Israel on kallis maa. Shoppailu ei ole tämän reissun juttu. Ruuasta sen sijaan ei tingitä, vaan syödään mitä mieli tekee. Kolmantena päivänä me vuokraamme auton. Vuokraus on muihin hintoihin nähden suhteellisen edullista ja varsin kätevää. Vuokra-auton voimme jättää parin vuorokauden käytön jälkeen lentoasemalle, eikä tarvitse miettiä kyytiä Jerusalemista Tel Aviviin.
Lähdemme siis aamulla reippaasti kohti Kuningas Daavidin katua, jossa autovuokraamoja on vieri vieressä. Alkuun iskee paniikki, sillä neljästä ensimmäisestä liikkeestä on kaikki autot loppu. Viidennessä jonotetaan jännityksen vallassa ja saadaan kuin saadaankin se viimeinen vapaana oleva auto käyttöömme. Mies ajaa, minä ihmettelen.
Olemme matkalla Betlehemiin. Matka näiden kahden välillä ei ole pitkä, mutta ongelmia on edessä aidan muodossa. Vuokra-autolla ei ole lupa mennä palestiinalaisalueille, joten meidän on turvauduttava taksikyytiin. Parkkeeraamme siis vuokra-auton muurin viereen ja neuvottelemme hetken taksikuskien kanssa. Kohta jo istumme nuoren miehen kyydissä, joka soittaa ajaessaan ystäväänsä meille oppaksi syntymäkirkkoon. Oppaan avulla on mahdollista ohitella jonoja, jotka muuten pitkittäisivät vierailua.
Alunperin syntymäkirkkoon tehtiin suuri ovi, jotta kaikki saisivat tulla tutustumaan paikkaan, jossa Jumala syntyi ihmiseksi. Sen ajan ihmiset vain ajattelivat tulla tervehtimään syntynyttä Vapahtajaa alkuperäisessä hengessä, kuin suoraan talliin. He ajoivat kirkkosaliin sisään hevosillaan ja kameleillaan, eivätkä ottaneet kieltoja kuuleviin korviin. Heitä saamme kiittää nykyisestä ovesta, joka on niin pieni, että siitä päästäkseen on kumarrettava syvään.
Oppaan hyöty paljastuu hyvin pian. Jonot alakerrassa olevaan syntymäluolaan ovat koko kirkon mittaiset. Paikallisen oppaan kanssa voi pujahtaa takaovesta ja pääsee luolaan vastavirtaan. Luola on ahdas ja kuuma. Seimen paikalla on ryhmä viettämässä ehtoollista ja joululaulut soi. Joululauluja lauletaan myös viereisessä kirkossa, katolla on tähti ja Betlehemissä joulu ainainen.
Hieronymus, joka käänsi Raamatun latinankielelle. Hänen vieressään oli käännöstä tehdessään pääkallo. Muistuttamassa siitä, että emme tiedä päiviemme määrää.
Kirkosta meidät viedään oppaan kauppaan. Ei ole ostopakkoa, mutta ostopaine kylläkin. Toinen toistaan taidokkaammat veistokset pysyttelevät kristinuskon aiheissa. Varaa meillä ei ole ostaa mitään, mutta ihailemme käsityön taitajia ja toivomme, että tässäkin kaupassa kauppa kävisi ja työpaikat tulisi turvatuksi.
Taksikuskimme odottaa. Hymy nousee väkisinkin huulille siinä vaiheessa jossa ohitamme katukyltin: "Paimenten keto". Sen autenttisuutta emme lähde katsomaan, vaan palaamme muurin vieressä odottavalle autollemme.
Jouluun on 61 päivää, mutta Betlehem-tunnelman saavuttamiseksi on pakko laittaa tämä:):
Seuraavaksi sitten matka Masadaan, mutta nyt takaisin töihin.
11 kommenttia :
Beetlehemissa kavin kai 80-luvulla kibbutsin vapaaehtoisten retkella.
Olisihan se mukavaa jos olisi joulu joka paiva. Ainakin alkuun.
Joulu on hieno juhla kerran vuodessa:) Ikuiseen jouluun kyllästyisi!
Kiitos postauksesta, Mine, ja hyvää loppuviikkoa sinulle:)
♥
Voin kyllä kuvitella jonoa ja tungosta tuollaiseen kohteeseen. Hienoa, että pääsitte oppaan kanssa oikomaan. Kiehtova paikka, tuolla haluaisin joskus itsekin käydä.
Hih, minä alan nyt ihmetellä, että miten monta viikkoa te siellä reissussa oikein olitte, kun olette ehtineet vaikka mitä. ;-)
Anu: Olisikohan se mukavaa? Jotenkin tuntui hassulle ne joululaulut siinä helteessä:).
Aili: Minäkin taidan mieluummin ottaa joulun kerran vuodessa, kun joka päivä.
Riina: Nuo ryysiskohteet on kyllä aika ahdistavia. En tiedä, että olisiko mahdollista joskus käydä sellaiseen aikaan, jolloin ei olisi paljon muita matkaajia?
Satu: Me oltiin tehokkaita. Kuvia on niin kamalasti, että on nyt pakko paloitella. Koko päivän jos olisi laittanut kerralla, ei kukaan jaksaisi lukea loppuun asti.
Minäkin kävin Betlehemissä,joskus 80-luvulla.Jouluna vielä ja oli tosi kylmää! Eniten muistankin sen että palelin koko ajan....
Nauttikaa matkastanne! Vaikuttaa hienolta :)
Ja niista hinnoista, ei Israel nyt niin KAUHEAN kallis maa ole jos Eurooppaan vertaa. Turkkiin verrattuna ehka kylla. Julkinen liikenne on edullista, samoin kuin falafel ja muu pikaruoka. Taksit myos. Hienompia ravintoloita on sitten joka lahtoon. Mika sinusta tuntui (liian) kalliilta? Turistirysissa yritetetaan rahastaa mutta aina voi tinkia. Tai olla ostamatta.
Mina nykyaan tingin jopa kun varaan Suomen kesalomalle vuokra-autoa, ja joka kerta on pudotettu hinnasta muutama euro ja sehan on aina kotiin pain.
Jael: No, nyt ei tarvinnut palella.
Helmi-Maaria: Nautittu on ja palattu jo arkeen, nämä tulee nyt täältä flunssa-arjen keskeltä...
Anu: Eurooppakin on kallis maa matkustaa. Eikä Turkkikaan enää mikään halpismaa. Itä-Euroopassa matkaajaa vielä hemmotellaan edullisin hinnoin. Israelin hintataso oli tiedossa ja sen vuoksi ei olla mietitty sitä koko perheen lomamaana. En sen puoleen raaskisi matkustaa omalla perheellä Suomessakaan hotelleissa ja pelkän ravintolaruoan varasssa. Kahden ihmisen budjetille Israelkin vielä meni, kun ei tullut ääretöntä himoa ostaa sitä 5000 dolarin ikonia ja 500 €:n kaiverrustyötä:).
Ja se kaiverrustyokin saattoi olla Kiinassa ta Intiassa tehty :((
Anu: Ei kai. No sitten etenkin oli hyvä, että ei ostettu:).
Lähetä kommentti