"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 28. elokuuta 2012

292. tarina (Phaselis- miksi hylkäsitte paratiisin?)

Tällä matkalla me törmäsimme moneen kertaan lyykialaisiin. Lyykialaiset olivat antiikinajan varhaisimpia kansoja, jotka asuivat nykyisen Turkin lounaisranikolla. Nk. Lyykian reitti lähtee Antalyasta ja päättyyy Fethiyen nurkille. Tätä reittiä pidetään yhtenä maailman parhaimmista vaellusreiteistä. Se kulkee muinaisia vuohipolkuja, vie matkaajan Lyykian historiallisiin kaupunkeihin ja mahdollistaa kulun kauniissa maisemissa vuorilla ja merten ääressä. Näissä helteissä ja tällä kokoonpanolla ei liikoja vaelleltu, mutta pysähtelimme siellä täällä tutkimassa lyykialaisten taakseen jättämiä paikkoja.

Lähinnä hotelliamme seisoivat jäänteet Phaseliksen kaupungista. Kaupunki rakennettiin mitä kauneimpaan kohtaan, kolmen vierekkäisen lahden rannoille ilmeisesti jo vuonna 700 eKr. Aikanaan siitä muotoutui lyykialaisten tärkeimpiä kaupunkeja, josta lähti maailmalle ruusuöljyä ja parfyymejä. Lyykialaiset olivat hyviä kauppamiehiä ja varakasta väkeä. Kaupunkikin kukoisti aikansa, kunnes tuli uudet kansat ja uudet satamat. Jälkeen jäi vain rauniot ja ne kauniit lahdet.







Raunioiden katsomisessa ei kauaa aikaa kulunut. Me kiipeilimme muinaiset hamamit ja teatterit. Katseet kiinnittyneenä puiden takana pilkottaviin vesiin. Mert oli kertonut, että näissä vesissä uivat vesikilpikonnat ja lapset paloivat halusta nähdä sellaisia. Etukäteen meitä kyllä varoteltiin, että vedet olivat sen verran lämpimiä, että kilpikonnat uivat kauempana. Kilpikonnien etsimisessäkin oli onneksi tarpeeksi jännitystä. 









 Mikä paratiisi se olikaan, Phaselis. Miksi ihmeessä joku sen hylkäsi? 

16 kommenttia :

Petra kirjoitti...

Oih naista kuvista nousee mieleen niin paljon muistoja kun koluatte vanhoilla kotikulmillani. Tuo viimeisen kuvan maisema on taydellinen sielunmaisemani, taurusvuoret kauneimmillaan, pinjametsat ja meri. Phaselis on ihana, osaisin kavella siella varmaan edelleen silmat kiinni, niin tuttu se on. En ole kaynyt alueella sitten vuoden 2007 joten ehka olisi pian aika kayda kurkistamassa mita Antalyan seuduilla kuuluu. İnnolla odottaen seuraavia postauksia!

A kirjoitti...

Käytössä vielä perinteisiä purjelaivoja, mutta kaiketi niissä on myös moottori. Ranta on kivinen, ehkä muuten matala. Pojat ovat tutkimusmatkalla, mutta teitä tyttöjä ei taida niin paljon kiinnostaa kilpikonnien etsiminen..;)))

Kaupungista ei ole kovin paljon jäljellä, mutta raunioitahan turistit hakevat, entisajan elämän merkkejä!

Hieno postaus, kiitos Mine!<3333

Amalia kirjoitti...

Keväällä olin tuolla. Oppaan mukaan sen on tuhonnut maanjäristys.

Mine kirjoitti...

Petra: En ihmettele. Minä rakastan sitä veden väriä ja kirkkautta. Niitä poukamia, joihin ei kulje teitä. Sirkkojen siritystä metsissä. Kuumaa, joka on kuivaa eikä tätä Istanbulin kostean tappavaa. Raunioita, jotka muistuttavat ajoista ennen meitä...

Aili: Kyllä me puljasimme kaikki. Sydämen kyllyydestä ja snorkkelit naamalla. Veden lämpötila oli lähemmäs 30 astetta!!! Edes minua ei tarvinnut houkutella sinne uimaan. Ei palellut yhtään, ei edes alussa:). Kuviin sattui vain pojat. Me tytöt olimme pitämässä rannalla vahtia, ettei tavarat kadonneet. Näissä paratiiseissa kun voi olla varkaita.

Amalia: Täällä järisee joka puolella. Jokaisen maanjäristysen kohdalla mietittiin varmaan ennenkin, että kannattaako rakentaa uudelleen vai vaihdetaanko paikkaa. Silloin näkivät, että Phaselista ei kannata rakentaa uudelleen. Minä ihmettelin, että miksi ei, koska sen sijainti oli niin hyvä. Kolme suojaista satamaan ihan vieressä.

Petra kirjoitti...

