"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 24. elokuuta 2012

288. tarina (Istanbul- löytöretkellä Cihangirissa)

Heinäkuu oli tänäkin vuonna kuuma ja kostea. Ei sateen vuoksi, sillä emme saaneet sadepäiviä laisinkaan. Ilmankosteus sen sijaan nousi kamaliin lukemiin. Helle sitoi meitä sisälle päivä toisensa jälkeen ja sai hien pintaan jokaisesta pienestäkin askareesta. Hääpäivänä me päätimme uhmata vallitsevaa ilmastoa ja lähteä ulos vaikka mikä olisi. Isommat lupasivat vahtia pienempiään ja vilkuttivat minulle ovella. Kassissani oli varapaita itselleni ja miehelle, jos nyt iltamme ihan hikiseksi menisi.

Üsküdarissa istuin kellon alla ja odotin sulhoani tulevaksi. Meillä oli treffit heinäkuisessa iltapäivässä. Tavoillemme uskollisena minä olin ajoissa ja mies myöhässä. Nykyään se vaan ei enää haittaa. Ainakaan aina. Näiden vuosienkin jälkeen ilo syttyy minussa, kun näen hänet väkijoukossa. Tunnistan kävelytyylistä ja vaaleasta päästä jo kaukaa. Seuraan milloin hänen silmänsä löytävät omansa ja kuinka hymy syttyy tunnistamisen merkiksi.

Hyppäämme laivaan ja katsomme salmeamme. Kaupunkiamme, joka leviää niin pitkälle, kun katse kantaa. Vaikka Istanbul on näinä vuosina tullut tutuksi, se tarjoaa kuitenkin jatkuvasti uusia kulmia, joissa emme vielä ole käyneet. Hääpäivämme iltana me löytöretkeilimme Cihangirin kaupunkinosassa.










Cihangir oli alkuun harmaa. Ränsistynyt, mutta puoleensa vetävä. Sitä olisi voinut luulla työläiskortteleiksi, kunnes törmäsi ulos tuotuihin tuoleihin ja niillä istuviin viiniä siemaileviin typyköihin ja rentoihin miehiin. Sitten alkoi nähdä värejä, merkkejä piilotetusta vauraudesta. Boheemista taiteilijaelämästä ja kalliista kuppiloista. Cihangir on taas ihan omanlaisensa Istanbul.






Me pujahdimme tavallisen näköisestä ovesta sisään. Kävelimme raput ylös ja löysimme itsemme viihtyisältä sisäpihalta puiden katveesta. Tulimme ohjatuksi omaan pöytäämme ja ryhdyimme tilaamaan. Alkupaloiksi paistettua maksaa, juustoja, oliiveja, tsatsikia, munakoisosalaattia, paprikoita ja börekkejä. Pääruoaksi jotakin, jossa ei ollut kehumista ja jälkiruoaksi suussasulavaa kakkua ja kahvia.






Vatsat täynnä vaelsimme kohti Istiklalia. Aurinko oli vaipunut toisiin todellisuuksiin ja ilta antoi huojennuksensa.  Ilmassa oli puheen sorina ja lukuisista ravintoloista karanneet tuoksut. Valot asunnoissa olivat syttyneet ja ihmiset vaipuneet kesäillan huolettomaan helmaan. Kesäillat Istanbulissa, ne haluaisin tallettaa aistieni sopukoihin. Kylminä talvi-päivinä esiin otettavaksi ja paistatellakseni niiden lämmössä.










Kotiin päästyessämme hurautamme ilmastoinnin päälle. Säädämme sen niin kylmälle kun voimme. Käymme kylmässä suihkussa ja juomme kylmää juomaa henkemme hädässä. Pikkuhiljaa keho huokaisee ja rauhoittuu. Kuuma hääpäivämme kääntyy viileäksi yöksi. Pää kohtaa tyynyn, käsi löytää käden. Onneksi löysin sinut. Hyvä kun olet minun. Ja onneksi toit minut Istanbuliin.

ps. Olemme saapuneet eilen kotiin. Kaikki on kotona heikun keikun. Meillä oli kuitenkin hyvät reissut. Nyt otan arjen haltuuni ja kuljetan teitä hetken kesäisessä Istanbulissa. Tiistaina lupaavat viilenevää. Ehkä sitten kykenen tarinoimaan teille helteisen reissumme Etelä- Turkkiin?

13 kommenttia :

Leena Lumi kirjoitti...

Sinulla on täydellinen kuvasilmä! Teet jopa sietämättömästä, kosteasta kuumuudesta ja katujen ruuhkasta taidetta. Nyt alat kyllä lähestyä jotain kustantajaa...

Me odottelemme hämärää ja kettujen saapumista. Nyt kummipoika pelaa vielä korista R:n kanssa ja Olga nukkuu sohvalla vanhan koiran unta, mutta kun ketut saapuvat, hän nuortuu kymmeniä vuosia. Tänään emme edes yritä kuvata, vaan vangitsemme kaiken muistojemme filmille.

Mukavaa viikonloppua toivottavasti kera hieman helpottavan helteen!

Anonyymi kirjoitti...

