"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 18. huhtikuuta 2013

434. tarina (Istanbul - Yerebatan Sarnıçı)

Vuonna 532 keisari Justinian rakennutti massiivisen vesisäiliön, johon akveduktit toivat vettä Mustanmeren seutuvilta. Tätä 70 metriä leveää ja 140 metriä pitkää vesisäiliötä kannattelee 336 pylvästä, joista osa on kuin taideteoksia. Tuskin tarkoituksella, sillä alkuperäisessä tarkoituksessaan Yerebatan oli jatkuvasti täynnä vettä. 

Jossakin vaiheessa vesisäiliö jäi tarpeettomaksi ja siitä tuli kaatopaikka. Kaikenlaiset jätteet ja jopa ruumiita, heitettiin säiliön syvyyksiin. Joidenkin tarinoiden mukaan koko vesisäiliön olemassaolo pääsi joiksikin vuosiksi unohtumaan, kunnes vuonna 1980 se puhdistettiin, korjattiin ja valaistiin yleisölle kulkea.




Yerebatan on loistava kohde kesällä, jolloin ulkona on kuuma ja helle väsyttää. Muutaman rapun päästä löytyy silloin viileä keidas, jossa soi klassinen musiikki ja solisee vesi. Tosin jos satut vierailemaan Yerebatanissa suuren ryhmän kanssa, hukkuu äänet helposti ihmisten puheen sorinaan. Vesisäiliössä kun kaikuu ja se ei ole mukavaa silloin kun paikalla sattuu kulkemaan koululuokka tai joku muu lapsiryhmä. 




Pysähdy katselemaan vettä, jossa kalat uivat ja kolikot kimmeltävät. Täällä ei tarvitse kiirehtiä. Loppupäästä kierrosta löytyy myös Yerebatanin kahvila, johon voi istahtaa hetkeksi tunnelmasta nautiskelemaan kahvikupposen tai Granaattiomenamehun äärelle. Käy sitä ennen kuitenkin katsomassa vesisäiliön peräkulmasta löytyvät Meduusan päät. Toinen seisoo päällään ja toinen kyljellään. Tuskin nämäkään alkuperäisesti ovat taiteeksi tarkoitetut, sattuivat kai vain olemaan sopivasti pylvään alle laitettavien kivien kokoisia.




Tarkkaile myös ilmotuksia. Joskus Vesisäiliössä järjestetään iltatilaisuuksia, kuten konsertteja, tulennielemisnäytöksiä yms. Voin vain kuvitella kuinka hienolta esim. jälkimmäinen näyttäisi muuten hämärässä tilassa. Tai miten kauniisti täällä soisi vaikkapa viulu.





Yerebatan löytyy Hagia Sofian kulmalta, ratikkalinjan toiselta puolelta. Se on auki joka päivä klo. 9-16.30. Tervemenoa!

13 kommenttia :

anumorchy kirjoitti...

Oli todella yllattava ja upea!

mimon mami kirjoitti...

Se on mykistävä.Onneksi oli liput ostettu etukäteen, niin pääsimme piiitkän jonon ohi. Ehdottomasti käynnin arvoinen, vaikkei ulkoa siltä näytä.

Pepi kirjoitti...

Kummasti tuolla melkein tunti hupsahti :)
Ja voipi olla, että seuraavallakin reissulla tulee käytyä - olispa kiva jos siellä sattuisi olamaankin jotain ohjelmaa, täytyykin pitää silmät auki!

Aili-mummo kirjoitti...

Hienot kuvat ja hyvä selostus, kiitos Mine!

Kesällä on hieno paikka käydä viilentäytymässä ja nauttimassa taiteesta ja musiikista..:)))
Ihanaa viikonloppua sinulle, Mine.<33333

Karoliina kirjoitti...

Tämä on lempi "turistipaikkoja" mielestäni, helppo käydä eikä yleensä kohtuuttomia jonoja! Eka kerralla meinasi vaan olla vaikeuksia löytää sisäänkäynti :)

Katselin noita aiempia postauksiasi muksun kanssa, ja hän lähettää teidän katraalle paljon terkkuja - vuoden päästä kuulma sitten treffit sovittava kun tänne tulette!

Mine kirjoitti...

Anu: Niin, ei sitä päältäpäin tosiaan tiedä, että mitä sisältä löytyy.

Mimon mami: Minulla oli taas eilen sellainen hetki, että kävelin vaan suoraan sisään. Ei ollut ollenkaan jonoja.

Pepi: Kyllä se kestää useammankin käyntikerran, ihan totta.

Aili: Todella, silloin on kiitollinen kaikista huilaushetkistä, joita voi keksiä.

Karoliina: Sanotaan terveiset, kun väki saapuu koulusta.

Siellä eilen kanssani kiersi muutama turkkilainen nainen ja minua rupesi naurattamaan heidän ihastelunsa. "Voi miten upea paikka turisteille. Kyllä turistien kelpaa täällä katsella." Ihan kuin se ei olisi heitä varten ja he eivät olisi voineet ihailla ihan itsensä tähden.

Riina kirjoitti...

Ooo, upea paikka! Tuonne pitää joskus päästä. Jätteiden (ja ruumiinjäänteiden) puhdistuksessa on varmaan ollut järjetön puuha, mutta mahtavaa että paikka on kunnostettu.

Satu kirjoitti...

Ihan mahtava paikka! Tämä on juuri sellainen hämyisä, vähän "outo" paikka, joissa minä viihdyn. :-)

Saga kirjoitti...

Oi, onpas upea paikka. Voi vain kuvitella miltä esim. viulukonsertti tuntuisi tuolla. Taitaisi mennä luihin ja ytimiin.

Jael kirjoitti...

Onpa erikoisen hieno paikka.Ramlen kaupungissa on myös jotain vastaavaa ,olen kerran ollutkin siellä mutta se jää kyllä tuon vierellä kakkoseksi.

Mine kirjoitti...

Riina: Niin, tuntuu kummalliselta ajatella, että sen on annettu vain lojua siellä. Meidän täällä ollessamme on toinenkin vesisäiliö siivottu turistien pällisteltäväksi, mutta se on pienempi ja siellä ei ilmeisesti ole vettä. Ja yksi pieni on ravintolana, hauska sekin.

Satu: Sinne vain hämyilemään.

Saga: En ole koskaan ollut missään tilaisuudessa, mutta näin esittelyvideossa sellaisen tulinäytöksen ja se oli kyllä upea jo ruudunkin läpi katsottuna. Saati sitten oikeasti paikan päällä.

Jael: Kyllä tämä onkin varmaan ihan kärkinähtävyyksiä täällä. Hyvillä ilmoilla on jatkuva jono oven vieressä, mutta sesongin ulkopuolella saa kiertää aika rauhassa.

Kuukki kirjoitti...

Yritimme löytää sen toisen vesisäiliön - Binbirdirekin - kun sen piti olla ihan hotellimme nurkalla, mutta emme löytäneet sisäänkäyntiä. No, ehkä sitten ensi kerralla ;-)

Mine kirjoitti...

Kuukki: Se on kyllä ihan selvä, kun tietää mistä katsoa. Me kävimme siinä Pepin ja Tiinan kanssa, mutta ei menty sisään, kun siellä rempattiin.