotakin luulit oman maasi ansioksi tai omaisuudeksi sinua kyllä nopeasti valistetaan, että oikeasti se onkin turkkilaista alkuperää. "Jos elämää löytyy Marsista, niin siellä asuu sitten takuulla turkkilaisia" naurahti eräs paikallinen ystäväni tässä päivänä muutamana aloittaen keskustelun samaisesta aiheesta.


Ensimäisenä Turkin vuotenani kävin kielikoulua. Siellä piti puhua tikusta asiaa. Usein kerroin jostakin suomalaisesta asiasta tai ilmiöstä, vaikkapa hyvästä keksinnöstämme saunasta. Kielikouluopettaja kertoi välittömästi minulle, että sauna on oikeastaan turkkilainen keksintö. Heillä oli hamaminsa paljon ennen meitä. Sillä ei ollut mitään väliä, että hamamilla ja saunalla ei ole toistensa kanssa juuri mitään yhteistä. Sauna kuuluu turkkilaisille.


Nokian saimme pitää. Joulupukki puolestaan olikin taas Turkista kotoisin, joten Korvatunturi sai luvan hävetä, kun rupesi pukin itsellensä omimaan. Tässä vaiheessa minua jo rupesi suututtamaan, sillä olinhan varmalta taholta kuullut (lue: äidiltä ja isiltä, jotka olivat kuulleet sen Markus-sedältä), että pukki on ihan made in Finland.


Kotiläksyt opetti kuitenkin opettajan olleen tässä pukki-asiassa ihan oikeassa. Joulupukki on kotoisin Lounais-Turkista,  entisestä Myran kaupungista (nykyinen Kale tai Demre). Tai vielä oikeammin pukki on kotoisin Lyykian Patarasta. Siellä syntyi Nikolaos niminen mies noin vuonna 270 ja myöhemmin hänestä tuli Myran piispa. Legendan mukaan Nikolaos piti paljon lapsista ja teki eläessään lukuisia hyviä tekoja auttaen mm. köyhiä. Kuolemansa jälkeen Nikolaoksesta tuli ennenkaikkea lasten pyhimys.


Hollannissa alettiin jo varhain jakamaan lahjoja 6.12 Nikolaoksen päivänä. Hollantilaisten protestanttien mukana tapa levisi Amerikkaan. Siellä Nikolaoksen legendasta kehittyi joulupukki-hahmo, Santa Claus. Suomessa lahjoja jakava Nikolaus tuli tunnetuksi 1800-luvun alussa. Tällöin Nikolaus-legenda yhdistyi suomalaisiin naamioleikkeihin. Toiseen maailmansotaan asti Suomen pukki pukeutui harmaaseen turkkiin, jonka jälkeen asu vaihtui nykyiseen punaiseen nuttuun.


Nykyisin Pyhän Nikolaoksen jäänteet lepäävät Italian Barissa. Demressä pukista muistuttavat vain Nikolaoksen kirkko ja aukiolla seisova järkyttävän mauton ja auringossa haalistunut joulupukki-patsas. Olemme siellä käyneetkin, mutta paikasta ei jostakin syystä ole yhtä ainoaa valokuvaa.


Pitäköön pukkinsa. Joulu-enkelit on kuitenkin ihan ikiomat. Olkoonkin Turkissa tehdyt, mutta ihan varmasti Suomen kansalaisia molemmat!

12 kommenttia :

A kirjoitti...

Mine!

Sinulla on monta jouluenkeliä, ja kaikki itse tehtyjä.;DD
Sekä tyttö- että poikaenkeli ottaa joulun odotuksen hyvin vakavasti.:)

Joulurauhaa ja kaikkea hyvää elämääsi toivotan sinulle, ja perheellesi, Mine.<3

Kirjailijatar kirjoitti...

Käsittämättömän ihania enkeleitä! Upeita kuvia. Nämä enkelit minäkin mielelläni tapaan :)

Jael kirjoitti...

Ihanat pikku enkelit! Onpa siellä omittu paljon asioita;D Ja kiitos tuosta tietoiskusta!

hanne virtauksesta kirjoitti...

Voi miten suloisia, herkkiä enkeleitä!
Mielenkiintoista elämää teillä=)

SaaraBee kirjoitti...

Niinhän ne ruotsalaisetkin yrittävät välillä pukkia omia.

Ei turkkilaisten kanssa kannata pukista riidellä. Pukki on meidän, sanokoot mitä haluavat. Jos joku yrittää sinulle vielä asiasta sanoa, niin katso väittelijää vähän niinkuin säälien: noinko huono yleistieto teillä on.

Kerro meille joskus tuosta turkin opiskelusta ja miten se nykyisin sujuu!

Enkelit ovat onneksi omasi ja aivan ihanat.

Mine kirjoitti...

Aili: Ja niin vaivalla ovatkin tehdyt joka ikinen, että omistusoikeudesta ei ole mitään epäselvää;)!

