"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 10. lokakuuta 2013

549. tarina (Torstai on taas toivoa täynnä)

Keskiviikko kului vielä helmiä hämmentäessä. Loppupäivääni sen sijaan himmensi migreeni. Onneksi särki pysyi sen verran aisoissa, että pystyin pannarin paistoon, vaikka ruudun ääressä ei tarvinnutkaan istua. Perheen ruokahuolto on suoraan sanoen ollut ihan hunningolla, mutta kaikki näyttää kuitenkin olevan hengissä siitäkin huolimatta...





Torstai-aamun rukouskutsun kaikuessa hiivin pimeässä talossa lääkettä etsimässä. Jomotus senkun jatkui. Mies nousi patistamaan jälkikasvua koulutielle, mutta ei tainnut tietää, että porukka todellakin tarvitsee patistamista. Koulubussi sai tällä kertaa odottaa tämän perheen jälkeläisiä. Käänsin kylkeä enkä välittänyt. 

Puoli yhdeksältä särky alkoi hellittää ja torstai oli taas toivoa täynnä. Aamukahvin jälkeen tartuin imuriin, sillä kuopus sai aamulla vetää viimeisen raksin sängyn viereen teipattuun aamukampaansa. Oli saapunut päivä, jolloin mummo ja pappa laskeutuvat arkeemme.


Yhdentoista aikoihin oli alakerta hellan pesua lukuunottamatta siivottu ja pedit pedattu vieraita varten. Oli aika pitää siivoustaukoa ja lähteä etsimään ravintolaa miehen kokousvieraille. Pistin siis kengät jalkaan ja lähdin bussipysäkille odottamaan Üsküdarin bussia.





Ravintoloita etsiessäni etsin hyvän ruoan lisäksi jotakin ekstraa. Se voi olla kaunis maisema tai joku oma kiva tunnelmansa. Bussin ikkunasta olin nähnyt tämän ensimmäisen ravintolan ja kiinnittänyt huomioni noihin sateenvarjoihin. Ravintola ei ollut vielä auki, mutta tarjoilijatar antoi minun tulla sisään ja tutkia ruokalistaa. Hinnat olivat kohtuulliset ja niin oli maisemakin. Ihan kelpo paikka, mutta ei mitenkään sykähdyttävän ihana. Hinta oli kuitenkin kohtuullinen, joten ravintola pääsi listallani kohtaan: EHKÄ.





Seuraava ravintola löytyi katsomalla korkealle. Etsin siis paikkoja, joista olisi mahdollisesti hyvä näkymä. Trend-kahvilan sisäänkäynti oli takakujalla ja sinne noustiin kadulta lähtevällä hissillä. Ravintola oli siisti, maisema oli hieno, ruokalista oli hyvä, eikä hinnassakaan ollut valittamista. Tänne voisin ainakin itse tulla joskus syömään, mutta luulen, että tämä ei ole nyt etsimääni tarkoitukseen sopiva. Sain ruokalistaa tutkiessani kupin kahvia ilmaiseksi, jonka otin mielihyvin vastaan. Paikka oli hyvä löytö.






Seuraava paikka näkyi jo kauas. Ottomaniassa oli selvästi hieno terassi ja hauskin rappukäytävä mihin olen törmännyt. Itse paikka oli valitettavasti nuhjuinen Nargile-kahvila (=Vesipiippu-kahvila). Ei sovi tarkoituksiini ja on lisäksi perin siivottomassa kunnossa. Näkymä olisi hieno, jos ei piittaisi erittäin likaisista ikkunoista. Minä piittaan.









Seuraava ravintola löytyi rannan läheisyydestä ja se oli siisti ja viihtyisä. Taas minulle tarjottiin kahvia, mutta tyydyin tällä kertaa kivennäisveteen. Se tulikin tarpeeseen, sillä päivä oli kuuma ja olin jo kävellyt hyvän matkaa. Tässäkin ravintolassa moni asia oli hyvin, mutta se piste iin päältä puuttui edelleen.




Ohitan Tyttötornin ja alkaa ravintoloiden jono. Täällä olisi tarjolla rakia, livemusiikkia ja ruokaa. Maisema on hieno, mutta ravintola itsessään perin askeettinen.  Alan olla jo hieman hämmentynyt alueen huonosta tarjonnasta ja käännyn paluumatkalle. Tietääkö kukaan IHANAA ravintolaa Üsküdarin lähistöllä?






Seuraavaa ravintolaa mies on aikaisemminkin käyttänyt. Se on puitteeltaan ja sijainniltaan hyvä, mutta hintaansa nähden ruoka tuntui vaatimattomalta. En ollut edelleenkään ollenkaan tyytyväinen. Kotimatkalla tarkistin vielä pari paikkaa kotimme läheltä, mutta ne karkasivat budjetin ulottumattomiin. Asia oli pakko jättää hautumaan ja palata kotiin. Tänään lasteni on pakko saada äidin tekemää ruokaa....



Kun uunissa paistui ruoka, oli aika tarttua parvekkeen pesuun. Työnnyin siis lehmän hajuun ja aloitin parvekkeen pesun. Naapurissa luotiin lantaa ja sen kyllä huomasi:). Tuskinpa tulee parvekkeella paljon aikaa vieteltyä, vaikka se ilmojen puolesta taas olisikin mahdollista. Nyt meillä on kuitenkin puhdas lannanhajuinen parveke.





