"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

297. tarina (Joulupukin kirkko)

Se toinen syy Demreen tuloon oli Pyhän Nicholaksen kirkko. Kirkon löytää Demren keskusaukiolta. Turkin kielisissä opasteissa lukee: Joulupukin museo. Edellisellä kerralla emme tulleet käyneeksi kirkossa sisällä. Ihmettelimme vain keskusaukiolla seissyttä haalistunutta ja hyvin mautonta patsasta, punapukuista joulupukkia. Ehkä siitä tuli tunne, että kirkossa ei todennäköisesti ole paljoakaan katsottavaa? Olimme väärässä. 


Joulupukkipatsas oli ensinnäkin hävinnyt. Kirkon pihalla seisoi tyylikkäämpi pyhimystä esittävä patsas, joka oli tehty metallista. Eikä ainakaan ollut punainen. Kirkossa oli restaurointi menossa. Sekä sisällä, että ulkona. Meidät otti heti sisääntullessamme vastaan tämä alla oleva kuva. Suomen pyhimys:)? Iloksemme kirkossa oli monia säilyneitä maalauksia sekä todella kauniita lattioita siellä täällä. Kuljin siis vuorotellen katse kohti lattiaa, vuoroin kohti seiniä ja kattoja.











St. Nicholaksen tarinan Myran piispasta joulupuksiksi olen kertonut aiemmin täällä. En aio sitä toistaa, joten käykääpä tuolta lukemassa. Saatte samalla hieman joulutunnelmaa keskelle alkusyksyä. Pyhimyksenä hän tuntui olevan erityisen tärkeä ainakin venäläisille turisteille, jotka kävivät haudalla rukoilemassa. Eikä ihmekään, sillä itse Venäjän tsaari Nicholas I rahoitti kirkolle katon ja kellotornin vuonna 1862. Nykyään Nicholas ei enää makaa haudassaan, sillä Italialaiset kävivät hakemassa hänet Bariin vuonna 1087 ja jättivät kirkkoon vain tyhjän sargofakin.









Heti kirkon ulkopuolella olivat kaupat täynnä St. Nicholas-krääsää. Ikoneja, kuvia ja muuta tuliaisrompetta. Sieltä löytyi myös tämä joulupukkipatsas, joka muistuttaa mielikuvaani siitä edellisestä keskusaukion patsaasta. Jos ei liene se sama uudelleen maalattuna?


Ehdottomasti käynnin arvoinen kirkko! 

7 kommenttia :

Leena Lumi kirjoitti...

Ihania mosaiikkeja ja maalauksia. Hienoa, että restauroidaan.

Mikä musta siinä rapulla makaa? Kuollut koira? Missä hänen perhe?

Mine kirjoitti...

Voi ei Leena, vaan ihan elävä. Niitä koiria oli monta, makailivat hautasyvennyksissä ja kivetyksillä. Oli viileät ja hyvät oltavat ulkona paahtavalta helteeltä suojassa. Saivat olla rauhassa, kukaan ei ajanut pois vaan hyvänä pitivät:).

Anonyymi kirjoitti...

Olipas mielenkiintoinen paikka ! Tuota joulupukki yhteyttä en vielä tajunnut, mutta otan vinkistä vaarin ja käyn tänään vielä katsomassa / lukemassa lisää... t: Tiina

Veimme eilen Esikoisen Helsinkiin ja tänään oli (on) yliopiston avajaiset. Aika näyttää, kuinka Neidon siivet kantavat... Ylioppilaskoti vaikutti hyvältä; jopa tälläisestä ylisuojelevasta äidistä ! Laitettiin huone kuntoon porukalla ja haettiin Ikeasta vahvistusta kalustukseen. Pystyin olemaan itkemättä koko päivän, mutta kotimatkalla olin pakahtua. En sentään nyyhkinyt koko matkaa, mutta kyllä oli autossa vaisu tunnelma... Henkiin jäätiin !

Tänään työnohjauksessa "istutin tupijumeja kantoihin" ja ehkä vähän bensaa... Pää alkaa olla siltä osin kasassa; minulla on niin taitava työnohjaaja ! En kyllä vieläkään kilju riemusta, mutta hengittää jo voi ilman isompia ahdistuksia...

Mine kirjoitti...

Tiina: Hyvä, kun sait työstettyä. Kyllä se kanto lähtee, tai ainakin se(kin) joutuu kärsimään:). Meillä laitettiin tyttöjä kouluun. Esikoista ja kuopusta. Esikoinen hyppäsi itse aamulla bussiin, kuopusta vietiin miehen kanssa yhdessä. Kirjoitinkin siitä ihan oman postauksen. Olihan se sen verran tärkeä etappi niin lapselle kuin äidillekin.

Sateenkaari kirjoitti...

Olen kaynyt tuolla kauan sitten, joten pitaisi kayda nyt uudelleen, kun ovat restauroineet.
Mina myös olen jonain joulunaikana kirjoittanut tasta asiasta blogiini.

pikkujutut kirjoitti...

Hauskaa- meillä oli tässä taannoin erään turkkilaisen kanssa keskustelua mistä se Joulupukki tuleekaan. Taisi voimaakkaan suomalaisen väännön jälkeen päättyä 50-50 kummankaan antamatta periksi.:)

Ja hienoa, lenkkeily on mukavaa, sanoo hän, joka vielä lenkkeilee jääkaapin ja sohvan väliä. Hyvä sinä ja onnea kuopukselle koulutielle.

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: En tiedä kuinka paljon se on muuttunut, sillä tämä oli meidän ensimmäinen käynti tuolla sisällä. Emme odottaneet siltä mitään, mutta se oli yksi hienoimpia kirkkoja mitä olemme Turkissa nähneet.

Pikkujutut: Minä annoin periksi. Pitäköön pukin, kun antoivat sille noin hienon kristillisen perinteen. Ja lenkkeilystä; toistaiseksi se on jäänyt siihen yhteen kertaan. Eilinen meni migreenissä maatessa ja tänään on pitänyt olla lihapiirakoiden tuoksuinen äiti.