"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 25. syyskuuta 2012

312. tarina (Arkeni- tiistaina on kauppapäivä)

Kun nyt päästiin shoppailemisen alkuun, niin siirrytään seuraavaksi ruokakauppaan. En tiedä millainen mielikuva teillä on turkkilaisista kaupoista? Minä en osannut odottaa oikein mitään ja pääsin yllättymään todella positiivisesti. Etenkin Istanbulissa löytyy kattavasti kaikenlaista kauppaa. Meidän  lähikauppa sijaitsee taloyhtiössämme. Sieltä saa peruselintarvikkeita, kuten vihanneksia, leipää, maitoa, makarooneja, munia jne. joko itse hakemalla tai kotiin kuljetettuna. Puhelu kauppaan ja pojat juoksevat. Aikaisemmassa kodissa talonmies kiersi aamulla ovilla ja kävi puolestasi hakemassa pieniä ostoksia lähikadun varressa olevasta kaupasta, ilman erillistä maksua. Nämä molemmat lähikauppa-systeemit ovat todella elämää helpottavia asioita. Monesti olen ajatellut, kuinka Suomen vanhukset, sairaat ja pienten lasten äidit iloitsisivat myös tällaisesta avusta.

Hieman isompaan kauppaankaan ei tarvitse kauas lähteä. Meillä löytyy parin kilometrin sisältä ainakin neljä isompaa markettia, jotka vastaisivat ehkä suomalaista K- tai S- markettia tai isompaa Siwaa. Itse käyn kuitenkin kerran viikossa autolla suuressa Carrefourin marketissa, josta ostan paksin täyteen tavaraa. Isoissa marketeissa hinnat ovat hieman edullisemmat. Käytössäni on myös bonus-kortti, joka määrää omaksi kauppapäiväkseni tiistain. Silloin saan 5% bonusta ostoksistani, mistä vuositasolla tulee iso säästö.



Ruokakaupasta saa kaikkea mitä toivoa saattaa. Paitsi lakritsaa, sikaa ja raesokeria:). Ruokatavaroiden lisäksi Carrefour myy kodin elektroniikkaa, vaatteita, matkalaukkuja, vauvatarvikkeita jne. Nämä ovat siis meidän Citymarkettimme ja Prismamme. Kooltaan vaan hieman suurempia. Ruokakaupan lisäksi samassa rakennuksessa on suuri ostoskeskus, joten samalla käynnillä hoituu tarvittaessa lapsille kengät tai vaate, lelu kaverin syntymäpäiviä varten, kirja kirjakaupasta, tuoksu kemikaaliosta, lääkkeet apteekista, kahvit Starbucksista jne. Kaupathan täällä on muuten auki joka päivä aamu kymmenestä ilta kymmeneen. Kun menee kauppaan arkiaamuna, saa tehdä ostoksensa ihan rauhassa. Iltaisin ja viikonloppuisin täytyy ryysätä läpi ruuhkien.




Nykyään käyn kaupassa ihan itsekseni, ilman lapsia. Se on ihan luksusta. Muistan kyllä ne kauppareissut, jolloin kuopus istui kärryissä ja vilkas kolmonen katosi milloin mihinkin. Suurin osa kauppareissuista kului paniikissa poikaa etsiessä. Onneksi tuo aina löytyi. Ilmaantuen kulman takaa patonki kainalossa tai maistiaismakkaraa mussuttamasta makkarakojun äärestä. 


Jos haluaisi säästyä tavaroiden kantamiselta, voisi Istanbulissa tilata ostoksensa netistä kotiin toimitettuna. Itse haluan kuitenkin valita omin kätösin vihannekset ja hedelmät, sekä tarkkailla mikä mehu on tarjouksessa. Olen siis ottanut kerran viikossa tapahtuvat kassien kannon hyötyliikunnasta.

Vielä parempaa liikuntaa ja tuoreemmat hedelmät  ja vihannekset saisi, jos kävelisi basaariin. Sellainen on omilla kotikulmillani tiistaisin ja perjantaisin. Basaarit aukeavat aamulla ja sulkeutuvat illan hämärtyessä. On valikoimaa ja hyvät hinnat. Samalla rahalla saa hyötyliikuntaa, silmän iloa ja hyviä tuoksuja haisteltavaksi.






