Nyt teistä taisi alkaa tuntumaan, että täällä koko maa vain osoittelee mieltänsä päivästä toiseen? Todellisuus on kuitenkin sellainen, että aamulla ihmisten täytyy lähteä töihin ja kouluun, ihan niin kuin kaikkina muinakin tavallisina arkipäivinä. Vain pieni joukko pystyy olemaan kokopäivämielenosoittajia ja hekin käyttävät päivän lähinnä voimien keräämiseen. Tässä auttaa lehtitietojen mukaan ulkoturkkilaiset, jotka tilaavat Gezi-puistoon Yemeksepeti-palvelun kautta pizzaa, hampurilaisia ja muuta ruokaa. Sillä eihän sitä nyt radikaalikaan jaksa ilman ruokaa. Jotenkin tämä tuntuu minusta hykerryttävän turkkilaiselta ja suloiselta ajatukselta. Ihan jo siitä syystä voisi itsekin käydä mieltänsä osoittamaan?
Me sen sijaan muutaman suomalaisrouvan kanssa kaapattiin eilen yhteinen siivoojamme Bosbori-risteilylle. Oma ihana työläisemme kun tekee viidestä kuuteen päivään viikossa pitkät työpäivät ja matkustaa sen lisäksi työmatkoja noin 3-4h/päivä. Tässä elämäntilanteessa hänen on harvemmin mahdollista harrastaa mitään retkeilyä tai saada elämäänsä mitään muutosta ja ekstraa. Vuosi sitten keksimme ottaa hänet mukaamme Saarille päiväksi ja siitä retkestä on riittänyt kuulema juttua koko vuodeksi. Nyt oli siis aika hakea ensi vuoden jutut ja viettää päivä Bosborin rantoja ihaillen ja Anadolu Kavağıssa ruokaillen.
Matka alkoi Eminönün satamasta, Galatan sillan puoleisesta terminaalista. Hintaa pitkälle risteilylle tulee 25 TL/henkilö menopaluu lipulla.
Laivan tarjoilija tuhahtaa: "Meidän sitä täytyy vain tehdä työtä, työtä ja työtä. Ei ole aikaa retkeillä, niin kuin eräillä". Tähän siivoojani vastaa: "Mutta tehän retkeilette työksenne." Asiat riippuvat siitä miten niitä katsoo?
Kolmonen esittää toiveitaan tulevan Suomi-kotimme suhteen. "Katsokaa, että se on ihan kävelymatkan päässä merestä. Se olisi järkevää, koska siten pääsisi nopeasti kalaan." Minusta taas kaikkein järkevintä olisi asua kiinni meressä (tai Bosborissa), sillä silloin voisi onkia tai uida suoraan parvekkeelta. Minulle siis kävisi mikä tahansa vaikka näistä retkellä nähdyistä kaunokaisista. Voisiko joku järjestää rahoituksen, please!
Vajaan kahden tunnin risteilyn jälkeen saavumme Anadolu Kavağın kylään. Kylästä olen kertonut monesti aikaisemminkin mm. täällä ja siksi en tullut edes kunnolla kuvanneeksi koko paikkaa. Siivoojalle se oli kuitenkin ensimmäinen kerta ja siksi erityinen. Kävimme siis vuoren päällä ihailemassa maisemat ja katsomassa, kuinka kolmannen sillan työt ovat jo alkaneet. Silta tulee siis aivan tähän Bosborin Mustanmeren puoleiseen alkuun.
Hyi nuoriso, eipäs halailla.
Tuonne se silta tulee, mutta mikä nimi sille lopulta annetaan?
Kyllä työnainen on retkensä ansainnut.
Vuorelta kävelimme takaisin kylään. Ennen laivan paluumatkaa oli ehditty syödä lammasvartaat ja juoda kahvit. Halusimme ihan rannan ääreen kahvittelemaan, mutta ne paikat oli varattu vain ruokailjoille. Kahvittelijat älköön siis vaivautuko paikkojen tukkeeksi pienillä rahoillaan.
Mietin, että julkiset hellyydenosoitukset, sellaisessa ei seksuaalisessa mielessä, tuovat minulle hyvän mielen. On siis vaikeaa ymmärtää, että mikä siinä sitten ärsyttää? Katsokaa nyt vaikka tätä pariskuntaa ja heidän toisilleen antamaansa tukea:D.
Paluumatkalla toteamme saaneemme raittiinilmanmyrkytyksen. Yhdellä ja toisella silmä luppaa. Alkumatkasta ei edes ole paljoa katsottavaa, sillä Aasian puolen rannat on varattu armeija-alueeksi. Retkiseuramme hyppää pois Kanlicasta ja sen jälkeen alkaakin taas kauniit vanhat puuhuvilat, jotka saamme siivoojan kanssa ihailla ja napata kuvamuistoksi laivasta poistuneille ystäville.
Täällä asuu ymmärtääkseni kunniakonsulimme hra Koç. Kelpais varmaan mullekin?
