Päästäkseen meiltä autolla Romaniaan täytyi ajaa Bulgarian kautta. Oikeammin; sai ajaa Bulgarian kautta. Meillähän oli matkalle lähtiessä sydämet valmiiksi sulat Bulgarian suhteen, joten olin piirtänyt matkareitit muutaman Bulgarian kohteen kautta. Näistä ensimmäinen oli Plovdiv.
Plovdivia Lonely Planet kutsui Balkanin Pariisiksi. Jo sen tähden kaupunki piti käydä katsomassa. Meille se oli tähän asti ollut läpikulkukaupunki matkoillamme Peshteraan. Näillä reissuilla kaupungista saatu kuva ei todellakaan ollut imarteleva, mutta tiemme olikin kulkenut kaupungin sivustoilla, teollisuusalueilla ja ankeilla lähiöillä. Kaupungin tähti oli siihen asti ollut suuri BILLA-market, josta ostimme Bulgarian herkkuja kotiin viemisiksi. Tällä kertaa halusimme päästä näkemään kaupungin vanhan keskustan ja etsiä sen matkailijan Plovdivin.
Kiva hotelli löytyi kävelymatkan päästä Maritsa-joesta sekä vanhasta kaupungista Stariot Gradista. Parvekkeelta katselimme alla avautuvaa kaupunkia. Kattohuoneisto oli lapsista niin kiva, että olisivat halunneet jäädä sinne iltaa viettämään. Emme yllättäen miehen kanssa suostuneet illan viettoon hotellihuoneessa, vaan patistimme kaikki matkaan.
Tie vei yli joen kohti kauniisti entisöityä vanhaan kaupunkia. Jo alkumetreillä olimme myydyt. Söimme jäätelöä moskeijan kupeessa, ihailimme vanhoja taloja, kirkkoja ja kuppiloita. Täällä työskentelivät käsityöläiset ja möivät tuotteitaan. Houkutuksia ravintoloiden suhteen oli vaikka millä mitalla. Kun tähän yhdistää Bulgarian edulliset hinnat, oli lomalaisella kissanpäivät.
Plovdiv on aina kuulunut Bulgarian varakkaimpiin kaupunkeihin. Se on pienempi kuin pääkaupunki Sofia ja sen tähden vapaa suuren kaupungin rasitteista. Plovdiv on tunnettu kulttuurielämästään. Siellä on yliopiston mukanaan tuoma toiveikas nuoriso. Jostakin syystä kaupunki ei ole kuitenkaan osannut hyödyntää turismia. Näin ollen se on säilyttänyt hyvin kotoisan ja aidon tunnelmansa. Emme siis törmänneet turisteihin oikeastaan ollenkaan, vaan saimme seurata opiskelijoiden ja paikallisten perheiden illan viettoa.
Ilta pimeni ympärillä. Vanha amfiteatteri oli jo suljettu, mutta katselimme sitä aidan takaa. Istahdimme lasilliselle kukkulan huipulle. Kävelimme kapeilla kujilla katulamppujen loisteessa. Loma oli alkanut.
Plovdivia Lonely Planet kutsui Balkanin Pariisiksi. Jo sen tähden kaupunki piti käydä katsomassa. Meille se oli tähän asti ollut läpikulkukaupunki matkoillamme Peshteraan. Näillä reissuilla kaupungista saatu kuva ei todellakaan ollut imarteleva, mutta tiemme olikin kulkenut kaupungin sivustoilla, teollisuusalueilla ja ankeilla lähiöillä. Kaupungin tähti oli siihen asti ollut suuri BILLA-market, josta ostimme Bulgarian herkkuja kotiin viemisiksi. Tällä kertaa halusimme päästä näkemään kaupungin vanhan keskustan ja etsiä sen matkailijan Plovdivin.
Kiva hotelli löytyi kävelymatkan päästä Maritsa-joesta sekä vanhasta kaupungista Stariot Gradista. Parvekkeelta katselimme alla avautuvaa kaupunkia. Kattohuoneisto oli lapsista niin kiva, että olisivat halunneet jäädä sinne iltaa viettämään. Emme yllättäen miehen kanssa suostuneet illan viettoon hotellihuoneessa, vaan patistimme kaikki matkaan.
Tie vei yli joen kohti kauniisti entisöityä vanhaan kaupunkia. Jo alkumetreillä olimme myydyt. Söimme jäätelöä moskeijan kupeessa, ihailimme vanhoja taloja, kirkkoja ja kuppiloita. Täällä työskentelivät käsityöläiset ja möivät tuotteitaan. Houkutuksia ravintoloiden suhteen oli vaikka millä mitalla. Kun tähän yhdistää Bulgarian edulliset hinnat, oli lomalaisella kissanpäivät.
Ilta pimeni ympärillä. Vanha amfiteatteri oli jo suljettu, mutta katselimme sitä aidan takaa. Istahdimme lasilliselle kukkulan huipulle. Kävelimme kapeilla kujilla katulamppujen loisteessa. Loma oli alkanut.
