"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

423. tarina (Istanbul - kävellään jalat rakoille)

Oli sovittu treffit puoli kahdeksitoista. Olin paikalla vähän yli. Sitä se Istanbul teettää. Ohjelmassa oli kävelykierros. Se oli hyvä aloittaa yhdeltä lempikadultani, eli Soğukçeşme Sokağılta. Kadulta löytyy kauniisti entisöityjen ja pastellisävyin maalattujen talojen lisäksi pieni vesisäiliö, joka toimii nykyään ravintolana. Tämä katu on Hagia Sophian ja Topkapin muurin välissä, joten se on helppo löytää. Kadusta olen aikaisemmin kirjoittanut täällä.









Seurattiin ratikkalinjaa ja mennessä käytiin kuvaamassa vielä sininen moskeija. Pepin ja Tiinan oli pitänyt se käydä aamulla katsomassa, mutta oli kuulema ollut sen verran jonoa, että jättivät seuraavaan kertaan. Muutama muukin turisti oli siis keksinyt tulla Istanbuliin pääsiäistä viettämään. Muistinpa senkin, kuinka kävi eräille turisteille pääsiäisenä Pariisissa. Siitä voi lukea täältä.




Süleymaniyen moskeijassa ei ollut jonoja. Ilmeisesti turistit pysyttelevät siis visusti akselilla Sultanahmet - Suuri basaari? Ehdimme käydä moskeijan katsomassa juuri ennen rukoushetken alkua. Minusta tämä moskeija on aivan kuin Sininen kollegansa, mutta ilman Sinisen moskeijan sinisiä kaakeleita. Moskeijan pihalta aukeaa normaalisti kaunis näköala Bosborille, mutta nyt se oli rakennustelineiden takana piilossa. Saatoimme kuitenkin kurkkia telineiden raoista.











Mukamas mutkittelimme basaariin. Kartta (kts. ihan alinna) oikoo mutkat suoriksi tai sitten oikoi minun viivaa piirtävä käteni:). Matkan varrelta olisi saanut mansikoita, sillä Istanbulissa on parhaillaan mansikka-aika. Olimme matkalla Suurelle basaarille Kuparikujan kautta. Ensimmäinen taisi olla vieraista mielenkiintoisempi, kuin se itse meluisa basaari?







Välillä on viisaasta istua alas ja etsiä kunnon vessa:). Kahve Dünyasıssa nostettiin oppaan verensokeria ja syötiin sämpylöitä kahvilla tai Limonatalla. Kahvilakulttuurihan on tullut Turkkiin varsin myöhään, sanoisin, että noin kuusi vuotta sitten. Starbucks ja muut ulkomaalaiset ketjut marssivat ensin ja melko pian tämä turkkilaisten oma kahvilaketju avasi ovensa. Tarjolla on kahveja, kakkuja, pieniä suolaisia ja hurja määrä suklaata. Hyvää!


Yerebatanin edessä katsottiin, että vieläkö siellä jonotetaan. Vielä. Kävelimme siis vieraiden hotellille viemään ostokset ja jatkettiin siitä kohti rantaa. Tässä vaiheessa opas oli unohtanut kameran olemassaolon ja jäljelle jääneet kuvat ovat vain talo Yerebatanin vieressä, sekä kenkähylly Rüstempaşa-moskeijan edessä. Jälkimmäisestä moskeijasta olen kertonut täällä. 



Tässä vaiheessa oli kävelty jalat rakoille. Matkaseura taisi olla enemmän kuin valmis lähettämään oppaan tiehensä:). Istahtivat laivaan aikeissa lillua Bosborin aalloille risteilemään, mutta päätyivät lopulta jonnekin ihan muualle. Minä palasin kotiin  ja piirsin kartan. Jotenkin näin se matka meni:


Tänään Pepi ja Tiina harrastavat jonottamista. Minä haen nuoren miehen meille. Pistän pyykkikoneen pyörimään ja olen äitinä lomalaisilleni. Ja menen lenkille, sillä eiliset pilvet ovat lähteneet ja taivaalla paistaa aurinko. Toivottavasti ruudun silläkin puolella paistaa, ettekä joutuneet ikävien aprillien uhriksi?

11 kommenttia :

Hurmioitunut kirjoitti...

Voi kuinka kauniita nuo arkkitehtuurin yksityiskohdat ja koristelut ovat! <3 Kateellisena katson myös tuota rohkeaa värinkäyttöä... Ja haluaisin tuoksutella basaarien tuoreiden vihannesten, marjojen ja hedelmien tuoksua.
Aurinko paistaa,olokin alkaa vatsataudin jälkeen olla normaali eikä kukaan jekuttanut aprillipiloillakaan. Pitäisi jaksaa lukea perjantaiseen tenttiin, jotta ei tule liian kiire.

mimon mami kirjoitti...