Muistelisin etta merirosvot hairitsivat tamankin lyykialaisen kaupungin toimintaa, alueella kaytyjen valtataistelujen myöta kaupunki alkoi menettaa merkitystaan ja autioitui hiljalleen. Tarinan mukaan Aleksanteri Suuri vietti yhden talven Phaseliksessa koska ihastui alueen kauneuteen. Tallaista tuli mieleen, vannomaan en mene.

Unknown kirjoitti...

Kauniita maisemia! :) Ihanan kirkasvetinen ja vaikka kivikkoinen, lasten mukava etsiä kilpikonnia ja touhuilla rannalla kaikenlaista...
Olisipa aikakone, jolla matkustaa tuolle 700 eKr. Hakea tietoa & tuoksutella ruusuöljyä ja parfyymeja! :))

Mine kirjoitti...

Petra: Niin, merirosvot. Kirjoitinkin huomiseen postaukseen heistä. Mm. heidän syystään Olympos ymmärtääkseni jäi raunioitumaan. Miksei sitten Phaseliskin?

Lilja: Rannan kivet olivat hirveän terävät. Vastakkaisella puolella olisi ollut parempi ranta sen puoleen, mutta tällä kivikkoisella puolella ei ollut muita, joten kestimme sen. Täällä asustaa siis suuria vesikilpikonnia, joiden kanssa voi uida. Voivat kasvaa jopa 130 kiloisiksi. Nyt ei tavattu tällä reissulla yhtäkään. Harmi. Eikä ostettu ruusuöljyjä eikä parfyymiäkään.

Jael kirjoitti...

Tuollaisia hylättyjä paratiiseja on ollut niin monta,eri puolilla maailmaa...Kaunis merimaisema:)

Mine kirjoitti...

Yaelian: Mietin aina, että onko todella helpompaa aloittaa ihan alusta, kun jatkaa vanhassa? Joissakin antiikinkaupungeissa on selkeä syy siihen miksi se hylättiin. Meri siirtyi ja entiset rannan liettyi tms. Maanjäristyksiä ja muita katastrofeja. Toisaalta jossakin on pysytty maanjäristysten jälkeenkin. Yritetty aina uudelleen.

Unknown kirjoitti...

eheuheu ama ben sizlere söylemistim.. belki görebilirsiniz diyerek.. .çünkü galetta garettalar daha gelmediler kıyılara İ:))

Mine kirjoitti...

Mert: Şimdi fince mi öğrendin veya nasıl benim ne söylediğimi anladin? Yer çok güzeldi, belki baska bir zaman kaplumbağalari görebilecegiz.

Sateenkaari kirjoitti...

İhastuttava paikka on tuo Phaselis.
Ja koko meren rantaa kulkeva tie Antalyasta Fethiyeen tarjoaa mita ihastuttavimpia meren poukamia ja muuta nahtavaa. Matkan varella oleva Kaş:in pieni kaupunki on niin kaunis.

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Olet tietysti nämä kaikki käynyt paikan päällä kiertämässä? Teillä lähellä asuvilla on se onni, että voi kiertää viileämpään aikaan, eikä pahimmilla helteillä. Tosin silloin ei voi pulahtaa paikan päällä lämpimään veteen.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno paikka; wau ! En kyllä olisi halunnut uida kilpikonnien seassa tai seurassa; pelottava ajatus oli tuo kertomasi mahdollisuus kilpikonnasta, joka painaisi 150kg
-- kasvinsyöjiä kuitenkin ?

Pohdin vähän enemmän tuota muutamis- ja hylkäämiskysymystä: eikös se oli kuitenkin niin, että ongelmat seuraavat ihmistä sinne ja tänne. Asiat eivät muuttamalla muutu ! Sairaudet, sodat, sosiaaliset ongelmat jne. -Sen, minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.-

Tämä EI taaskaan liittynyt yhtään mihinkään, mutta ehkä kestät sen ? Täällä on tupa täynnä sairaita lapsia, joten näissä tunnelmissa tänään : räkää, kuumetta ja yskää ! Voih ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Ovat kuulema ihan vaarattomia. Ei siis ihmissyöjiä:). Mert kertoi, että niiden kanssa voi uida ja pitää räpylästä kiinni:). Lapsethan innostui oitis. Minäkin luulen, että en lopulta olisi uskaltanut. Tai mistä sitä tietää, kuinka rohkea kilpikonnien kanssa uimari olisinkaan ollut?

Ymmärrän kyllä muuton, jos meri muuttuu liejuksi ja syytää ilmoille sairauksia levitteleviä ötököitä. Mutta jos muuttaa maanjäristystä pakoon Turkissa, niin se on aika turhaa. Niitä kun riittää joka kohtaan. Eli ongelmat seuraa seuraavaan paikkaan.

Pikaista paranemista potilaillesi.

Unknown kirjoitti...

eheuheu sizlerle biraz vakit gecirmekten ezberledim diyebilirim. :))) ama ceviride kullandım :))