Tänään on tiistai, mutta olen järkyttänyt normaalia viikkorytmiäni ja käyntyt kaupassa eilen:). Tänään on vuorossa turistikierros, sillä meillä on vieraita Suomesta. 

ps. Pahoittelen yläkuvien huonoa laatua. Ne on nappaistu vanhalla kamerallani, jonka tehot ei oikein sisätiloissa riittäneet. En kuvaa koskaan salamalla, joten silloin täytyi tyytyä sisäkuvissa hieman suttuisempaan ilmeeseen.

23 kommenttia :

Carita kirjoitti...

nuo torit on kyllä ihan parhautta!!!

mimon mami kirjoitti...

Tuonne torille haluaisin tuoreita herkkuja hakemaan. Mielenkiintoista!

Petra kirjoitti...

Olen niin onnellinen siita etta melkein mita vaan voi tilata taalla kotiin jos on tarvis ja toisinaan on kun on yksin paivat lapsen ja koiran kanssa kotona, milloin loppuu maito, vesi tai on tarvetta apteekista. Tykkaan kayda kerran viikossa markkinoilla jo silmanilon ja tuoksujen takia, ja onhan siella kunnon markkinameininki. Suosin myös lihakauppoja ja kalakauppoja, vuosia tuli harmiteltua Suomessa pikkuliikkeiden katoamista kun kaikki keskittivat ostoksiaan. Hyva ruoka parempi mieli :)

A kirjoitti...

Ostettavaa teillä on runsasti, ja ihan mahtavia kauppoja eli liikekeskuksia! Myös tori on runsas ja hieno;DDD

Hyvää viikon jatkoa, Mine!<3333

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Mikähän mättää, kun blogisi ei ole päivittynyt omaani olleenkaan.... no, nyt oli onneksi päivittynyt ja toivottavasti jatkossakin.
Todella ihana blogi...:)

Mine kirjoitti...

Mehtänemäntä: Kyllä kelpaa. Tosin kantaminen on niin työlästä, että pitäisi ostaa sellainen kauppakärri, vai mikä sen nimi nyt onkaan.

Mimon mami: Suomessakin tykkään käydä torilla, mutta onhan ne aika vaatimattomia näihin Turkin toreihin verrattuna.

Petra: Minä olen kyllä aika supermarketti-ihminen, ihan vain laiskuuttani. On niin helppo hurauttaa autolla hakemaan kaikki yhdestä paikasta. Paljon mukavampaahan se olisi, jos ostaisi basaareilta ja pikkukaupoista, jotenkin inhimillisempää...

Aili: Ja uusia tulee kun sieniä sateella. Ihmettelen kyllä, että miten niitä ostajia löytyykin jokaiseen liikkeeseen.

Irmastiina: No voi, onneksi nyt päivittyi ja tulit taas ilokseni täällä käymään.

pikkujutut kirjoitti...

Ollapa tuollainen ostoskeskus-tai löytyyhän niitä mutta pääkaupungista.Kuulostaa tavattoman helpolta.
Meillä mies hoiti pääasiassa ruokaostokset viime vuonna kun ei ollut minulla autoa ja vihannekset, luomut, tuodaan miehen työpaikalle, joten olin vapaaherratar. Nyt todellisuus on sitten toinen ja rutiinit on etsittävä uudelleen, mistä, milloin ja mitä.Ja luulen ettei yksi päivä riitä kun yleensä kaikkea ei ole samaan aikaan saatavissa..

Anonyymi kirjoitti...

Voih ! Olisipa ihanaa päästä vuosien tauon jälkeen basaareihin ! Yksi kiusallinen juttu niihin kuitenkin liittyy, tai ainakin liittyi ennen: tinkiminen ! Se on sekä epämielyttävää että rasittavaa; siis minusta ainakin. Rakastan kyllä alennysmyyntejä ja tarjouksia, mutta tinkiä en osaa (enkä edes halua). Entäs sinä ? Taidatko sen taidon ? Vai eikö sitä tehdä teillä siellä ? Miten lienee ?