Kirjailijatar: Nämä kuvat on parin vuoden takaisia joulutervehdyksiä kotosuomeen, joten hieman on enkelit kasvanneet. Mutta pianhan pääsetkin mittaamaan siipien välin ihan omin silmin. Tervetuloa, tervetuloa, tervetuloa!

Yaelian: Siihen omimiseen voi suhtautua monella tapaa. Joskus ärsytti, nykyään hymyilen vinosti. Toisaalta mieltä lämmittää se lapsellinenkin usko oman kansan erinomaisuuteen. Samaa meissä suomalaisissakin varmaan on, hieman toisenlaisin tyylein.

Hanne: KIITOS kun kävit kurkkaamassa ja jätit jäljen käynnistäsi. Elämä on ihmisen parasta aikaa, vai miten se "kuuluisan ajattelijan" sana menikään. Meillä on ollut mielenkiintoinen elämä tähän asti:).

Vihreätniityt: Minä en pukista niin piittaa. Puhukoot siis pukille:).

Meillä oli siis ensimmäisen vuoden aupair-systeemin tyylisesti hoitaja kotona ja minä kulutin kielikoulun penkkiä. Koulun kuudesta kurssista ehdin vuoden aikana käydä viisi. Sen jälkeen olen satunnaisesti käynyt kursseja kertaamassa. Turkin kielen taitoni on sillä tasolla, että selviän mutkattomasti täällä tilanteessa kuin tilanteessa. Kielioppi ei ole vahvimpia puoliani eikä kirjoitettu kieli, mutta olen rohkea puhuja ja luetun ja kuullun ymmärrykseni peittää puutteita toisilla saroilla. Turkki tuntuu kielenä kotoisalta ja omalta ja on ehdottomasti vahvempi nykyään kuin englanti. Turkin riesa ja siunaus on se, että täällä ei yleisesti puhuta muuta kieltä, kun turkkia. Jos siis haluaa täällä asua on pakkokin oppia kieli. Onneksi. Kieli on kuitenkin avain kulttuuriin, jota olen ollut kovin motivoitunut oppimaan.

Niin, että pukki-väittelyt sujuu turkilla, jos niikseen tulee:). Hyvää Joulua Irlantiin!

Anonyymi kirjoitti...

Huhhuh, en kyllä tiennyt tuota pukin historiasta! :) Mutta tuo sauna-juttu kyllä ärsyttää! Miksi jopa turkkilaiset sitten käyttävät saunasta nimeä fin saunasi, jos on kerta turkkilaisten? :D Varmaan kaikissa maissa yritetään aina vähän omia asioita/kunniaa omalle maalleen, pikemminkin sääntö. Enkelisi ovat kyllä suloisia.

Helist

Mine kirjoitti...

Helist: Ei ne onneksi kaikki meiltä saunaa omi:). Oletko muuten huomannut, että höyrysauna on Suomessa "turkkilainen sauna". Oikeasti sillä ei ole MITÄÄN tekemistä Hamamin tai Turkin kanssa. Täälä puolestani painelin yhden hotellin saunaosastolle, jossa oli kyltti "fin hamami" ja mitä oven takaa löytyi? Taas se Höyrysauna. Eli saunat on välillä hukassa siellä ja täällä. Kyllä me omamme tunnistamme!

Kirjatoukka ja Herra Kamera kirjoitti...

Mine, Mine, Mine, nyt kyllä sait jopa tämän ei-niin-jouluihmisen herkistymään kuvillasi. Sekä näillä enkeli-kuvilla, että niillä kuusenkoristelu ja leipomus-laittamus-kuvillasi. Pienet, keskittyneet, hartaat kasvot; SULOISIA!

Mine kirjoitti...

Anna: Lapset onkin niin mukaansatempaavan hartaita odotuksessaan. Se on hyvä syy itsekin heittäytyä touhuun. Tänään pienin on kanssani kotona ja jauhot pöllyää, puuro porisee ja kohta karjalanpiirakkatehdas hurahtaa käyntiin. Käynnistelen konetta parasta aikaa kahvilla. Jouluradio soi ja kurkkailen muiden kuulumisia.

Nina kirjoitti...

Olen jo aikoja lueskellut blogiasi(karoliinan blogista tänne löysin ja nyt vasta "uskalsin"kommentoida) ja oikeina odotan "vesi kielellä" koska uudet tarinat ja kuvat tulevat, ihanaa kuulla kuvauksiasi ja ne itse kuvat ovat niin kauniita, nämä enkelikuvat olivat aivan ihania!!
Ihanaa Joulua teille koko perheelle ja muista että meitä on monia mitkä saavat iloisen mielen kun bloggaatte!

Mine kirjoitti...

Nina: Kiitos, kun uskalsit:). Itse harrastin vuosia hiljaa lukemista, mutta oman blogin myötä ryhdyin oikein "kommentaattoriksi". Johtui siitä, että ymmärsi miten itsestä on kiva saada viestejä, joten varmaan kaikista muistakin on:)?