"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

408. tarina (Naisia, jotka kaipaavat uusille poluille)

Kuluneiden viikkojen aikana luulen ymmärtäneeni, että miksi kaikki aikaisemmat lenkkeily-yritykseni loppuivat niin pian. Lenkkeilin yksinkertaisesti liian tylsästi! Kiersin samaa kehää viereisessä taloyhtiössä ja se ei millään lailla vastannut mihinkään tarpeisiini. Ei tullut nopeita tuloksia, ei uusia maisemia, ei hyvää oloa. Ärsytti vain, otti päähän ja koko homma oli pelkkää pakkopullaa. Tai ei pullaa, sillä siitähän minä pidän, sanotaan ennemmin, että oikeaa pakkomaksalaatikkoa. 

Minä olen visuaalinen ihminen. Minulle tuottaa iloa kauniit asiat, kauniit kuvat, kauniit yksityiskohdat ja maisemat. Minä olen niitä naisia, jotka kaipaavat uusille poluille, näkemään jotakin sellaista, jota ei vielä ole nähnyt. Tosin minua ei haittaa se, että uudet polkuni risteävät vanhojen, mutta kauniiden polkujen kanssa. 

Jotta lenkkeilyssä säilyy mielenkiinto, minun täytyy selvästikin siis nähdä vaivaa ja etsiä uutta ja kaunista. Lähikukkulat koluttuani, keksin hypätä aamulla miehen kyytiin. Hänen työmatkansa varrelta voin poistua autosta sopivassa kurvissa ja lähteä kävelemään kohti uusia kukkuloita, kujia ja seikkailuja. Kuten vaikkapa kohti Nakkaştepeä.









Nakkaştepessä sijaitsee juutalainen hautausmaa. Kylttien mukaan sen pitäisi olla auki, mutta portit eivät aukea minulle. Joudun siis tyytymään viereiseen parkkipaikkaan, josta kurkin yli aitojen ja kuvaan sen minkä pystyn. Täällä lepää Avramit, Simunit, Davudut ja muut Raamatun miehet. Uneksien ikiunta luvatusta maasta?

Hautausmaalta kävelen kuhertelukukkulalle. Tiedättehän ne kaupungin paikat, jonne nuori mies ajaa suudelmien toivossa mielitiettynsä kaupungin valoja katsomaan. Istanbulissa se paikka on mm. tämä tie, joka johtaa Kuzguncukista Nakkaştepeen. Siellä on kaunis maisema sillalle ja muutamia ravintoloita autossa istumisen vastapainoksi. Olisi kiva ollut laittaa viereen vastakohdaksi Kotkan kuhertelupaikat, joihin minua aikanaan vietiin. Ne olivat mm. Hallan saha ja Palotorninvuori. Molemmat ajavat varmasti asiansa, jos autossa istuu oikea tyttö ja oikea poika.




Lopuksi palasin vielä hetkeksi Kuzguncukiin. Se on vielä minulle uusi ja ihmeellinen. Pyörin etsimässä aikani synagogia, mutta en löytänyt. Ensi kerralla täytyy kai raahata kartta mukaan. Tai suostua kysymään tietä. Mikä siinäkin on niin vaikeaa?






Lenkin lopuksi jalkani johdattivat minut taas sataman kukkanaisten luokse. Tällä kertaa mukaan lähti vaaleanpunaista ja röpelöistä. Tulppaanit numero 4.


Tämä lenkki siis eiliseltä. Tämän päivän lenkitkin on lenkkeilty, mutta siitä sitten huomenna. Nyt toisenlaista vaatetta päälle ja kaappien täytettä hakemaan. 

15 kommenttia :

anumorchy kirjoitti...

Hautausmaat ovat aina mielenkiintoisia. Pyrimme poikkeamaan niille kaikilla ulkomaanmatkoilla.

Ja nuo koristeelliset puutalot. Kylla sinulla on todella nakemista lenkeillasi.

sannabanana kirjoitti...

Oih, ihastelen noita viimeisten kuvien upeita koristeellisia taloja <3

Allu kirjoitti...

Kyllähän naiset osaa kysyä tietä, miehiltä sellainen ei suju lainkaan, ei ainakaan täällä meidän tuttavapiirissä. :-)

Petra kirjoitti...

Kysyva ei tielta eksy paitsi Turkissa, niita neuvoja kun satelee ilman tietoakin, toisaalta se saattaisi tehda lenkeista vielakin mielenkiintoisempia...nuo pitsikoristeiset parveketalot ovat aivan ihania!

ii kirjoitti...

Ihsn kuin tuolla yhdessä vanhemmassa kuvassa olisi entinen kotitaloni! Ehkä vain saman näköinen... Olisipa aikaa lenkkeillä. Lapsi ei enää viihdy niin hyvin rattaissa että sen kanssa voisi kuntoa kohottaa ulkosalla.

Mine kirjoitti...

Anu: Minä olen selvä hautausmaamagneetti ja nyt niitä tuntuu tupsahtavan eteeni joka kulmassa.

