"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 4. huhtikuuta 2013

425. tarina (Istanbul - ennen kuin tiemme eroavat)

Lomilla on taipumus joskus loppua. Oli siis vuorossa se päivä ennen kuin tiemme eroavat. Pakkasin matkaan sateenvarjon, kameran ja rahapussin. Otin käteeni pienemmän käden ja lähdin matkaan. Bussilla rantaan ja laivalla yli salmen. Istanbulin päälle oli laskettu harmaa kosteantihkuva kansi. Sen alla oli kuitenkin lämmin kävellä.

Tavattiin hotellin terassilla ja astuttiin kaduille. Muurin takana alkoi toisenlainen maailma. Siellä lensivät haikarat ja kukkivat tulppaanit ja hyasintit. Tuoksui yhtäaikaa kevät ja joulu. Gülhanen puisto on mukava  pieni keidas kaupungin hälyn keskellä. Oikaisimme sen läpi matkalla kohti Topkapin palatsia.





Kuopus tahtoi kuvata äidin ja äiti halusi kuvata kuopuksen.




Topkapin palatsista olen kirjoittanut aiemmin täällä. Silloin en kuitenkaan vienyt teitä Haaremiin, joten käydään siellä nyt. Haaremiin on erillinen maksu, mutta se on hintansa arvoinen. Aikanaan se piti kiertää oppaan kanssa, mutta nyt ei ollut enää oppaita tarjolla. Itsekseenkin pärjäsi oikein hyvin, sillä jokaisessa tilassa on opastaulu, jossa kerrotaan kenelle huone kuului ja mihin sitä käytettiin. 


Jo muinaisten Persian ja Israelin kuninkailla on ollut omat haareminsa. Heiltä sai esikuvansa myös osmaanisulttaanit ja valtakunnan muut merkkihenkilöt. Kaikilla, joilla oli varaa, oli suuri tai pieni haaremi, mutta arvostetuin haaremi sijaitsi Topkapin visusti piilossa olevassa osassa. Sinne ei ollut asiaa sulttaanin lisäksi kuin palatsin prinsseillä ja sitä vartioivilla eunukeilla.

Haarem on varsinainen huoneiden labyrintti. Se pitää sisällään noin 300 huonetta, portaita, salakäytäviä, suureellisia kylpyhuoneita ja sisäpihoja. Näistä turistille aukeaa vain pieni osa, mutta siinäkin on kylliksi katseltavaa. Huoneet ovat pääosin tyhjiä, mutta tällainen kaakelifani saa silmänilonsa lukemattomista toinen toistaan kauniimmista taidonnäytteistä.







Palatsin suljetulla alueella saattoin asua jopa 1200 naista ja tyttöä. He kaikki olivat orjia pyykkäristä hallitsevaan sultaanin äitiin asti. Oikeuden mukaan vapaita olivat vain sulttaanin tyttäret ja sisarukset sejä teoreettisesti hänen vaimonsa. 1400-luvulta lähtien useimmat 36 osmaanivaltiaasta olivat kuitenkin naimattomia. Dynastian kannalta oli näet käytännöllistä käyttää jalkavaimoja. Silloin ei tarvinnut pelätä jäävänsä ilman perillistä, mutta ei myöskään tarvinnut kärsiä laillisen vaimon vallanhimoisista sukulaisista.



Haaremin kirjoittamattomana sääntönä oli, että jokainen jalkavaimo sai synnyttää vain yhden pojan. Näin sulttaanilla olisi monista naisista huolimatta vain kohtuullinen määrä miespuolisia jälkeläisiä. Poikkeuksia kyllä oli, sillä mm. Murad III:lla oli 103 lasta. Sulttaanin kuollessa heistä oli elossa vieä 20 poikaa. Yhdestä tuli uusi sulttaani ja loput surmattiin kapinoiden pelossa. Sulttaani Mehmed II näet antoi 1400-luvulla määräyksen: "Jokainen jälkeläiseni on velvollinen surmaamaan veljensä maailman järjestyksen ylläpitämiseksi, mikäli haluaa saada haltuunsa sulttaanikunnan."




Haaremin jälkeen muu palatsi kierrettiin aika pintapuolisesti. Pihalla näet tungeksi väkeä maailman joka kolkasta ja jonoja riitti. Aarteet katsottiin ohimennen, mutta kaikki reliikit sai jäädä muiden silmien ihmeteltäväksi. Tulppaanipuisto kuitenkin aukesi eteemme viimeisessä pihassa ja Bosbori todistetusti virtasi ohitsemme. Mutta kumpaan suuntaan?






