"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 3. lokakuuta 2013

545. tarina (Syksyiset haisuviikot)

Muslimimaailma ympärillämme valmistautuu parin viikon päästä alkavaan Uhrijuhlaan. Olen kirjoittanut siitä aiemmin alkaen tästä. Me kutsumme näitä alusviikkoja Istanbulin haisuviikoiksi. Karjamarkkinat kun nousevat tuonne kotimme vieressä olevalle tyhjälle tontille muutamaa viikkoa ennen juhlaa, ja ne levittävät alueelle vahvan ominaistuoksun. Täytyy siis aina toivoa mahdollisimman kylmää keliä, korkeapainetta ja meistä poispäin puhaltavaa tuulta. 

Tänään oli kylmä. Tuuli viimoi ja lämpötilat olivat vain hieman yli 10 astetta. Taivas oli pilvinen ja harmaa, joten en lähtenyt vieläkään sinne Bebekkiin vaan päätin kävellä tässä kotiseudulla. Ja kuvata teille samalla nuo haisujen lähteet. Näiden sarvipäiden katokset näkyvät koti-ikkunasta.





Aiemmin karjamarkkinoita kesti lähes kuukauden ajan, mutta nyt suojat ovat onneksi vasta rakenteilla. Mitä vähemmän aikaa, sen parempi meille. Lasten kanssa olen aikaisempina vuosina päässyt kiertelemään alueella aika rauhassa, mutta nyt en kehdannutkaan kävellä siellä itsekseni kameran kanssa. Miesväki tuntui olevan jotenkin erityisen kiinnostuneita tästä kuvaavasta länsimaalaisesta. Nämä myyjäthän saapuvat tuolta Itä-Turkista, eivätkä selvästi ole oikein tottuneet itsekseen kuljeskeleviin ja heidän lehmiään kuvaaviin blondeihin?





Kaukana jossakin aurinko pilkisteli ja jos oikein tarkkaan katsoo, näkee myös Euroopan puolen karjamarkkinat. Tyhjältä tontilta löytyi myös muutama elukka vapaana tallustelemasta. Paimen oli sytyttänyt itselleen nuotion. Näillä keleillä näenkin päiväunia takasta, johon voisi laittaa tulet.







Onko ketään kotona? Hökkeleitä Istanbulista siivotaan pois uudisrakennusten tieltä. Täällä meilläpäin näitä hökkelikyliä vielä löytyy. Tämä yllä oleva asumus oli tyhjällä tontilla tien varressa ja toivon todella, että se ei ole kenenkään koti. 






Seuraavan uhrieläinten myyntipaikan lähestymisen tuntee hajusta jo etukäteen. Uusi kuorma on saapunut ja valmiina siirtymään telttasuojaan ostajian odottamaan. Minusta lehmillä on niin surumielisen kaunis katse. Toivottavasti eivät ymmärrä mikä heillä on edessään. Tänä vuonna emme ole mieheni kanssa Uhrijuhlan aikaan Istanbulissa. Eikä harmita yhtään.





Villasukat on kaivettu käyttöön. Kuppi kuumaa lämmittää käsiä. Villapaidat, samettihousut ja lämpimämmät kengät saa taas kaivaa kaappien kätköistä esiin. Kyllä syksy vaan on ihanaa aikaa! 

9 kommenttia :

Petra kirjoitti...

En tykkaa koko juhlasta, tahan en sopeudu koskaan vaikka tottumus on tehnyt tehtavansa, taalla ei ole viela nakynyt mitaan joten toivon etta elainalueet ovat jossain mahdollisimman kaukana. Ihanaa kun paasette pois juhlan ajaksi.

Aili Mummo kirjoitti...

En minäkään pitäisi moisesta uhrijuhlasta;/

Pidän eläimistä!

Hyvää lokakuuta, Mine!

Anonyymi kirjoitti...

Jokunen vuosi sitten ihmettelimme vastaavia eläinleirejä hotellin kulmalla Antalyassa. Tarkoitus selvisi kysymällä. Sitä ei tullut selvitettyä, missä ja kenen toimesta eläimet teurastetaan. Puhdasoppisesti kuitenkin? Miten Istanbulissa?

Ihanat otsakiharat kuviesi yhdellä uhrilampaalla! Anisi

Ciacy kirjoitti...

Eksyin ensimmàistà kertaa blogiisi. Vaikuttaa kovin mielenkiintoiselta. Taidan pysytellà kuulolla :D

Riina kirjoitti...

Voi lemmua ja kumppaneita. :(

Jael kirjoitti...

Täällähän samaa uhrijuhlaa vietetään muslimien parissa mutta taidatte olla kuitenkin hyvin hajuista etäällä silloin;D

Mine kirjoitti...

Petra: Ei se meitäkään häiritse. Muuten kun tämän hajuhaitan suhteen. Kaulojen katkomistahan ei ole pakko mennä katsomaan. Ja saadaan vapaapäivät, jotta voidaan matkustaa:D.

Aili: Syödäänhän mekin lihaa, mutta sitä on minulle turha väittää, että eläin ei kärsi, kun siltä tajuissa olevan katkotaan kaula. Olen näet ollut vieressä katsomassa ja oli ilkeää touhua.

Anisi: Kaupunki on antanut tietyille yrityksille luvan olla teurastuspaikkoja. Aika usein ne on autopesuloita. Uhraajat onkin sitten vaihtuva joukko "asiansa osaavia" ihmisiä. Kaikki ei tosiaankaan osaa ja se on sitten se surkein osa tätä juhlaa....

Ciacy: Kiva, kun löysit perille. Tervetuloa toistekkin!

Riina: Voi lemmua, ei tiedä mihin tuli...

Jael: Ihan totta. Enhän tosiaan tiedä, että millaiset sembalot siellä on odottamassa.

Anonyymi kirjoitti...

Hah haisuviikot :D Kiitos kun valaisit tätä, ihmettelinkin eilen kotimatkalla (en kyllä muista mikä pysäkki), että kyllä nyt nousee paljon maalaissetiä metrobüssin kyytiin ;D

Mine kirjoitti...

Anonyymi: No, tämän takia. Onko ensimmäinen vuosi istanbulissa?