Kuinka se kahvipaikkojen herkkujen glutenittomuus? Jäänkö ilman herkkuja :( ?
Ihanaa, vihertää ja puissa kukkia!

Anonyymi kirjoitti...

Voih ! Täällä huokailen kateudesta vihreänä ! Olisipa ollut mukavaa kävellä kanssanne vaikka sitten jalat rakoille...

Tuo kuparikuja ja basaari (ilman tinkimistä) saa minut lähes läähättämään...

Mukavaa ja Rattoisaa viikon jatkoa; vieraillesi, lomalaisillesi ja sinulle myös ! t: Tiina

A kirjoitti...

Näissä kuvissasi on ihanaa turkkilaista tunnelmaa, nautin niistä kovasti..:)))

Kiitos tästä postauksesta, ja oikein suloista kevättä sinulle ja perheellesi, Mine.<33333

Mine kirjoitti...

Hietzu: Minä ihastelen poikkeuksetta aina vanhaa. Ennen osattiin keskittyä yksityiskohtiin. Ja kun ei ole mitään sääntöjä siitä, että minkävärinen katto pitää olla ja kuinka monta kerrosta, saa ihania polveilevia ja yksilöllisiä ratkaisuja.

Mimon mami: Nyt pistit pahan. Mutta pakkohan sitä nyt suu on makeaksi saada. Vaikka lokumilla?

Tiina: Ei kun tänne vain, kyllä minä kävelytän. Nyt on juuri ihanainen aika, kun vielä ei ole läkähdyttävän kuuma. Mutta huomisesta eteenpäin on näköjään tulossa vettä. Luonto kiittää, mutta turisti ehkä ei...

Aili: Mukavaa, että nautit. Onhan siellä vanhalla puolella oma kiva tunnelmansa. Vaikka muuten viihdyn paremmin täällä kotikulmilla...

Satu kirjoitti...

Voihan jono sentään! Voiko olla mitään turhauttavampaa kuin jonottaminen (kävin lukemassa tuon Pariisin jonotuksenkin). Hmm, voisikohan sitäkin aikaa hyödyntää jotenkin... ottaisi vaikka käsityön mukaan, tai kirjan - tai pallogrillin. :-D

Jael kirjoitti...

Voi miten mahtavalle lenkille veit blogivieraasi,kyllä heidän kelpasi! Ihania paikkoja!Meilläkin on mansikka-aika,tosin se alkaa jo lähentyä loppuaan:Ostin sunnuntaina torilta 2 kiloa mansikoita ja ne olivat ihanan makeita! Niistä on melkein kaikki jo syöty...Jännää että vasta muutama vuosi sitten alkoi tulla teille tuo kahvilakulttuuri.Täällä se on aina ollut erittäin vilkasta.

Mine kirjoitti...

Hippu: Kyllähän sitä jonottaa jonkun asian vuoksi mikä on tärkeää. Mutta ajattelapa sitä, kun jonotimme Disneylandissa jopa toista tuntia johonkin muutaman minuutin kestävään härveliin. Olikohan sen arvoista? Riippuu keltä kysyy....

Jael: Täkäläiset mansikat ei ole makeita, mutta kyllä niitä syö ainakin rahkassa:). Turkkilaiset on teekansaa, joten sen puoleen ymmärrän kyllä, että kahviloille ei nähty tarvetta. Minun onnekseni ne kuitenkin tulivat, eikä tarvi enää litkiä sitä kitkerää Nessua.

Riina kirjoitti...

Olipa taas tunnelmallinen reissu. Eikä lainkaan hiertänyt lukijan käpälää rakoille! ;)

Kiva kun linkkasit Pariisin-reissun, en ollut silloin ihan vielä löytänyt blogiisi. Jonoja ja turisteja ja ihmismassoja täällä kyllä riittää. Versailles'ssa en olekaan käynyt nyt Peilisalin remontin valmistumisen jälkeen. Kiinnostaisi osallistua opastetulle kierrokselle, siellä olisi tarjolla (on ainakin ollut) mm. erikoiskierroksia yöaikaan. Sellaisella pääsisi ehkä välttämään massoja?

pikkujutut kirjoitti...

Onpas teillä puuhailtu ja näyttää jo lämpimältä.Mukavia lomapäiviä!

ps.Kaunis tuo kuva turkoosine seinineen.

Mine kirjoitti...

Riina: Minusta se Versaillesin puiston aukeaminen illaksi oli ihan huippua. Luitkohan sen jutun, se olisi ollut tuo linkkaamastani uudempi. Ranskan matkamme kohokohta.

Pikkujutut: Lämmintä on ollut. Nyt näyttää kaksi päivää satavan ja sitten taas paistaa. Täällä on tänä keväänä puhuttu aika paljon aiheesta Suomen kevät ja Turkin kevät...