Minun kauppapäivä on perjantai, jolloin City-Market kutsuu. Ei siksi, että se olisi paras, vaan siksi, että se on lähin.

Kotiin tilaaminen on täällä "korvessa" mahdotonta; siis edes pitzan tilaaminen. Joskus vuonna "miekka ja kirves" tilattiin pitzoja yövuoroon; se oli aika hienoa siihen maailman aikaan... t: Tiina

Nyt, kun on käyty kaupassa, niin kutsuuko meitä vielä koulu ? Kirjasto ? Kirkko ? Kahvila ? Kadut ? Kaikki käy !

Jael kirjoitti...

Kiva nähdä vähän teidänkin ruokauppoja.Yleensä kun menen vieraaseen maahan,haluan melkein ensimmäiseksi mennä johonkin supermarkettiin katseleaan hyllyjä;D
Olettepa onnekkaita kun teillä on kauppa samassa talossa!
Minulla on lähellä leipomo ja vihanneskauppa,mutten pidä oikein kummastakaan,joten yleensä käyn tekemässä ostokset aika lähellä olevassa jättimarketissa tai sitten Tel Avivin ihanasta Carmel-torilta.Ja luomumarketeissakin tulee käytyä viikottain.

Mine kirjoitti...

Pikkujutut: Ei todella jää kun ajamisen vaiva, siis tuonne ostoskeskukseen. Sinne mitä eniten käytän on meiltä noin 8 km. Kun käyn arkena aamupäivällä, ei ole ruuhkia eli joutuisasti menee. Vilautapa sinä teidän kauppoja. Vai onko ne kiellettyjen aiheiden listalla?

Tiina: Minäkin VIHAAN tinkimistä, se on minusta noloa. Viikkobasaareilla ei onneksi tingitä, vaan maksetaan se mikä täytyy. Suurella "tinkimis" basaarilla minulla on tietyt myyjät, jotka antavat minulle suoraan oikeat hinnat ilman turisti-tinkausta. Käytän uskollisesti heitä ja kuljetan sinne vieraatkin. Minä en tinkimään rupea. Katsotaan mikä seuraavaksi kutsuu. Kuvien etsiminen on niin hidasta hommaa, että se kutsuu, johon ensiksi löytyy kuvat.

Yaelian: Minäkin mielelläni harrastan ruokakauppoja vierailla mailla. Bulgarian supermarketit on ihan huippu ihania, matkan pääkohteita:).

Pepi kirjoitti...

Nuo markkinat oli ihan lemparipaikkoja, sai ostaa turistikin normaalista, ei tarvinut aloittaa sitä älytöntä tinkimistä...minä en IKINÄ ole voinut sietää sitä ja olen kyllä jos en nyt suututtanut, niin ainakin saanut harmistumaan erinäisenkin kauppiaan ☺

Basaareilla oli joskus kiva kierrellä, mutta jos yhtään katsoi jotain pidempään tai herranjestas, sattui hiplaamaan, niin siitähän se riemu taas repesi...

Unknown kirjoitti...

Teilläkin näyttää viikkobasaareilla olevan mitä herkullisimpia hedelmiä ja vihanneksia! :) Millainen hintataso basaareilla on?
Lähikauppa helpottaa kummasti elämää...meillä myös on kauppa melkein seinäntakana :)
Mukavaa viikon jatkoa!

SaaraBee kirjoitti...

Onko nuo lähikaupat paljonkin kalliimpia kuin supermarketit?

Ai, kun on mukavaa lukea ihan tälläisiä arkijuttuja sieltä Turkista. Tottakai pidän matkajutuistakin, mutta kivaa vaihtelua nämä tälläiset!

Vietkö meidät seuraavaksi kouluun?

Minäkin kävin tänään ruokaostoksilla. Noiden eväiden takia saa sielläkin hypätä monta kertaa viikossa!

Hurmioitunut kirjoitti...