Sannabanana: Niin, kuvasin ne jo tuolla aikaisemmassa Kuzguncuk postauksessa, mutta palasin uudestaan etsimää parempaa paikkaa, josta sain talot kokonaisuudessaan kuvaan. Ihania ovat.

Allu: Meidän perheessä moni asia on mennyt ihan nurin narin. Siis miesten ja naisten perinteisissä roolimalleissa. Meillä mies kysyy, minä en. Ennen kuin on ihan pakko.

Petra: Justiinsa juu. Aina on neuvo, ainakin siihen miten ohjataan ihminen ihan vikaan:). Minä olen nyt ihan Kuzguncuk fani, juuri noiden talojen tähden.

ii: Jos se vaikka olikin? Missä te asuitte? Toivottavasti löydät ajan. Minä aina luulin, että minulla ei ole aikaa, mutta kas kummaa, jostakin sitä nyt vain aina järjestyy, kun pistää järjestymään...

Carita kirjoitti...

kerrassaan ihanan näköinen hautausmaa..mitkä maisemat..

Hanne Valkoinenleinikki-blogi kirjoitti...

Ihania paikkoja löysit polkusi varrelta.
Koristeellisessa "rivitalossa" on monta tyyliä vierekkäin, veikeä!

Minuakin harmittaa lenkkeily täällä kotikunnassamme. Yksi tie eteenpäin ja samaa tietä takaisin. se on niin nähty. Onneksi vuoaikojen vaihtelu edes muuttaa maisemaa:)

A kirjoitti...

Hieno oli lenkkisi reitti ja ihania kuvia olit niistä ottanut..:))
Kiitos, Mine, ja hyvää viikon jatkoa sinulle.<3333

Mine kirjoitti...

Mehtänemäntä: Kyllä kuolleiden kelpaisi, jos olisivat tietoisia viimeisestä leposijastaan...

Hanne: Minä jo etukäteen mietin Kotkan lenkkipolkuja ja olen sitä mieltä, että siellä on monta tosi hienoa lenkkipolkua, joskin niille menemisessä pitäisi hieman nähdä vaivaa (ja käyttää autoa). Harva kai viitsii nähdä sen vaivan?

Aili: Kiitos, on helppo kuvata, jos polun varrella riittää kaunista katsottavaa..

Anonyymi kirjoitti...

Keski-Suomessa on satanut tänään lunta, lunta ja vielä kerran lunta... Lumen alla on hengenvaarallisen LIUKASTA ! Yhden tällin ja tärähdyksen tässä kuussa jo saaneena jätin urheilun väliin. Lähikauppaan kipitin sydän kurkussa, mutta selvisin kaatumatta. Huomiseksi on luvassa lisää LUNTA -- YÖÄK ! t: Tiina

Olin tänään yhdessä koulutuksessa (ohjaus). Se oli huippua ! Tehtiin improvisaatio- ja vuorovaikutusharjoituksia -- Tosi voimaannuttavaakin ! Vielä on pari päivää kevään aikana jäljellä -- tuskin maltan odottaa...

Hauskaa lenkkeilyä ! Pysy pystyssä !

Jael kirjoitti...

Sinä sitten aina löydät mielenkiintoisia hautausmaita!
Ja nuo pitsitalot ovat ihastuttavia! Teillä näkyy olevan vähän pilvistä...

Riina kirjoitti...

Katsoin tänään Liam Neesonin tähdittämän Taken 2 -elokuvan, jonka tapahtumapaikka on Istanbul. Siinä katsoessa mietin, että tuolla se Mine pyörii lenkeillään. Tosin luulen, ettei elokuva antanut kovin todenmukaista kuvaa Istanbulista, kun se muutenkin oli täynnä epäloogisuuksia. Esimerkiksi yhdessä kohtauksessa ylitetään Turkin ja Albanian välinen maaraja... :D

Mine kirjoitti...

Tiina: Täytyy tunnustaa, että minustakin lumi olisi ihan yök tässä vaiheessa vuotta. Täällä ei ole vaara liukastua, ellei joku ole jättänyt tielle banaaninkuoria...

Jael: Maanantaina oli pilvistä, eilen taas aurinkoista. Katsotaan mitä tämä päivä tuo eteen. Ainakin nyt juuri aurinko paistaa. Minulla on tapaaminen tuolla Euroopassa, joten lenkkeilen sen jälkeen sitten siellä.

Riina: Pitääpäs katsoa, jos tulee eteen. Onko se uusi elokuva vai joku vanha? Ja kuule, Turkissa kaikki on mahdollista:).

Riina kirjoitti...

Taken 2 on vuodelta 2012, eli aika uusi elokuva, muttei (täällä) enää teattereissa. Leffan parasta antia olivat maisemat, mutta muuten se oli kyllä aika surkea rymistely, jota edes Liam Neeson ei kyennyt pelastamaan. Tahaton komiikka välillä vähän nauratti. ;)