Me ajoimme Hankoa ristiin rastiin. Tukka ja helmat hulmuten. Puuttui vain pyöränkorissa oleva mankka, joka olisi soittanut kaunista sävelmää ja suomi-iskelmiä. Talolla meillä oli kartta ja siihen me ruksasimme paikkoja, joissa olimme käyneet. Siitä me tarkistimme paikkoja, joissa meidän piti vielä käydä. Sen päivän kohdalle oli merkitty Neljän Tuulen Tupa.
Neljän Tuulen Tupa sijaitsee keskustan kupeessa pikkuruisella saarella. Paikan useiden omistajien joukosta löytyy oikea julkkis, eli itse marsalkka Mannerheim. Mannerheimilla oli mökki viereisellä saarella ja hän kyllästyi kuppilasta tulleeseen mölyyn. Siitä melusta selvisi sillä, että hän osti paikan itselleen vuonna 1927 ja teki siitä kahvilan. Kahvilana se palvelee edelleenkin, joten täytyihän sitä käydä testaamassa. Lapset seikkailivat pikkuruisen saaren naapurissa olevan minipikkusaaren.
Enemmän kuin nähtävyydet ja rannat, minua henkilökohtaisesti puhutteli ne Hangon vanhat talot. Siellä niitä seisoi vierivieressä. Toinen toistaan somempina. Ostin näitä Hangon taloja esittelevän kirjan Huvilan Hengessä heti sen ilmestyttyä. Ihailin ja luin kirjan moneen otteeseen. Nyt katselin niitä samaisia talokaunokaisia ulkoa. Että joku onnellinen saa asua siellä, ihan oikeasti. Vaikkapa nyt se Hangon Anna, jonka koti paljastuikin myöhemmin yhdeksi kirjan kodeista. Ja kuinka ollakaan, koko kirjan oli kuvannut Annan mies, herra Kamera. Taloon en sentään törmännyt, koska olivat piilottaneet sen sisäpihalle. Kellä onni on se onnen kätkeköön?
Asukaa hymyillen hankolaiset! Kyllä teidän kelpaa.
Suomessa on parasta: Kahvi ja pulla. Karjalanpiirakat ja munavoi. Mummon tekemänä tietenkin. Lohisoppa. Mustikkapiirakka. Munkit. Savulohi. Kaikki rakkaat maut, jotka maistuvat parhailta juuri Suomessa, mieluiten kesäpäivänä tai valoisassa kesäyössä. Punaruutuiselta liinalta.
8 kommenttia :
Minäkin olen nyt ihan hullaantunut Hankoon, kun olen siellä vuoden sisään pari kertaa käynyt. Mieli tekee taas sinne, mutta onneksi Hanko on kovin helppo saavuttaa. Istanbul on niin kaukana :) Hanko saa olla minun korvikkeeni. Ja Neljä tuulen tupa on vielä käymättä.
Minäkin olen Hanko-fani, tosin ne kaksi kertaa kun siellä olen käynyt, on satanut :). Täytyy siis tehdä uusi kierros, ehkäpä nyt paistaisi aurinko.Tänä kesänä voisikin suunnitella retken tuonne päin Suomea...
Ja niin totta, kaikki maut jotka luettelit, mmmmmm.
Ihana Hanko! Tuolla Neljän Tuulen Tuvassa kävin kesällä syömässä! ja ne vanhat Hangon huvilat;että ovatkin nättejä!
Teitä oli näköjään oikein "siunattu" upeilla kesäpäivillä ! Etkö ole uinti-ihminen ? Vai etkö pidä kylmästä vedestä ? Minä pidän uimisesta, mutta veden täytyy ehdottomasti olla LÄMMINTÄ !
Mainitsemasi herkut - slurps ! Kaikki maistuu, paitsi nuo kalajutut. Äitini tekee taivaallisia karjalanpiirakoita, mutta anopin pullan voittanutta ei ole vielä löytynyt. Hän ei valitettavasti enää juurikaan pullaa leivo; on tullut vähän laiskan pulleaksi... t:Tiina
Pidin erityisesti siitä kuvasta, jossa oli ne kukkalaatikot; olisi ollut jännä kurkistaa ikkunasta sisään !
Hyvänen aika sentään, minä olen suomalainen, olen rannikolta kotoisin ja veneillyt paljon, enkä ole ikinä ollut Hangossa.
Taitaa olla meillekin Suomi-kierros luvassa. Kiva kun saan sinulta sieltä Istanbulista matkavinkkejä;-) Kiitos!
Nuo syreenit ovat unelmaista kukkien vaahtoa ja selvästi jotain ihanaa, vanhaa pihasyreenilajiketta.
Kirjailijatar: Te olettekin melkein naapurissa. Helppoahan se on siitä Hankoon hurauttaa. Ja siellä on Hangon naapurissakin niin ihania paikkoja. Voi voi.
Pikkujutut: Sinne vain Hankoilemaan. Meille paistoi melkein koko ajan. Saimme me sadettakin, mutta ei haitannut. Sadepäivät on kesällä ihania nekin. Etenkin jos on kirjoja ja joutilasta aikaa. Ja hyvää käden ulottuvilla:). ps. Lihoin Suomessa 8 kg!!!
Yaelian: Eikö olekin. Vanha puuhuvila. Unelmieni kohde.
Tiina: En ole uinti-ihminen. Enkä etenkään kylmien vesien uinti-ihminen. Saan pissatulehduksen pelkästä ajatuksestakin. "Uin, kun veden lämpötila on yli 25 astetta" lupasin lapsille kesän alussa. Sekin tapahtui viime kesänä Suomessa, joten oli pakko pulahtaa. Kun kerran lupasin.
Minä olisin halunnut kurkistaa joka toiseen taloon sisälle. Voi voi. Onneksi on tuo kirja, jossa sitä saa tehdä luvan kanssa.
Leena: Nyt ei auta sitten, kun lähteä. Kyllä on takuulla käymisen arvoinen paikka ja lähellä on muitakin hienoja paikkoja. Kerron niistäkin pian.
Mina en ole kaynyt Hangossa 2002 vuoden jalkeen. Aivan ihana olisi menna kaymaan. Mekin miehen kanssa usein pyörailimme tuonne Neljan tuulen tuvalle kahville.
Noita ihastuttavia villoja ei koskaan kyllastynyt katselemaan.
Hanko vaan valitettavasti ei enaan taysin palvele asukkaitaan. Monet tarkeat palvelut on siirretty Tammisaareen ja muualle. Ja kaikilla ei ole autoa. Juna onneksi kulkee viela.
Sateenkaari: Niinhän se on kaikilla pienillä paikkakunnilla. Yhdistellään ja poistetaan palveluja. En tiedä kuka siinä oikeasti säästää? Väki muuttaa pois ja maaeutu tyhjenee:(.
Lähetä kommentti