Hän on täällä taas. Kulkee pitkin katuja ja tervehtii tutut. Vaihtaa monta halausta ja poskisuudelmaa.
Uusiakin tuttavuuksia tulee ja ohimennen satutaan kohikkain vaikkapa ystävän anopin kanssa.
"Mitä sinä nyt minua kuvaat, eihän minussa ole mitään erityistä?"
Se ei pidä paikkaansa. Minusta hän on erityinen, kuten katu ja koko tämä kaupunki hänen ympärillään. On kuin palaisi kotiin. Johonkin, johon on tervetullut.
10 kommenttia :
Ihana kuva. Minulle tulee samanlainen tunnelma aina Maltalla, Marsaxlokkissa.
Ihana kuva ja ihanan oloinen nainen! Tuollaisia maailma tarvitsee, jotta elämä maistuisi ja ihmiset ymmärtäisivät toisiaan.
Mahtava kuva,Hän näyttää juuri sellaiselta jolla on paljon halauksia annettavaan:)
Hyväntahtoisen näköinen ihminen, kiitos Mine.<33333
Kaunis kuva! Turvallista reissua teille!
Lissu: Sitten sinä tiedät, miksi tänne mielellään aina palaa.
Hetzu: Huomasin, että kuvaan aina lapsia, joten otin nyt tehtäväkseni kuvata päivän mummot:).
Jael: Varmasti olisikin. Minusta hän näytti kantavan sisällään paljon elämänkokemuksen mukanaan tuomaa viisautta.
Aili: Eikö vain. Hyväntahtoiselta hän minustakin vaikuttaa.
Hanna: Kiitos. Turvalliselta onkin tuntunut, ainakin tähän asti.
Eikun juuri erityinen ja varmasti mielenkiintoinen elämäntarina takana :)
-K-: Niinhän se on, jokaisella ihmisellä. Kunhan malttaa pysähtyä ja kuunnella
Viehtättävä Rouva tämäkin nainen ! Omasta mielestään "ei niin erityinen", mutta mitä sitten ? Eikös se riitä, että ON ? Jotakin enemmän ? Jotakin vähemmän ? t: Tiina
Tiina: Aivan ihana. Ja sattui niin sävysävyyn takanaolevan seinän kanssa:).
Lähetä kommentti