12 kommenttia :
Voi että... Miten paljon mielenkiintoisia paikkoja maailmassa onkaan, ja miten hienoa, että te esittelette niitä pellavapäillenne! Mielenkiintoinen tämäkin kohde, ihan tuntematon, hirmuisen houkutteleva. Me etsimme matkakohdetta ensi kevääksi, ja sinä sekoitat nyt kyllä pääni vallan kokonaan! Ajattelin, että tietysti Pariisiin, onhan matka MINUN 40-vuotispäiväni, mutta kun luen blogiasi, ja katson kuviasi, tekisi mieli lähteä jonnekin jossa en ole koskaan ollut. En ehdi nähdä kaikkea, tai melkein yhtään mitään, ennen kuin kuolen!!!! Toistan nyt itseäni: Onneksi - ONNEKSI- saan matkustaa blogisi kanssa. Matkasankareihini Kyllikki Villan rinnalle on nyt noussut myös Mine.
Ihanaa saada sinulta tietoja naista maista, jonne matkustamista olenkin jo jonkun aikaa miettinyt, nyt kun Turkki ei ole niin ajankohtainen.
Oikein idyllistä ja kaunista vanhaa kaupunkia esittelit meille, Mine.;)
Vanhat mukulakivikadut ovat huonojalkaiselle pahoja kävellä, mutta onneksi ei tarvitsekaan---.
Tuossa kaupungissa aistii menneen elämän tuoksun ja sen sykkeen voi tuntea vielä aikojen takaa.:D
Sinulla on ihanat suuret kuvat, joita kelpaa katseella.O_O
Kiitos, Mine, tästä mukavasta matkasta.<3
Kauniille näyttää, yllättävää kyllä! Mielenkiintoinen blogi sinulla.
Kirjatoukka: Me menemme todella harvoin samaan paikkaan uudestaan. Juuri siksi, että elämä on niin lyhyt ja maailma pullollaan sitä mitä haluaisin nähdä. Voisin suositella vaikka mitä paikkoja tältä tulevaltakin reissulta synttäreitäsi ajatellen. Sanon silti, että tulet tietenkin juhlimaan maailmaan erityisimpään kaupunkiin eli Istanbuliin. Tässä voi olla hieman oma lehmäkin ojassa, mutta sanon silti; kaikista hienoista näkemistäni kaupungeista ja paikoista Istanbul on ihan oma lukunsa! Oikeasti, se kaupunki joka on PAKKO nähdä.
Anu: Suosittelen lämpimästi sekä Bulogariaa, että Romaniaa. Molemmat ovat reissunsa arvoiset. Edulliset maat matkustaa. Kauniit ja hyväruokaiset:).
Aili: Minä tykkään mukulakivistä ja vielä onneksi jalka nousi siellä kävellessä. Kiva saada matkaseuraa näin virtuaalisesti:).
Mari: Kiitos. Maailma on mielenkiintoinen ja matkailu avartaa. Samalla ennakkoluulotkin karisee ja löytää ruusuja sieltä missä luuli kasvavan vain risuja.
Oi että. Teillä on taito löytää ihmeellisiä, yllätyksellisiä kohteita, jotka eivät ole niin puhki kaluttuja. Sehän matkoilla onkin parasta. Kun tuntee löytäneensä jotain, mitä kaikki muut eivät ehkä ole vielä löytäneet :)
Kirjailijatar: Meillä on onni asua täällä, jossa kaikki nämä "ei niin trendikkäät" loma-paikat ovat automatkan päässä:). En usko, että ikinä olisimme Suomesta käsin päätyneet niihin paikkoihin, joihin Turkista käsin tuli sitten päädyttyä. Ja onneksi tuli, olemme todella saaneet tehdä löytöjä.
Niin, Istanbul on ollut ajatuksissani nyt pari vuotta, alkaen siitä kun kummitätini (jonka kanssa meillä on hyvin samanlaiset intressit) hurahti kaupunkiin sydänjuuriaan myöten, ja toinen "syyllinen" on tietysti Pamuk. Ja nyt Mine. Minulla olisi siis monta hyvää syytä miettiä ihan vakavissani ehdotustasi!
Kirjatoukka: Kaikki kutsuu nyt siis sinua Istanbuliin:). Käypäs kurkkaamassa Kirjailijattaren kuvat vielä, niin jos saisit lisäintoa. www.tuulennaapurina.blogspot.com. Milloinkas se on se H-hetki?
Uuuh, aivan mahtava kuva setti Kirjailijattarellakin! H-hetki on toukokuun viimeisenä päivänä, mutta matkan luulen ajoittuvan kesäkuun alkupuolelle, sillä tunnolliset ja kunnolliset kakarani eivät pinnauskehotuksistani huolimatta suostu jättämään yhtään koulupäivää väliin.
Kirjatoukka: Se on oikea asenne lapsiltasi:). Kesäkuun alku onkin sitäpaitsi Istanbulin parhainta aikaa. Ei vielä tukahduttavan kuuma, vaan kesän aloituksesta vehreä ja raikas (jos sitä sanaa voi Istanbulissa käyttää:). Silloin mekin olen täällä, varmasti, sillä lasten koulun loppuu vasta kesäkuun puolivälin jälkeen. Eli, JOS päätät juhlia täällä, niin tervetuloa meille syömään! Lupaan pestä kattoterassin siiheksi:D.
Katsotaan Mine miten käy! Kiitos tarjouksesta! :)
Lähetä kommentti