"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 8. syyskuuta 2012

301. tarina (Saklıkent Gorge- takaisin kanjoniin)

Oli aika jättää Kaş ja jatkaa matkaa. Seuraava etappimme oli Ölüdeniz, mutta matkan varrella kävimme katsomassa muutaman paikan. Melko pian Kaşin jälkeen oli ensinnäkin Mavi mağra eli Sininen luola. Sinne tehtiin laivamatkoja mm. Kaşista ja Kalkanista, sillä luolalle pääsi vain mereltä käsin tai kapuamalla alas kivikkoista rinnettä autotieltä. Mies kapusi kivikot ja kävi nappaamassa kuvan. 




Hieman eteenpäin luolalta oli rappuset alas Kaputaşin kanjoniin. Kanjonin merenpuolelle antavassa päässä oli hiekaranta, jonka moni oli löytänyt. Autoja oli runsaasti parkissa tien vierustalla. Tyydyimme siis nappaamaan kuvan sieltäkin ohi mennessä.



Seuraavaksi päädyimme tämänkertaiseen esittelykohteeseeni, Saklıkent Gorgeen. Tämä Akdağlar-vuoristossa oleva kanjoni on huimat 18 km pitkä. Leveys vaihtelee matkan varrella aika leveästä niin kapeaan, että auringonvalokaan ei pääse alas asti. Me olimme nyt jo niin "kokeneita" kanjonikävelijöitä, että lähdimme kameran kanssa matkaan.







Alku olikin melkoinen. Kiviltä piti hypätä alas yllättävän lujasti virtaavaan veteen, joka oli todella kylmää. Aikaisemmin tässä ollut naru, oli korvattu avuliailla pojilla, jotka tietysti halusivat palveluksistaan maksua. Mies suojeli kameraa, minä laukkua. Kolmoselta lähti virrassa sandaali jalasta ja se meni menojaan. Lopulta pojat kantoivat sekä kolmosen, että kuopuksen ja taluttivat äidin sekä esikoisen yli virran. Sitten alkoikin leppoisammat kävelyt. Onneksi:).







Putoukselle asti kävelimme koko porukka. Sitten alkoikin vaikeampi osuus. Pääsin putouksen ali vielä kameran kanssa, mutta sitten oli jo niin syvää, että en uskaltanut jatkaa. Miesväki lähti siis etenemään ja me tyttöjen kanssa paluumatkalle. Avulias miesjoukko avusti ja nosti kuopusta pahimpien paikkojen yli. Muuten emme olisi kyllä selvinneetkään. Sen verran haastavaa kulkeminen oli, lähinnä kameran takia.




Virran yli selvisimme jotenkin. Loppunousussa meitä matkan aikana avustanut mies kaatui kameroineen umpisukkeluksiin. Kyllä meitä harmitti hänen puolestaan ja koin siitä syyllisyyttä pitkän aikaa. Kaatuminen ei kyllä ollut meidän vika, mutta ajattelin, että kääntyikö hän vielä varmistamaan, että olimme päässeet perille ja kaatui sen tähden? Siinä vaiheessa oma mies oli ottanut meidät jo kiinni ja nappasi kuopuksen syliin loppumatkaksi. 

Kolmonen sai uudet sandaalit. Reipas kaveri oli kävellyt koko pitkän matkan kivikoissa vain yhdellä kengällä:). Kuopuksen bikinien yläosa puolestaan hukattiin tähän hauskaan ravintolaan, jossa söimme seikkailujemme päätteeksi. Ruoka oli ihan ylihintaista, mutta miljöö oli todella hauska. Lapset saivat soudella näillä suurilla renkailla ruokaa odottaessa.




Minä, antiliikkuja, läysin siis itselleni sopivan urheilulajin, kanjonikävelyn. Onpa harmi, että sitä ei voi harrastaa täällä Istanbulissa.

12 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Upea uimapaikka;tuo vesikin kuvassa niin kauniin väristä! Ja upea tuo kanjonipaikka.Täälläkin on kanjoneita,erämaassa.

Kikka N kirjoitti...

Wau mitä kuvia ja ihanan väristä vettä. Voisi tehdä hyvää!

Petra kirjoitti...

Voi mulla on niin ikava noita etelan kanjoneita ja koskia joiden varrella on aina tee- tai ruokapaikkoja kivoine levahdyspaikkoineen. Ihanan virkistavia kuumalla kesasaalla, taalla kuivassa Ankarassa voi vedesta vai haaveilla.

A kirjoitti...

Ihan ihmeellinen matka kanjonikävelyineen; kiitos Mine!<3333

Oikein leppoisaa viikonloppua sinulle & perheellesi!:DD

Pepi kirjoitti...

WAU!!♥ tuo olis oikeesti kivaa, pitäis vaan varustautua retkelle vedenpitävällä kameralla!

Käyhän noukkimassa blogistani...♥

Mine kirjoitti...

Yaelian: Onkohan niissä vettä ja mahdollisuus kävellä? On hyvää hommaa helteellä.

Kikka: Kyllä tekee hyvää, niin uiminen, kun kanjonikävelykin:).

Petra: Varmasti. Minä en ymmärrä, että miksi se Ankara piti pystyttää sinne kuivaan plänttiin. Täytyyhän sitä nyt joku vesi ihmisellä olla.

Aili: Täällähän näitä ihmeitä riittää:). Levollista viikonlopun jatkoa sinne sinulle.

Punatukka: KIITOS, minulla on toinenkin lappunen odottamassa. Koitan muistaa ne kunhan saan tämän matkan loppuun... Vedenpitävä kamera tuli meillekin monesti mieleen. Olisi saanut snorklatessakin kivoja kuvia?

Kirjailijatar kirjoitti...

Oi mitä seikkailuita. Olen ollut viikon pois blogimaailmasta ja olet ehtinyt kertoa vaikka mitä mielettömiä juttuja täällä.

Tuo kanjonikävely kuulostaa sellaiselta juuri sopivaan seikkailukkaalta. Vähän jännitystä ja ponnistelua, muttei liikaa. Upean näköinen paikka.

anumorchy kirjoitti...

Janna reissu! Meilta on jaanyt tuo kanjoni nakematta.
Ihania nuo veden paalle rakennetut ravintolat Turkissa. Dim cayssa Alanyan lahella nautiskelimme sellaisessa. Ja varmaan jossain muuallakin, en vaan nyt muista missa.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Tämä oli tapahtumarikas loma tämä viimeisin. Tein kuvia jo matkalla valmiiksi, niin nyt on ollut nopea laittaa juttuja tulemaan. Kanjonikävely oli ihan huippua, sitä jaksoi kummasti tehdä niissäkin helteissä.

Anu: Minäkin tykkään niistä. Vesi on niin kiva elementti ja jaksaa kiehtoa lapsiakin.

Anonyymi kirjoitti...

Wau ja Wau ! Teidän matkaanne on sattunut tälläkin kerralla huikeita paikkoja ! Ja vielä huikeampia kokemuksia ! Onneksi selkä on nyt niin kipeä, että ei tehnyt mieli kanssanne kanjoniin... Säästyin kateellisilta ajatuksilta ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Tuo osa Turkkia on täynnä kaikkea mielenkiintoista. Oli siis oikea runsaudenpula valitsemisessa. Monen mielenkiintoisen ohi piti vain ajaa. Kuten vaikka Pataran. Pikaista paranemista selällesi.

Sateenkaari kirjoitti...

Kun asuimme Fethiyessa, niin Saklikent oli joka kesainen kayntikohde. Kaunis paikka. İhanat kuvat olette sielta ottaneet.