Topkapista kävelimme syömään ja oli vuorossa viikon toinen blogitapaaminen. Edellisenä päivänä oli kaupunkiin tullut myös Kuukki serkkunsa kanssa ja nyt meillä oli tarkoitus syödä yhdessä. Oli hauska odottaa, kun ei oikein tiennyt ketä odottaa:). Yhteen pöytään kuitenkin päädyttiin ja vatsat täyttyivät ruoasta ja jälkiruoasta ennen reittien jatkumista eri suuntaan. Kiitos paljon, kun tulitte. Olisi ollut mukava kiertää kanssanne ja jutella enemmänkin, muta ehkä sitten ensi kerralla? Tuliaisten myötä myös lapset ymmärsivät, että äidin bloggaamisessa on jotakin mieltä:).

Kuukki serkkuineen jatkoi pöydästä mm. patriarkaattiin. Me jatkoimme Pepin, Tiinan ja nuoren miehen kanssa kaupungin helmeen eli Hagia Sophiaan. Sieltä olen kirjoittanut aiemmin täällä, joten nyt vain pienet kuvamaistajaiset. 


Pääoven yläpuolella Kristus-kuningas on nostanut kätensä siunaamaan tulijaa. Hänen polvillaan olevassa kirjassa lukee: "Rauha teille. Minä olen maailman valo."








Hotellin edessä halataan. Luvataan nähdä vielä, todennäköisesti puutarhaisemmassa miljöössä kesällä. Taivas tiputtaa lämmintä vettä, kun he pujahtavat sisälle. Avaamme sateenvarjot. Yhden vaaleanpunaisen ja yhden vaaleansinisen ja astumme kohti satamaa. 





Kiitos yheisistä hetkistä! Se oli mukavaa niin kauan kuin sitä kesti. Nyt edessä on arki, joten siitä kuulette sitten ensi kerralla.

22 kommenttia :

Tiina kirjoitti...

Suuri kiitos itsellesi!
Voi että nämä kuvasi (ja tarinat) ovat upeita - ja avautuvat aivan eri tavalla kun on ollut itse mukana :)
Kesään!

Allu kirjoitti...

Ai sut voi buukata oppaaksi? Olen ollut Istanbulissa lukiolaisena vuonna kivi ja kirves ja olisi korkea aika lähteä uudelleen.

Pepi kirjoitti...

Vielä kerran sydämellinen kiitos, oli ilo tavata ja viettää hyviä hetkiä milloin milläkin kokoonpanolla:)
Kotona odotaakin urakka hirmuisen kuvamäärän käsittelemisessä....

Kesää odotellen :D

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Tuo Harem oli kyllä todella vaikuttava osa Topkapia, ja kiinnostuin siitä ja sen historiasta niin, että pitääkin lukea se romaani, jonka nimeä en muista, ja joka kertoo haaremin viimeisestä sulttaanittaresta..

Aili-mummo kirjoitti...

Mine, kiitos tästä kiehtovasta matkasta, kuvia on paljon ja ne ovat tosi upeita!

Nähtävyydet eivät Istanbulista lopu, ne vaan lisääntyvät..:)))

Hyvää ja kaunista viikonloppua sinulle & perheellesi, Mine.<33333

Petra kirjoitti...

Topkapi on ihana ja erityisesti tuo haaremi on jaanyt pyörimaan mieleeni, olen myös kaakelihullu ja haluaisin ostaa yksittaisia kaakeleita kotiin vaan katseltavaksi, muutamia on eksnyt pannunalusiksi. Kivoja kuvia!

mimon mami kirjoitti...

Voi, ihanuus noita värejä...

Mine kirjoitti...

Tiina: Jään odottelemaan sitten sinun tarinoitasi ja kuvia. Hyvää kotimatkaa!

Allu: Aina voi yrittää:). Lähden mielelläni jos ei ole pakollisia menoja.

Pepi: Kesää odotellessa. Hetken jo tuntuu, että se on jo täällä:).

Helmi-Maaria: Jos löydät sen kirjan nimen, niin vinkkaapa minullekin. Haluaisin myös lukea sen.

Aili: Kuvia tosiaan kertyy, ihan liiaksi asti.

Petra: Minäkin haluaisin kaakelitauluja. Ja aion ostaakin ennen lopullista poistumista. Tahtosin ainakin Elämän puu- taulun ja sitten muutamia kauniita tulppaaneja ainakin...

