Tie tuntuu loputtomalta. Taivaskin yllämme niin raskas, että sen pitää lepuuttaa pilviään puiden latvoissa. Sellainen melankolinen matka, joka orientoi jo sopivasti synnyinmaahan. Lämpötila näyttää 12 astetta, matkaevääksi on ostettu kanelipulla ja kuppi kahvia. Istutaan koko päivä autossa. Illalla saavutaan Varsovaan ja päästään lopulta ratikalla vanhaan keskustaan.
Kävellään ja katsellaan. Istutaan toriaukiolla syömässä ja tuumataan; "Vietävän viehtättävä tämä Varsova." Eiköhän syödä sen kunniaksi vielä jäätelöt.
11 kommenttia :
Kerrassaan kiehtovan oloinen paikka.
Minua huvitti, kun luin vanhoja matkapäiväkirjoja, ja niiden mukaan Suomessa on aina satanut. Kun ollaan lähdetty Suomesta, on satanut, ja kun ollaan tultu Suomeen, on satanut.
p.s. Viime yönä satoi, eli eiköhän se sade ole vastassa teitäkin. :-)
Varsova on kaunis kaupunki! :)Pitäisi joskus ottaa aikaa ja viettää siellä pitempääkin...
Kiitos kauniista kuvista ja hyvää matkaa eteenpäin :))
Olettepa te jo lähellä kotimaata, Puolassa asti!
Puolassa on mielenkiintoisia kaupunkeja, joita voi katsella. Itselläni ovat kaikki katsomatta;)
Oikein hyvää tiistai-päivää, Mine, ja tervetuloa kotimaahan.
♥
Minä olen kaksi kertaa ollut Varsovassa yötä, mutta kummallakin kerralla kaupungin jossain laidalla. En siis ehtinyt lainkaan vanhaan keskustaan. Tosin luulen, että aika moni Itä-Euroopan keskusta näyttää samanlaiselta. Tuostakin tulee kovasti Gdansk mieleen.
Kerran joskus 15 vuotta sitten olen Varsovassa käynyt. En muista mitään. Pitää siis uusia siellä käyminen :)
Taisit ehdotella vastaanottokomiteaa Helsingin satamaan? Länsisatamassa teitä on vastaanottamassa noin 100 purjelaivaa, Tall ships race parhaimmillaan. Juhlava kotiin tulo. Toivottavasti ei haittaa liikasi autolla liikkumista. Anisi
Satu: Antaa sataa. On tässä matkankin varrella tiputellut, mutta vielä se tuntuu vain ihanan raikkaalle:).
Lilja: Todella, siellä olisi viihtynyt pidempäänkin. Löysin ihanan hotellin vanhasta kaupungista, mutta sitten huomasimme, että sinne ei saanut autoa, joten piti mennä kaemmaksi. Harmi. Nyt jäi vanhan kaupungin tutkiminen kovin lyhyeksi...
Aili: Minä pidän kovasti Puolasta. Siellä on sellainen mukavan maanläheinen tunnelma, jotakin hyvin kotoista ja sitten kuitenkin tarpeeksi erilaista. Mennessäkin mennään katsomaan vielä yksi uusi Puolan kaupunki...
Kirjailijatar: Esikoinenkin sanoi, että ihan kun olisimme ennenkin olleet täällä. Kai ne hieman alkaa muistuttaa toinen toistaan nämä Euroopan kaupungitkin. Mennessä koukkastaankin siksi vielä enemmän Itään. Katsotaan onko siellä erilaista?
Helmi-Maaria: On se käymisen arvoinen. Tykkäsin kovasti myös Krakowasta. Kotiin palatessa käydään katsomassa vielä Lublin...
Me teimme miehen kanssa ensitreffimme Varsovaan, kauan sitten. Mutta sen viehätys ei perustu pelkästään siihen, minustakin se oli kiehtova kaupunki. Silloin oli pääsiäinen ja hiljaista, haluaisin nähdä myös Varsovan nykypäivän ja arkivilskeen.
Anisi: Kuulin purjelaivoista, mutta en nähnyt. Mutta ottihan meidät vastaan tuttu tie ja tien päästä köytynyt mummola.
Liivia: Me ajoimme kerran Varsovan ohi. Olimme liian väsyneitä etsimään keskustaa. Nukuimme jossakin kaupungin laidalla. Nyt kävi hyvin ja päästiin perille. Puolassa on jotakin sellaista kaunista melankoliaa, joka vetoaa minuun. Paluumatkalla näemme sitten Lublinin.
Oi, onko Varsova noin ihana...sinne on pakko päästä. Tyttäremme seurusteli vuosia pojan kanssa, jonka isä puolalainen tutkija ja saimme siinä samalla Puola-tietoutta, mutta minä en ole ehtinyt vielä Varsovaan asti vaan aina on ajettu ohi.
Leena: Kyllä se on. Ehdottomasti käynnin arvoinen!
Lähetä kommentti