Beşiktaşissa hyvästelen siivoojani, joka jatkaa risteilyn loppuun asti. Minä sen sijaan kävelen ohi huilimassa olevan poliisijoukon, joka varmasti miettii, että mitä ilta ja yö taas heidän eteensä tuokaan. Tekisi mieli käydä kiittämässä, ehkä vähän kannustamassakin, sillä luulen, että tässä lepää se koko kahakan väärinymmärretyin joukko. Heiltä ei kysytä, kenen joukoissa he aatteellisesti seisovat. Käskyjä on vain noudatettava. Kun huutaa joukoille "pysähtykää", mutta he ei pysähdy. Mitä silloin voi tehdä muuta, kun avata vesihanat? Vaikka ei edes tahtoisi?
12 kommenttia :
Mukava tapa palkita uskollista työntekijää, monelle ei tule mielenkään ilahduttaa arkisen työn raatajaa jollain ekstralla.
Jestas mitä huviloita, taloja ja villoja :)
Kelpais asua tuolla, veneellä mennä kotiovelle!
Oletkos muuten tuosta Rumeli Hisarısta tehnyt postausta?
Kyl on komeet huvilat ja talot, eikä maisemissakaan oo moittimista.
Kuin siinä valokuvakilvassa sun kävi?
Ihania olette kun veitte siivoojanne retkelle ja arvostatte häntä noin:)
ja ihanan retken teittekin;meri-ilma piristää:)
Kiitos ihanasta retkestä, oli nautinto olla mukananne!
Oikein hyvää kesäkuun jatkoa sinulle & perheellesi, Mine♥
Ihana traditio teille muodostunut siivojan kanssa. Jokin hellittely päiväkin voisi olla kiva.
Kauniit on maisemat ja sinun kuvat.
Mun on vaikea uskoa, että kukaan loukkaantusi tuollaisesta pariskunnan toisiin nojaamisesta. Kyllä muslimipariskunta voi julkisesti kävellä käsi kädessäkin.
Oi, mitä taloja! Maisemat melkein kuin Venetsiassa...kauniit talot aivan vesirajassa.
Ihana ajatus tuo siivoojan "retkeilyttäminen". Retki on varmasti vuoden kohokohtia työntäyteisessä elämässä.
Pepi: En ole tehnyt. Olemme kyllä käyneet Rumeli Hisarissa joskus aikoja sitten, aikana ennen digikameraa. Ei siellä kauheasti ollut näkemistä, muistaakseni. Pitäisiköhän joskus kävellä niillä seutuvilla ja piipahtaa. Kun minulla on se museokorttikin olemassa.
Amalia: Olin toinen siinä kisassa, mutta nämä vanhat huvilat on ihan ykkösiä.
Jael: Järjestäähän ne isommatkin työpaikat virkistyspäiviä, joten on se pienempienkin yrittäjien kohdalla tarpeen.
Aili: Leppoisa päivä laivan reunalla istuen. Tosin oli hieman viileää, välillä suorastaan kylmä.
Mizyena: Niin olisikin, Hamam vaikka tai jotakin. Pitääpäs miettiä.
Itseasiassa nykyjohto haluaakin antaa tällaista hieman modernimpaa kuvaa ja menevät siksi valtiovierailulle käsikädessä vaimojensa kanssa. Siksi olikin nyt hieman kummallista tämä rajojen vetely. Täällä eri asuinalueilla on eri käytännöt. Uskonnollisimmalla alueella naiset voi kävellä käsikynkkään naisten kanssa ja miehet miesten kanssa, mutta pariskunnat ei keskenään.
Terhi: Mietittiin, että olisiko se puhdas onni, jos saisi tuossa asua, vai tuleeko tuollaisestakin paikasta arkipäiväistä?
Retki kannattaa järjestää sellaiselle, joka sitä osaa arvostaa:).
Kivaa vaihtelua tarjoatte siivoojalle.
<3
Minusta on ihanaa, kun siellä ollaan kuitenkin noin tasa-arvoisia, että siivoojan kanssa voi lähteä risteilylle. Matkasta nauttivat varmasti kaikki osapuolet yhtä lailla. :-)
Allu: vaihtelu virkistää, etenkin siivoojaa:).
Satu: Ei se oikeastaan ole tavallista, mutta suomalaiselle onnistuu oikein hyvin. Oli mukava päivä ja tarpeellinen irtiotto itsellekin. On ollut jotenkin hektistä tämä elämä. Ja ensi viikko on myös, mutta mukavan erilaisella tavalla, sillä saamme sukulaisia kylään. Yritän siis tehdä kaikki rästihommat jaloista, jotta voin keskittyä turisteihini....
Voi miten kiva, että veitte hänet risteilemään! Ja upea tuo oivallus retkeilystä, minkä siivojanne sanoi. Niinhän monet asiat ovat kiinni omasta asenteesta. Mutta sen kyllä uskon, että siellä työpäivät ovat tosi pitkiä ja rankkoja.
Ja tuli ikäväkin, koska tuolla vietimme juhannuksen pari vuotta sitten.
Kirjailijatar: Ja työmatkat vielä pitkän päivän päälle. Ei ole helpossa monenkaan leipä. Tämän päivän lehden mukaan maassa on edelleen hurja määrä köyhiä, jotka taistelevat tullakseen toimeen. Valitettavasti hukkasin sen paikan, enkä muista prosentteja ulkoa...
Lähetä kommentti