"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

437. tarina (Soidinmenoja ja cinnejä)

Kevät saa pihamme kissojen hormoonit hyrräämään. Pitkin päivää kuuluu maukuminen ja muu pelehtiminen sisälle asti, vaikka asumme neljännessä kerroksessa. Eräänä aamuna seurasimme miehen kanssa aitiopaikalta soidinmenoja odottaessamme kyytiä. Tämä etualan kaunokainen esitteli sulojaan autotiellä keikistellessään ja roskiksen takana kyttäävä kolli ei tiennyt miten päin olisi ollut. Loppunäytös jäi näkemättä, sillä auto saapui ja hyppäsimme kyytiin. Mies oli menossa toimistolle ja minä uusille lenkkipoluille.


Miehen työpaikalta lähtevät mukavat kadut. Alueella on asunut armenialaisia aikojen saatossa, joten tien varrelta löytyy kirkkoja ja armenialainen hautausmaa. Nyt en kuitenkaan kävellyt sille hautausmaalle päin, vaan lähdin toiseen suuntaan. Aamuissa on oma viehätyksensä. Paistuvan leivän tuoksu, liikkeiden avaamisesta johtuva säpinä ja sellainen odottava hyrinä. Mitä tämä päivä tuokaan taas eteeni?




Ainakin se toi eteeni nämä iloiset sedät kadunkulmassa. 



Hautausmailta en välttynyt tälläkään lenkillä. Ne ovat toisaalta hyvä paikka lenkkeilyyn, sillä monelle muslimille hautausmaat ovat hieman pelottavia paikkoja. Kansanislamin mukaan cinit eli pahat henget asustelevat hautausmailla. Turkissa naisia ei kovinkaan usein haudoilla nähdä ja eräältä taksikuskilta asiaa tiedustellessani, hän totesi, että: "Hautausmaat eivät ole hyväksi naisille." Näin ollen hautausmailla on yleensä tyhjää ja rauhallista. Kukaan, ehkä cinnejä lukuuottamatta, ei paheksu hautojen reunoilla hyppimistäni. Jälkimmäinen kun on välttämätöntä etenemisen vuoksi, sillä hautojen väleissä ei läheskään aina kulje polkuja. Lisäksi se on hyväksi havaittu urheilumuoto. Oikea keski-ikäisen naisen parkour.




Asumuksia sen sijaan rakennetaan mm. vanhojen hautausmaiden päälle tai ihan viereen. Alla oleva kissa paistatteli päivää vanhalla hautausmaalla, joka oli tuon takana olevan talon etupiha. Olisikohan siis vanhat hautausmaat vaarattomampia kuin uudemmat? 





Puluilla menee Istanbulissa hyvin, sillä monen moskeijan luona niitä ruokitaan. Üsküdarissa mallia antoi äiti ja poika. Pulu ei siis täällä ole likainen ja inhottava lintu, vaan eräänlainen "onnentuoja". Kielikouluopettajani kanssa asiasta keskusteltuani ymmärsin, että jos pulu kakkaakin päällesi, senkin voi ottaa positiivisena viestinä: "Se valitsi minut." Tämän perusteella olen kovin onnekas ihminen, sillä minuun on osunut useammankin kerran.








Liput lisääntyvät, se kertoo siitä, että äänestys lähestyy. Meillä ei ole täällä äänioikeutta, joten politiikankin voi suosiolla jättää tämän blogin ulkopuolelle. Hyppäsin sen sijaan bussiin ja hurautin kotiin.

ps. Sähläykseni blogin uuden ulkoasun kanssa alkaa olla loppusuoralla. Toivottavasti pidätte blogin keväisemmästä asusta. Tästä lähtien, jos tekninen tukihenkilö suo, ajattelin päivittää ylä- ja alakuvia vuodenaikojen mukaan.

17 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Ihana kisu:) Meillä on tämän asuintaloni ja viereisen talon välissä monta kissaa,ja syötän heitä iltaisin.Joskus heitä on muutama ja välillä jopa 10.Sitten on pari suosikkia,jotka kulkevat perässä ja syövät vain jos annan heille ruuat erikseen,oikeat hienohelmat siis;D
Kiva reitti taas,tuo hautausmaakin näyttää niin viihtyisältä jotenkuten,ehkä koska siellä on niin paljon vihreää.
Puluja en siedä sillä minulla on puluongelma.Pilasivat täysin pyykinkuivaustasanteeni ja viime viikolla näin olohuoneen lasipaneelien ja niiden takana olevien sälekaihtimien välissä uuden pulunpesän ja pulun siellä hautomassa muniaan.Oli pakko heittää se pesä munineen pois pulun lennettyä pois,sillä sieltä olisi päässyt helposti olohuoneeseen enkä halua kotiin lentäviä rottia...