Mummo ja pappa ovat siis matkalla. Talo on siivottu ja perhe pian lähdössä vieraita vastaanottamaan. Minä otan käyttöön viimeisen lannanhajua tuhoavan valttikorttini ja pistän sämpylätaikinat tulolle...

11 kommenttia :

Riina kirjoitti...

Mielenkiintoisia ravintolavaihtoehtoja. Mäkin bongailen mielelläni ravintoloita, joissa on joku juju. Ruoan olisi tietysti hyvä olla kelvollista, mutta jännä sisustus tai hieno maisema on aina hyvä plussa. Ja täällä sellaisia on tietysti tuhansien ravintoloiden joukossa kyllä periaatteessa tarjolla.

Harmi ettet vielä löytänyt etsimääsi, mutta aika vieraanvaraisia kyllä nuo ilmaiset kahvi- ja kivennäisvesitarjoilut. Niitä on kyllä täällä useimmissa paikoissa turha odotella. Korkeintaan ilmainen cocktail maksettua tilausta odotellessa. :P

Pepi kirjoitti...

Vai ravintolakierroksella rouva siellä :)

Suloiset nuo rakkaudentunnustukset! Minäkin viime sunnuntaina sain omani kun keskimmäinen rinsessa oli kirjoittanut ihanalla omalla 4veen tikkukirjoituksellaan salaisia tunnustuksia jotka vain mummu osaa lukea :D
Aarre!

Tuskinpa mummo ja pappa edes pientä (?) lannan hajua huomaavat, taitavat olla pelkästään onnellisia kun ovat rakkaittensa luona !

Viettäkää ihania hetkiä!

Jael kirjoitti...

MIelenkiintoinen ravintolakierros:) Tuo sateenvarjoravintola on ainakin tuon sateenvarjokattonsa johdosta kivan näköinen.Mukavia hetkiä vieraiden kanssa ja toivottavasti ei tule liikaa hajuhaittoja.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!!!

Ihanaa, että lapset saavat mummun ja papan luokseen...ja te vanhemmat pääsette matkalle, eikö vaan?
Mukavaa aikaa teille kaikille! Toivoo Ulla

anumorchy kirjoitti...

Voi etta sinakin karsit migreeneita. Sama taalla. Ja minulla alkaa yleensa aamuyolla, ja kun heraan, on jo myohaista ottaa mitaan migreenilaakettakaan.

Navetan haju ei minua kamalasti haittaisi, olenhan melkein navetassa kasvanutkin.

Kirjailijatar kirjoitti...

Ihanaa, että saitte mummon ja papan sinne, mikä ilo! Aivan hellyttävät nuo lasten askartelemat kortit.

Sinä olet varsinainen ravintolametsästäjä. Noinhan se pitäisi tehdä, minä yleensä olen siinä vaiheessa kun ravintolaa etsitään, niin nälkäinen, että melkein mikä vaan kelpaa.

Satu kirjoitti...

Ihanaa vierailuaikaa!

Kortit ovat suloiset ja aamukampa varsin persoonallinen. :-)

Mine kirjoitti...

Riina: Täälläkin on helppo löytää niitä juju-ravintoloita tuolta Bosborin toiselta puolen. Uskudar oli yllättävän vaikea rasti.

Pepi: Mummo on maatalon tyttöjä ja vanha kerhoneuvoja. Tuskin hän lannan tuoksuja pelkää. Päinvastoin, eilen skypetellessä rupesi jo miettimään, että sielläpä sitä on hyvää lannoketta tarjolla. Mies jo kerkesi sanomaan, että "Sinullahan on 30 kg tyhjää laukussa, joten sieltä vain hakemaan." Tosin saattaisi tullimiehillä olla ihmettelemistä sitä laukkua läpivalaistessa.

Jael: Jos ikkunat ovat kiinni, ei haju nyt vielä ihan kamalaksi haitaksi ole ollut. Ja huomenna suunnataan vieraiden kanssa päiväksi pois tästä haju-korttelista.

Ulla: Kyllä vain, matka lähestyy ja matkalaukku on kannettu oven pieleen pakkaamista odottamaan.

Anu: Minulla on ollut migreeni niin nuoresta kuin muistan. Tosin viimeaikoina se on pysynyt aika hyvin kurissa. Eilen ei ollut toimistolla kunnon lääkkeitä mukana ja siksi se ehti äityä...

Kirjailijatar: No en minäkään itseäni varten taitaisi näin paljoa vaivaa nähdä:). Mutta muille olisi mukava löytää jotakin mukavaa.

Satu: Kuopus se keksii, mitä sitä neuvomaan....


Tiina kirjoitti...

Eipä voisi ihanampaa tervetulotoivotusta mummolle ja papalle olla :)
Tuo viimeinen ravintola oli varsin kiva, kelpaisi.

Aili Mummo kirjoitti...

Ehkäpä mummu tuumaaa, että on 'kodikkaat hajut', kun istutte parvekkeelle syömään illallistanne:D

Onnellisia hetkiä matkallenne ja sukulointiin!

♥♥♥

Mine kirjoitti...

Tiina: Ihan kiva se onkin, mutta ei hurmaavan ihana. Niitä on vaikeampi löytää.

Aili: Ei syöty parvekkeella, mutta ei tuoksut taida mummoa liiemmin haitata...