"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

441. tarina (Illan saldo on punainen nenä)

Säälin hylättyjä taloja. Etenkin jos ne ovat sympaattisia, kuten tämä iltalenkillä ohittamani vaaleanpunainen talo. Mielikuvitukseni saa siivet ja palan halusta päästä kurkkaamaan sisälle. Kuvitella taloon perheen ja elämän. Historian, toisenlaisen nykyisyyden ja tulevaisuuden. Miksi pihalla ei liehu pyykki? Eikö parveke kutsukin tuolia? Istujaa, joka lukisi kirjaansa avoimien ovien vieressä. Täällä kuuluisi kaikua nauru ja kukkia mantelipuu. Puun alle pitäisi kattaa pöytä ja laittaa siihen valkoiset liehuvat liinat.


Vielä kerran kävelen kotikukkulat. Etsin loput kulkemattomat katuni. Tie kulkee vuoroin myötä ja vuoroin vastaan. Ilta-aurinko on lempeä ja kohtelee kaupunkia ystävällisesti. Sen saman huomaa myös meidän vessan peilistä. Aamulla sieltä katsoo karu nainen, illalla sen kanssa voi jo tehdä sinunkaupat. 





Toivotan kesäkauden avatuksi. Istanbul elää vielä välikautta ja vastaantulevat ovat pukeutuneet t-paidasta toppatakkiin. Harmaan ja mustan jälkeen alkavat värit palata kaupungin kaduille ja talojen seunustoille.  Sekä lenkkeilijän kasvoille. Illan saldo on punainen nenä siellä vessan peilissä. Eikä siinä ole mitään lempeää.






Huipulla tuoksuu kotipihalle. Sen kodin, jossa asui äiti, isäpuoli, tytär ja kolme koiraa. Pihaa reunusti violetti syreeniaita. Sellaisen minä kasvatan oman kodin pihaan, sinne jonnekin ja sitten joskus. Siihen taloon, jossa pihalla liehuu pyykki, parvekkeella istuu kirjaa lukeva nainen ja pihalla syödään puun varjossa. Ja hätistellään pois itikoita. 

ps. Turkin posti toi postilaatikkooni terveisiä Ausraliasta. Kiitos Sannabanana! 

15 kommenttia :

Matkatar kirjoitti...

Oooh huikeita kuvia! Oikein voi tuntea syreenin tuoksun! Kukkiiko se jo todellakin? Eka kuva näytti ihan postikorttimaisemalta -harmi tosiaan jos siellä ei kenties asuta..

Allu kirjoitti...

Jotenkin uskomatonta, että tuollainen talo seisoo tyhjillään. Olisi tosiaan kiva tuntea sen perheen historia.

Pepi kirjoitti...

Tulipa muuten mieleeni tuosta edellisestä postauksestasi kun mainitsit Anadoluhisarın....Pääseekös Rumeli Hisarılle kuinka? Jollain Bosporin risteilijällä?

pikkujutut kirjoitti...

Oi, mikä talo, tuo vaaleanpunainen. Kaunis! Kauniita kuvia muutenkin ja hienoa, että lenkkeilysi jatkuu yhä. Hyvä sinä!

Jael kirjoitti...

Onpas nätti hylätty talo;ei varmaan ole kauan ollut hylättynä.Täällä hylätyt talot ovat aika rähjäisen näköisiä.
Meillä alkoi kesäkauksi kertaheitolla;tänään oli 35 astetta...ja koko viikoksi luvattu samaa...

Mine kirjoitti...

Matkatar: Kukkii. Iloitsen aina kun löydän. Syreeni ei täällä ole näet kamalan yleinen, mutta silloin tällöin osuu tien vierelle.

Allu: Se kummittelee mielessäni, täytyy varmaan kävellä vielä sieltä viereiseltä tieltä, jos pääsisi lähemmäksi. Noin sievä, en ymmärrä miksi se päätettiin hylätä vai onko alueelle tulossa joku kerrostalo?

Pepi: Pääsee varmasti. Joko Bosboria pitkin tai bussilla.

Pikkujutut: Hyvä minä, todellakin, en olisi uskonut. Ihan en ole saanut pidettyä viiden päivän tahtia, mutta kolmesta neljään lenkkiä viikossa kuitenkin.

Jael: Täällä näitä on vähän eri tasoisia. Tämä oli tosi kaunis vanha rouva.

Meillä on sellaista 26 asetta. Sanoisin, että aikamoisen ihanaa:).

Anonyymi kirjoitti...

Jos kilot eivät putoaisikaan niin ainakin kuntosi nousee kohisten noita kukkuloita ylös-alas kivuten. Nostan hattua. T. Anisi

Aili-mummo kirjoitti...

Teillä on siellä jo täysi kesä, sireenit kukkivat. Meillä se kukki vasta kesäkuussa, myöhäisinä vuosina vasta ennen juhannusta! Kohtuutonta, että Suomessa on niin lyhyt kesä, siksipä matkustetaan keväällä tai syksyllä mieluusti ulkomaille, jotta kesä jatkuisi..:)

Oikein hyvää sunnuntaita, Mine.<33333

Anonyymi kirjoitti...

Tuo pikkuinen, söpö ja vaalenpunainen talo on kuin nukkekoti ! Niin suloinen, niin kaunis ! Mielikuvitus lähti heti huikeaan lentoon taloa katsoessa ! Mitä mahtaakaan olla tapahtunut tuvalle tuolle ? t: Tiina

Ruskea nurmikko, pilvinen taivas, pieniä pisaroita, tuulta ja kaksi pientä leskenlehteä ! Siinä meidän kevät ? Iltatähdellä pihassa pipo, kumpparit ja käsineet -- T-paidasta EI tietoakaan...

Mine kirjoitti...

Anisi: Mies sanoo, että pitäisi vetää intervalleja ja kunnon hikilenkkejä. Niin kai. Mutta en halua. Päästään siis taas alkuun, eli OIKEAN urheilun inhoon. Kävellä sen sijaan jaksan loputtomasti ja nykyään menee ylämäetkin aika helposti.

Aili: Täällä kevät tosiaan saapuu aikaisemmin ja kesä loppuu myöhemmin. Ja täytyy tunnustaa, että se on tosi mukavaa.

Tiina: Kyllä ne kesäiset päivät vielä tulee sinnekin. Mutta niin se on, että aika lyhyt on tuo Suomen kesä ja joinakin vuosina sen olemista ei edes huomaa. Toivottavasti tänä vuonna saatte lämpimän ja kauniin kesän.

-K- kirjoitti...

Onpa nätti hylätty talo! Onnea blogikilpailuun pääsemisestä!

Kirjailijatar kirjoitti...

Tuo talo on tosiaan kuin karamelli. Miten se voi olla hylätty? Ja muutenkin talot ovat siellä niin kauniin värisiä, onneksi Suomessakin on ainakin vanhoilla puutaloalueilla kaiken värisiä taloja sikin sokin.

Mine kirjoitti...

-K-: Eikö olekin. Tekisi mieli käydä sisällä kurkkaamassa.

Kirjailijatar: Minustakin on mukavaa, kun täällä mikään kaava ei pakota taloja yhteen muottiin. Toki joskus joku tökkää ikävästi silmään, mutta pääosin tykkään tästä sekalaisesta tarjonnasta:).

Tiina kirjoitti...

Oikein hyvältä näyttää äänestyksessä!!!! Aivan mahtavaa :D

Mine kirjoitti...

Tiina: Hui, en taida uskaltaa katsoakaan...