Lady of The Mess kirjoitti...

Nämä sinun tarinasi ovat kyllä kiehtovia - sinulla on taito asetella sanasi ja kamerasi;) Kiitos vain Punatukalle vinkistä, jotta löysin blogisi!
Ja kiva tämä uusi ulkoasu - kuvaidea bannerissa ja alareunassa hieno.
Kiinnostavia lenkkeilyreittejä sinne edelleenkin!

Lady of The Mess kirjoitti...

Siis kiitos Punatukan Pepille;)

Sude kirjoitti...

Hihi, minun mieheni ei päästänyt täällä Suomessa ollessamme joulua minua viemään kynttilöitä haudoille iltahämärissä. Cinit tulee kuulemma pimeässä ihmisten mukana koteihin, aika pelottavaa =)
Nykyään minulla on turkkilaista tunnelmaa kotona 5 kissan muodossa =) Kaikki naapurit ei kyllä ole siitä iloissaan :)
Näitä sinun juttujasi on niin mukava lukea ja kuvia katsella. Kyllä sinun täytyy joskus nämä kirjan muotoon laittaa ja menekkiä varmasti on.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvältä näyttävät asemasi blogikisassa. Uskon menestykseen seuraavassakin erässä. Pallintona tuleva julkaisumahdollisuus hieno juttu. Ajatuksesi, ilmaisusi ja kuvasi tulevat olemaan menestys laajempaakin lukijajoukkoa ajatellen. Sanoitat asioita uskomattoman koskettavasti, herkästi ja todesti.

Mitä kaikkea noissa kuivatuissa vihanneshelminauhoissa mahtaa olla ja miten niitä käytetään? Olen ollut tunnistavinani ainakin paprikan ja munakoison. Ostaminen on jäänyt, kun en tunne käyttötapoja. Kevyitä tuomisia olisivat. T. Anisi

Hurmioitunut kirjoitti...

Blogin ulkoasu näyttää varsin raikkaalta ja kivalta.

Outoa ajatella että hautausmaat olisivat naisille jotenkin pahaksi.. He sitten ilmeisesti muistelevat läheisiään kotonaan. Kuinkahan ahkerasti noista haudoista muuten pidetään huolta?
Voi kuinka kaunis keväinen sää kuvista välittyy :) Noh, kohta toivottavasti vihertää jo täälläkin. Lumista ollaan jo selvitty.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!!
Ihanan keväinen ulkoasu blogissasi, oikein hyvä.
Turkissa noihin kissoihin kyllä törmää joka paikassa, mutta ei niitä oikein halua silittää....niin ovat kapisia, laihoja ja likaisia. Joskus jossain ulkoravintolassa niitä vilahtaa pöytien alla ja kutittelevat sääriä odottaessaan ruokaa.
Terkuin Ulla

Pepi kirjoitti...

Ulkoasu näyttää oikein raikkaalta - mutta kieltämättä vähän aikaisempaan niin tottuneena oudolta :)
Ja onnittelut ensimmäisestä voitosta!!! Näytti äänestys loppuneen puolisen tuntia sitten.

Nyt sitten peukut pystyyn ja kohti äänestysnappulaa seuraavalle kierrokselle :D

Mine kirjoitti...

Jael: Meillä on taloyhtiössä kanssa monta kissaa, joista pidetään huolta asukkaiden toimesta. Kissojen asettumispaikoista voi päätellä missä taoissa asuu kissafanit:). En minäkään haluaisi puluja parvekkeelleni. Enkä kaipaa niiden kakkojakaan päälleni, ei sen puoleen:).

Lady of the Mess: Kiva, jun löysit ties tänne tarinoiden äärelle. Kyllä minä varmaan kirjoittaisin itseänikin varten, mutta onhan se huomattavasti mukavampaa, kun saa palautetta ja kommentteja.