Tervetuloa takaisin! Kaunis lopetus tarinallasi jälleen. Sinä se vain osaat muotoilla kaiken niin kauniisti. Toivottavasti lomanne meni hyvin. Helist

Jael kirjoitti...

Ihana kuvareportaasi päiväretkestänne ihanassa Istanbulissa:) Meillä on täällä edelleenkin sietämättömän kosteaa ja kuumaa,pitää vaan kestää! Ja jään odottelemaan lisää postauksia Istanbulista!

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa, että olet taas "linjoilla" ! Piipahdin jo pari kertaa kurkistamassa, joka matkat jatkuvat, mutta törmäsin tuohon hauskaan Kuopukseesi; se ei haitannut -- kuvasta tulee lähes väkisin hyvälle mielelle !

Toivottavasti lomanne sujui hyvin ja olette rentoutuneet syksyä varten ? Täällä on jo syksy ja kylmä; nytkin on villasukat jalassa -- toisaalta minulla taitaa AINA olla.

Suloinen ja lämmin tuo kuvauksesi hääpäivän illasta, mutta minua nauratti silti ajatus teistä juomasta "henkenne hädässä"...

Mukava matkata taas kanssasi ja jakaa myös teidän arkea ! t: Tiina

kaisu marjatta kirjoitti...

Värikäs ja aito kuvallinen kertomus. toivon sinne kuumaan etelään Onnen ja Ilon päiviä

A kirjoitti...

Mine, ihanan lämmin tunnelma noissa iltakuvissasi; tuli ihan Turkkia ikävä!<333

Toivon, että ilma viilenee teillä, ja arki askereineen saa sinut viihtymään kotihommien parissa.

Oikein onnellista ja mukavaa kotiinpaluuta sinulle ja perheellesi, Mine!<3333

Mine kirjoitti...

Leena: Minä kyllä makaisin siellä rähmälläni kameran kanssa kettuja odottamassa:). Oikea luontoelämys kummipojallekin. Tiistaina lupasivat ilmojen hieman viilenevän. Jopa 24 asteeseen. Se kuulostaisi tosi kivalle.

Helist: Elämä on kaunis. Odotan jännityksellä milloin teidän kauniinne syntyy...

Yaelian: Etelässä oli kuumempaa, kun täällä. Silti en ollut siellä ahdistunut. Istanbulin tekee sietämättömäksi juuri nimenomaan tämä kosteus. Tulisit jo syksy!

Tiina: Meillä oli oikeasti varmaan joku lämpöhalvaus. Juotiin ja juotiin, mutta tuntui, että neste ei imeydy vaan tuli heti ihosta ulos. Muistin taas kuinka vaarallinen helle voi olla. Paastokuukauden aikana oli liian monta kuolinilmoitusta ulko-ovessa. Ihmiset ei ymmärrä, että juomattomuus ja helle ei sovi yhteen, vaikka kuinka uskossa paastottaisiin. Niin, villasukat kuulostaa ihanalle. Saispas palella. Ja ajatus arjesta kuulostaa kanssa hyvälle. Loma on siis tehnyt tehtävänsä:).

Aikatherine: Tervetuloa tarinoideni pariin. Onnen ja ilon päivät ovat tervetulleita. Mukavia päiviä myös sinne viilenneeseen Pohjolaan.

Aili: Lupailevat viilenevää. Toivottavasti pitää paikkansa. Kovasti olisi taas silitettävää. Ja asioita hoidettavana lasten kouluunlähtöön liittyen. Tekeehän sitä sen mikä on tehtävä, mutta helpompaa olisi, jos saisi puuhata vähemmissä asteissa. Hyvää viikonloppua sinne kauniiseen Karjalaan.



Liivia kirjoitti...

Rakastaisin istua tuossa paikassa, missä herra ja rouva kuvassa istuvat. Niin kodikas ja rento, ja tuollaiset lattiatkin vielä.

Mine kirjoitti...

Liivia: Minustakin näytti siltä, että siellä oli kotoisaa ja rentoa. Istanbulista löytää vielä kauniita lattioita, kaakeleita ja hauskoja miljöitä muutenkin. Cihangirissa oli ihan oma tyylinsä, tykkäsin. Tykkäsin myös, kun rouvan huivi oli niin ravintolan sävyihin sopiva:).

SaaraBee kirjoitti...

Varapaita ja housut ovat täälläkin välillä tarpeellisia!
Hikinen oli hääpäivänne, mutta sisukkaina suomalaisina uhmasitte helteitä. Kiitokset ihanista kuvista.

Kirjailijatar kirjoitti...

Niin romanttisen kuuloinen hääpäivä...ja vielä Istanbulissa :) Minä luulen, ettei meillä ole viime vuosina oikein juhlittu hääpäiviä mitenkään erityisesti. Menevät melkein huomaamatta.

Mine kirjoitti...

Kirjailjatar: Niin ne menevätkin, ellei järjestä jotakin. Me yritämme siis järjestää joka kerta jotakin. Ja mukavaahan se on, kun on päässyt liikkeelle. Ellei sitten saa lämpöhalvausta:).

Mine kirjoitti...

Vihreatniityt: Siellä ehkä varavaatteet on tarpeen toisesta syystä. Ei me kyllä vaihdettu paitoja. Oltiin vain hikisiä. Niin ne oli kaikki muutkin....