MImon mami: Niin, sattuu suomalaiseenkin silmään tuo sininen....

Hippu kirjoitti...

Olettepa suloisia tuossa tulppaanien edessä istumassa. :-)

Haaremista en tiennyt ennestään paljon mitään, mutta nyt tiedän. Kiitos. Vierailla oli varmasti mukava Istanbulin reissu. :-)

Kirjailijatar kirjoitti...

Sulla on ollut siellä vilinää ja vilskettä. Tosi mukavaa. Istanbulin pitäisi kyllä myöntää sulle joku kunniamerkki siitä, että sun blogi houkuttelee kaupunkiin aina uusia vierailijoita :)

Ja sinä olet kyllä loistava opas!

Mine kirjoitti...

Hippu: Kiitos:). Sain juuri Pepiltä ja Tiinalta lehden jossa oli hyvä artikkeli Haaremista ja käytin sitä heti hyväkseni:).

Kirjailjatar: Minustakin Istanbul saisi pystyttää vaikka kunniakseni patsaan:). Mutta sainpahan sentään Museokortin, jonka kanssa saan vuoden kulkea nähtävyydestä nähtävyyteen 30 liiralla. Onhan sekin nyt jotakin.

Jael kirjoitti...

Olispa saanut olla mukana;teillä oli ihan mahtava kierros:) Ja nuo laatat niin kauniit!

Sateenkaari kirjoitti...

Upea ja paljon puhuva kierros jalleen kerran.
Taas olen television valityksella ihaillut İstanbulin tulppaanimeria.
İhanaa viikonloppua sinne "naapuriin".

Mine kirjoitti...

Jael: Ehkä vielä jonakin päivänä, mutta nyt sinun täytyy muistaa, että Istanbul odottaa, mutta me emme loputtomasti:).

Sateenkaari: Alkaakin olla tulppaanit kauneimmillaan. Turistini niitä istutuksia jaksoivatkin ihailla. Joko siellä on ihan hellettä?

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos ihanista Istanbulin tarinoista. Kerran olen kaupungissa turistina käynyt ja suuri rakkaus sekä kaipuu jäi. Istanbul tuntui heti paikalta jossa entisessä elämässä olisi siellä käynyt. Tiedä vaikka olisikin.
Kuvasi ovat aivan mahtavia.

Mine kirjoitti...

Anonyymi: Kiitos. Minustakin tuntuu etuoikeutetulta, kun saamme asua täällä.

Kuukki kirjoitti...

Kiitos itsellesi! Ja varmasti ensi kerralla nähdään ja myös kierrellään yhdessä! Kiva kuulla, että tuliaiset kelpasivat ;-)

Huomenna yritän laittaa ensimmäiset kuvat blogiini.

Mukavaa kevättä!

Mine kirjoitti...

Kuukki: Näin me tehdään ja nähdään:). Tulenpas sitten kurkkimaan, että miltä Istanbul näyttää sinun silmin....

Ultsi kirjoitti...

Hei. Ompa hieno plogi. Minulle tuttuja paikkoja maasta joka on syvällä sydämessäni. Olen paljon kierrellyt , paitsi Van ja itäosa maata vielä näkemättä. Juuri palasimme matkalta Harran , Mardin . jne. Kuvia katsellessa tajusin että tämän pitäjän olen tavannut Turkissa. Olemme varmaan istuneet samassa autossa Yalovan matkalla, jossa eräs pikku tyttö viihdytti meitä matkalaisia kauniilla laululla.

Mine kirjoitti...

Ultsi: No niinpä niin ja tavattiinkos juuri Suuren basaarin edustallakin sitten? Mardin on ihan lemppareitani ja sieltä tässä blogissa on useampikin postaus tehtynä

ultsi kirjoitti...

Joo taittiin tavata. Mardin on tosi hieno kaupunki ja suunnittelimme että seuraavan kerran lennämme sinne muutamaksi päiväksi. Kappadokia on myös mielenkiintoinen ja todella vaikuttava paikka. Viimeisestä matkasta mieleenpainuvin oli matka Nemrutista pois tietä pitkin jota ei ollut edes kartalla. Aivan mahtavat maisemat kärrytietä pitkin Malatiaan. Oletteko jättämässä Turkin?

Mine kirjoitti...

Ultsi: Olemme palaamassa Suomeen vuoden päästä, kun laulaja-tyttö aloittaa lukion. JLS, palaamme sitten kahden, kun jälkikasvu on omillaan.