Sude: Olisit sanonut, että cinnit ei voi asua suomalaisilla hautausmailla:). Sinä olet sitten oikea kissanainen:).

Anisi: Minusta siinä on vain munakoisoa ja paprikaa. Täytyy tunnustaa, että en tiedä miten paikalliset niitä käyttävät. Ei ole tullut koskaan kysyttyä eikä ostettuakaan.

Hietzu: Niin, sureminen ei sitten kohdistu mitenkään hautaan. Ystäväni oli raskaana hänen isänsä kuollessa ja sukulaiset estivät kokonaan hautajaisiin menon. Siinä jäi surutyöstä jotakin oleellista käymättä läpi. Haudoista pidetään huonosti huolta, jos ollenkaan.

Ulla: Niin, onhan ne sellaisia kadulla ryvettyneitä. Enkä tykkää siitä, että tulevat ravintoloihin kerjäämään.

Pepi: Nyt sitten odotellaan ohjeita kierrokselle kaksi. Jännittävää...

Petra kirjoitti...

Uusi ulkoasu on ihanan raikas, tykkaan kovin tuosta bannerin kuvasta. Mina syötan puluja, huh hei, kun löysin itseni leipapussin kanssa puistosta niin ajattelin etta tahan pisteeseen on nyt tultu, no sinne saa hyvin menemaan vanhat leivat ja lintuja ei meidan pihalle tule silla taalla asuu kissayhteisö, jota ruokitaan niin ahkerasti etta ovat kiiltavaturkkisia ja hyvin syötettyja, naapuritaloon on rakennettu puinen kissamaja heille. Seuraamme heidan touhujaan tassa pihatasossa ja he meidan ikkunan takaa.

A kirjoitti...

Mine, kiitos; kaunis on blogisi ulkoasu. Se edellinen oli kyllä eksoottisempi.

Hyvä että kissoja ruokitaan, ei niillä varmasti liian hyvät ole.

Taitaa Turkissa asua taikauskoista väkeä, kun hautausmaita pelkäävät!

Mukavaa ja antoisaa viikon jatkoa sinulle.<33333

Allu kirjoitti...

Kiva sun uusi ulkoasu, omaani en uskalla vaihtaa, kun olen vähän avuton niissä hommissa, paras olla yrittämättä mitään. Onneksi olen niin onnellinen elämässäni, että en tarvitse sitä pulun kakkaa päähäni enkä muutenkaan välitä kovasti puluista.

Mine kirjoitti...

Petra: Turkkilaistumisasteesi on siis jo tosi korkea:D. Meidänkin pihalle on suunniteltu noita kissataloja, en tiedä mistä sen rakentaminen lopulta kiikastaa. Naapurini on oikea kissanainen, joka jatkuvasti puuhaa jotakin hanketta pihan kissojen hyväksi.

Aili: Tosiaan, taikausko kukoistaa Turkissa. Melkein enemmän kuin islam.

Allu: Eipä tuo olisi onnistunut itseltänikään sitten loppupeleissä. Ja minäkään en ole kokenut onnea niissä hetkissä, kun on tullut terveisiä taivaalta...

Riina kirjoitti...

Mahtavat ilmeet kissoilla! Hekottelin niitä ihan ääneen! :D

Nuo cinnit ovat ilmeisesti samoja kuin djinnit (ranskalainen kirjoitusasu), joihin törmäsin Tuhannen ja yhden yön näyttelyssä (http://pariisistapaivaa.blogspot.fr/2013/04/tuhat-ja-yksi-yota.html). Sen näyttelyn mukaan djinnit eivät ole välttämättä pahoja henkiä, vaan niiden joukossa on hyviä ja neutraalejakin. Mutta nämä käsitykset varmasti vaihtelevat alueittain. :)

Mine kirjoitti...

Riina: Eikö olekin, kyllä nekin osaa pelinsä. Muistankin kirjoituksesi, niitä samoja, tosin täällä ne yleensä nähdään ennemmin pahoina, kuin hyvinä. Ainakin ne hautausmaalla asustelevat.

Kuukki kirjoitti...

Tykkään blogin uudesta ulkoasusta, valoisa ja raikas!

Istanbulin kissat olivat ihania - ajattelin omistaa niille yhden kokonaisen postauksen :-)

Mine kirjoitti...

Kuukki: Ovat varmasti sen ansainneet, nuo katujen hienohelmat.