Valitsin sinut minun ihanat blogit -listalleni :)

http://hurmioitunut.blogspot.fi/2012/09/blogitunnustus.html

Mine kirjoitti...

Pepi: Turkin kauppiaat tosin tuntuivat tosi kesyiltä, kun oli käynyt Tunisissa. HUH, tuntui, että kurkkuun käyvät, kun vilkaisi heidän tuotettaan, mutta ei ostanut.

Lilja: Kausihedelmät ja vihannekset ovat Turkissa tosi edullisia. Basaareiden hinnat ovat kauppoja edullisemmat, joten niitä kannattaisi hyödyntää. Mutta se kantaminen...

Vihreatniityt: Jos pieniä juttuja ostaa, ei hinnalla ole merkittäviä eroja. Mutta kun on tällainen kuusihenkinen perhe, jossa on kasvavia lapsia, säästö on tuon bonuksen kanssa merkittävä. Kannattaa siis ajaa kerran viikossa isoon markettiin. Vien teidät kouluunkin. Sinulla olikin kivat juttu sikäläisestä koulusta:).

Hietzu: Kiitos sinä hurmaava:). Minulla onkin näitä lappuja jo kaksi jemmassa, pitäisi kai saada ne tehtyä...

pikkujutut kirjoitti...

Hihi, voin kokeilla.Jos luet lehdistä jostain pidätyksestä täällä päin, se olen sitten minä :)

Mine kirjoitti...

Pikkujutut: Mitäpä se bloggaaja ei tekisi lukijoidensa tähden?

Nöttönen kirjoitti...

Tuo Carrefour minua mietityttää siinä mielessä, että Suomessa en käytä mielellään ulkolaisia ketjuja (lähinnä siis meinaan Lidliä) niin miksi täällä Turkissa sitten koen sen olevan OK että ostan ranskalaiselta ketjulta :) Eipä sillä, Carrefour on meitä lähin kunnon ruokakauppa (niitä pikkusia nyt on pilvin pimein mutta kun maksaa paljon enemmän eikä kaikkea saa kuitenkaan) niin sinne sitä tulee itselläkin aina suunnattua..

Pepi kirjoitti...

Se on ihan totta!
Kävin kerran Tunisiassa basaarissa, seuraavan kerran meni suoraan kauppaan, jossa näkyi hintalaput, ja ostin sieltä KAIKKI mitä tarvitsin.
Ja maksoin ihan varmasti ylihintaa siitä, että sain tutkia tavaroita rauhassa ☺
Eikä ne Egyptissä juurikaan eroa muista suuhuntuppaajista...

Mine kirjoitti...

Nöttönen: Kyllä se valitettavasti, ainakin minulla, raha ja helppous ratkaisee. Eiköhän ne Carrefourillakin myy kotimaista lihaa, kotimaisia vihanneksia ja hedelmiä jne. Ja sitten siellä on kyllä jotakin toistakin kotimaista, eli Wasan näkkäriä:).

Mine kirjoitti...

Pepi: Minä poistun vaatekaupoistakin, jos siellä on liian innokkaita myyjiä. En kestä sitä, että joku hengittää niskaan eikä anna rauhassa miettiä.

Kirjailijatar kirjoitti...

Jännä systeemi tuo, että bonuskortilla käydään kaupassa tiettynä päivänä.

Me ei ole taidettu koskaan käydä siellä oikein isossa marketissa. Pienissä ruokakaupoissa vaan. Mutta eipä olla tehty lomilla paljon itse ruokaakaan.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Voi sitä kikkaillakin. Tässä eniten käyttämässäni bonus-päivä on tiistai, toisella puolellamme olevassa Carrefourissa se on keskiviikko ja torstaina bonusta saa Icerenköyn Carrelta. Eli, periaatteessa voisi päivän mukaan valita bonus-Carrensa. Nyt olen kuitenkin tällä kierrolla aina maananantaisin siinä pisteessä, jossa kaapit on tyhjä. Tiistaina on siis pakko päästä kauppaan.

Kannattaahan teidän nyt yksi öky-ostari käydä katsomassa, jotakin sekin kertoo Istanbulista. Tai istanbulilaisista?