Ilta jo piirsi varjojaan vaaleanpunaisen talon pihaan. Olin mutkitellut jostakin teiden väleistä ja saapunut lopulta rehevöityneeseen puutarhaan. Kaukaa kaunis ja idyllinen talo pihapiireineen, oli läheltä katsottuna kovia kokenut. Laudat ikkunoissa, spraymaalit seinissä ja hylätyn surumielinen ilmapiiri ympärillään.
Alakerran rikkoutuneesta ikkunasta olisi voinut puikahtaa sisään, mutta en uskaltanut. Ehkä talo oli kodittomien käytössä? Ensimmäisen huoneen perusteella olisi voinut päätellä, että joku oli jossakin vaiheessa vielä harkinnut talon kunnostamista? Nyt näytti kuitenkin jo siltä, että talo oli tullut polkunsa päähän?
Takapihalla sen sijaan oli elämää. Siellä heinien takana oli jonkun kasvimaa. Ikäänkuin siirtolapuutarhapalsta kaiken sen hyljätyn ja hillittömästi kasvavan keskellä. Ketään sielläkään ei näkynyt ennen kuin tein lähtöä. Silloin vastaani käveli tämä kärryjä vetävä täti. Ikäänkuin palaamassa kaupasta kotiinsa vaaleanpunaiseen taloon. Tai ehkä sittenkin matkalla tarkistamaan viljelystensä vointia?
Sinne jäi hylätty viettämään keväistä iltaa. Puissa lauloi, surisi ja liversi. Niin se on usein tässä elämässä. Yhden polun päättyessä, takapihalla jo kasvaa uutta ja ympärillä surisee elämä. Kylmän talven takana odottaa elämän kevät ja kohta ollaan jo keskellä kesää.
9 kommenttia :
Kaunis talo, mutta hyljätty!
Surullista; kiitos postauksesta, Mine.<33333
Oi miten tunnelmallinen postaus, kuvineen ja teksteineen. Ilta-auringon valo on kyllä kauneinta kaikista.
Molemmat polkujensa päässä, sekä talo että mummo! Surullisen kaunista.
Vihdoinkin se vaaleanpunainen talo! Minua olisi hirveästi kiinnostanut kurkistaa sisään, mutta en olisi minäkään uskaltanut.
Aili: Vähän vielä toivon, että joku tulee ja pelastaa sen...
Riina: Kyllä, illan valo on pehmeä ja antaa paljon anteeksi.
Lissu: Tosin mummolla taitaa olla vielä elämänpolkua onneksi jäljellä, siihen malliin kulkee notkeasti:).
Satu: Kurkistinkin, mutta en uskaltanut pidemmälle. Jos vaikka olisi ollut asukkaat kotona...
Minuakin jäi silloin mietityttämään vaaleanpunainen talo. Toivottavasti joku vielä tulisi laivalastillisen kanssa kultaa korjauttamaan kauniin vanhan talon.
Ystäväni oli juuri ottanut kuvan komeasta hylätystä talosta melkein keskeltä Lohjaa eli siis hyvällä paikalla. Olisi kiva tietää noiden talojen tarina, kun joskus ei meinaa millään tajuta, miksi ne on hylätty.
Tuota taloa olisi ihana kunnostaa...Täälläkin näkee joitakin hylättyjä ,niin potentiaalisen kauniita taloja.Yleensä kyse on perijöiden riidoista tai vastaavasta;oliskohan tuollakin sama syy...
Sennie: Sitä minäkin toivon, jos ei edes kultalastilla, niin runsaalla rakkaudella.
Allu: Ihan totta, mutta mistä sen tiedon nyt kaivaisi?
Jael: Minustakin olisi. Siitä tulisi kyllä hieno. Luulisi, että kenellekään ei ole eduksi jättää taloa ränsistymään? Myisivät edes ja tappelisivat sitten rahoista?
Lähetä kommentti