"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

561. tarina (Tel Aviv - omin avuin)

Saapuessamme Tel Aviviin, tippuu taivaalta ensimmäiset raskaat pisarat. Kohta jo sataa kuin saavista kaataen. Loputon rummutus auton kattoon. Nuoripari juoksemassa sateessa hymyssä suin. Etsimme paikkaa, jossa meidän tulee ilmoittautua huoneistoomme. Reppu pääni päällä kirmailen tulvivilla kaduilla ja pääsen oikean tiskin eteen. Mies kiertää korttelia siiheksi kun olen valmis.


Taivaan sadevarastojen tyhjennyttyä pilkistää aurinko taas esiin. Märkä rotta juoksee talon vierustaa ja säikäyttää kulmakuppilan miehet. Huoneistomme on kivenheiton päässä merestä, mutta siivous on vielä työn alla. Käytämme odottelun rannan ihailuun ja ruokailuun. 





Näkymä huoneiston parvekkeelta.


Kellon mukaan on kaksi ja puoli tuntia aikaa oppaamme saapumiseen. Päätämme käyttää ajan kaupungin tutkimiseen omin avuin. Carmel-tori näyttää olevan lähellä ja meillä vielä tuliaisostokset tekemättä, joten suuntaamme sinne. Matkalla mietin, että Tel Aviv on jotenkin Jerusalemia kameraystävällisempi kohde. Nautin sen väreistä ja tiputan ihmisten kuvauspelkoni sadeveden mukana viemäriin. 









Jerusalemin yhtenäinen väritys on harmoninen ja kaunis. Harraskin. Tel Aviv taas on värikäs, vitsikäs ja iloinen. Seinät on maalattu siellä ja täällä, mutta ei mauttomasti sutaten, vaan taidokkasti tai iloitellen. Tekee mieli puikkelehtia katsomaan mitä seuraavan nurkan takaanta löytyy.




Sapatti on alkamassa, mutta rannalla on elämää. Surffailijoita, rantakahvilassa istuvia ihmisiä, pallonpelaajia ja jokunen uimari. Sekä joogamies, jota seuraamme jo pitkältä. Lähempi vilkaisu kertoo, että miehellä taitaa olla jo ikää kerättynä useampikin vuosi. Se ei estä kehon kääntymistä, venymistä ja vanumista sellaisiin asentoihin, joita ei itse tulisi edes yritettyä:).







Kehon rasvaprosenttikin taitaa olla 0?




Omin avuinkin sen jo tiedämme. Tel Aviv on mukava kaupunki. On aika pakata villatakki kassiin, sillä oppaamme näyttää jo odottavan hotellin edustalla....

9 kommenttia :

hietzu kirjoitti...

Huhhuh! Kylläpä on herralla venyvät raajat. Itse on moisiin asentoihin taitaisi taipua... :o

Tiina kirjoitti...

Jooga pakolliseksi kaikille! :D Ei varmaankaan kolota tuota kroppaa.
Kiva päästä kanssasi Tel Aviviin.

anumorchy kirjoitti...

Monet elakelaiset kayvat rannalla uimassa ja jumppaamassa paivittain ympari vuoden. Heita nakee siella jo aamuvarhain.

Jerusalem ja Tel Aviv ovat tosiaan ihan eri maailmoista.

Allu kirjoitti...

Olipa ketterä kaveri. Mistä kautta te löysitte kämppänne? Näytti olevan hyvällä paikalla.

Mine kirjoitti...

Hietzu: Itse en edes yrittäisi, jäisin varmasti jumiin ja niksauttaisin jotakin pahan päiväisesti. Notkea ei ole sana, joka kuvaa minua:).

Tiina: Ei varmaan kolota, ei. Näytti ainakin niin seesteiselle siellä mutkaksi asettautuessaan.

Anu: Täytyyhän heidän olla aloittanut jo hieman ennen eläkeikää, ei taitaisi enää meikäläinenkään venyä, kun ei ole tullut aloitettua aikaisemmin?

Allu: Olen katsellut nyt viimeaikoina kämpät booking.comista. Pääsääntöisesti ollut myös niihin tyytyväinen, muutamaan poikkeusta lukuunottamatta.

Aili Mummo kirjoitti...

Kiitos postauksesta, Mine:)

Jael kirjoitti...

Niin tuttuja paikkoja:) Ja paljon ehditte nähdä ennenkuin tapasimme;D

Jael kirjoitti...

Niin ja olet saanut kuvaan yhden tutun torimyyjänkin;D Huikea tuo kumimies,ei vaan oma kroppa taivu tuollaiseen....

Mine kirjoitti...

Aili: Ole hyvä.

Jael: Sinulla on kuvauksellisia torimyyjiä. Terveisiä vaan, vaikka olivatkin autuaan tietämättömiä kuvauksenkohteena olostaan.