545. tarina (Syksyiset haisuviikot)

Muslimimaailma ympärillämme valmistautuu parin viikon päästä alkavaan Uhrijuhlaan. Olen kirjoittanut siitä aiemmin alkaen tästä. Me kutsumme näitä alusviikkoja Istanbulin haisuviikoiksi. Karjamarkkinat kun nousevat tuonne kotimme vieressä olevalle tyhjälle tontille muutamaa viikkoa ennen juhlaa, ja ne levittävät alueelle vahvan ominaistuoksun. Täytyy siis aina toivoa mahdollisimman kylmää keliä, korkeapainetta ja meistä poispäin puhaltavaa tuulta. 

Tänään oli kylmä. Tuuli viimoi ja lämpötilat olivat vain hieman yli 10 astetta. Taivas oli pilvinen ja harmaa, joten en lähtenyt vieläkään sinne Bebekkiin vaan päätin kävellä tässä kotiseudulla. Ja kuvata teille samalla nuo haisujen lähteet. Näiden sarvipäiden katokset näkyvät koti-ikkunasta.

Aiemmin karjamarkkinoita kesti lähes kuukauden ajan, mutta nyt suojat ovat onneksi vasta rakenteilla. Mitä vähemmän aikaa, sen parempi meille. Lasten kanssa olen aikaisempina vuosina päässyt kiertelemään alueella aika rauhassa, mutta nyt en kehdannutkaan kävellä siellä itsekseni kameran kanssa. Miesväki tuntui olevan jotenkin erityisen kiinnostuneita tästä kuvaavasta länsimaalaisesta. Nämä myyjäthän saapuvat tuolta Itä-Turkista, eivätkä selvästi ole oikein tottuneet itsekseen kuljeskeleviin ja heidän lehmiään kuvaaviin blondeihin?

Kaukana jossakin aurinko pilkisteli ja jos oikein tarkkaan katsoo, näkee myös Euroopan puolen karjamarkkinat. Tyhjältä tontilta löytyi myös muutama elukka vapaana tallustelemasta. Paimen oli sytyttänyt itselleen nuotion. Näillä keleillä näenkin päiväunia takasta, johon voisi laittaa tulet.

Onko ketään kotona? Hökkeleitä Istanbulista siivotaan pois uudisrakennusten tieltä. Täällä meilläpäin näitä hökkelikyliä vielä löytyy. Tämä yllä oleva asumus oli tyhjällä tontilla tien varressa ja toivon todella, että se ei ole kenenkään koti. 

Seuraavan uhrieläinten myyntipaikan lähestymisen tuntee hajusta jo etukäteen. Uusi kuorma on saapunut ja valmiina siirtymään telttasuojaan ostajian odottamaan. Minusta lehmillä on niin surumielisen kaunis katse. Toivottavasti eivät ymmärrä mikä heillä on edessään. Tänä vuonna emme ole mieheni kanssa Uhrijuhlan aikaan Istanbulissa. Eikä harmita yhtään.

Villasukat on kaivettu käyttöön. Kuppi kuumaa lämmittää käsiä. Villapaidat, samettihousut ja lämpimämmät kengät saa taas kaivaa kaappien kätköistä esiin. Kyllä syksy vaan on ihanaa aikaa!