549. tarina (Torstai on taas toivoa täynnä)

Keskiviikko kului vielä helmiä hämmentäessä. Loppupäivääni sen sijaan himmensi migreeni. Onneksi särki pysyi sen verran aisoissa, että pystyin pannarin paistoon, vaikka ruudun ääressä ei tarvinnutkaan istua. Perheen ruokahuolto on suoraan sanoen ollut ihan hunningolla, mutta kaikki näyttää kuitenkin olevan hengissä siitäkin huolimatta...

Torstai-aamun rukouskutsun kaikuessa hiivin pimeässä talossa lääkettä etsimässä. Jomotus senkun jatkui. Mies nousi patistamaan jälkikasvua koulutielle, mutta ei tainnut tietää, että porukka todellakin tarvitsee patistamista. Koulubussi sai tällä kertaa odottaa tämän perheen jälkeläisiä. Käänsin kylkeä enkä välittänyt. 

Puoli yhdeksältä särky alkoi hellittää ja torstai oli taas toivoa täynnä. Aamukahvin jälkeen tartuin imuriin, sillä kuopus sai aamulla vetää viimeisen raksin sängyn viereen teipattuun aamukampaansa. Oli saapunut päivä, jolloin mummo ja pappa laskeutuvat arkeemme.

Yhdentoista aikoihin oli alakerta hellan pesua lukuunottamatta siivottu ja pedit pedattu vieraita varten. Oli aika pitää siivoustaukoa ja lähteä etsimään ravintolaa miehen kokousvieraille. Pistin siis kengät jalkaan ja lähdin bussipysäkille odottamaan Üsküdarin bussia.

Ravintoloita etsiessäni etsin hyvän ruoan lisäksi jotakin ekstraa. Se voi olla kaunis maisema tai joku oma kiva tunnelmansa. Bussin ikkunasta olin nähnyt tämän ensimmäisen ravintolan ja kiinnittänyt huomioni noihin sateenvarjoihin. Ravintola ei ollut vielä auki, mutta tarjoilijatar antoi minun tulla sisään ja tutkia ruokalistaa. Hinnat olivat kohtuulliset ja niin oli maisemakin. Ihan kelpo paikka, mutta ei mitenkään sykähdyttävän ihana. Hinta oli kuitenkin kohtuullinen, joten ravintola pääsi listallani kohtaan: EHKÄ.

Seuraava ravintola löytyi katsomalla korkealle. Etsin siis paikkoja, joista olisi mahdollisesti hyvä näkymä. Trend-kahvilan sisäänkäynti oli takakujalla ja sinne noustiin kadulta lähtevällä hissillä. Ravintola oli siisti, maisema oli hieno, ruokalista oli hyvä, eikä hinnassakaan ollut valittamista. Tänne voisin ainakin itse tulla joskus syömään, mutta luulen, että tämä ei ole nyt etsimääni tarkoitukseen sopiva. Sain ruokalistaa tutkiessani kupin kahvia ilmaiseksi, jonka otin mielihyvin vastaan. Paikka oli hyvä löytö.

Seuraava paikka näkyi jo kauas. Ottomaniassa oli selvästi hieno terassi ja hauskin rappukäytävä mihin olen törmännyt. Itse paikka oli valitettavasti nuhjuinen Nargile-kahvila (=Vesipiippu-kahvila). Ei sovi tarkoituksiini ja on lisäksi perin siivottomassa kunnossa. Näkymä olisi hieno, jos ei piittaisi erittäin likaisista ikkunoista. Minä piittaan.

Seuraava ravintola löytyi rannan läheisyydestä ja se oli siisti ja viihtyisä. Taas minulle tarjottiin kahvia, mutta tyydyin tällä kertaa kivennäisveteen. Se tulikin tarpeeseen, sillä päivä oli kuuma ja olin jo kävellyt hyvän matkaa. Tässäkin ravintolassa moni asia oli hyvin, mutta se piste iin päältä puuttui edelleen.

Ohitan Tyttötornin ja alkaa ravintoloiden jono. Täällä olisi tarjolla rakia, livemusiikkia ja ruokaa. Maisema on hieno, mutta ravintola itsessään perin askeettinen.  Alan olla jo hieman hämmentynyt alueen huonosta tarjonnasta ja käännyn paluumatkalle. Tietääkö kukaan IHANAA ravintolaa Üsküdarin lähistöllä?

Seuraavaa ravintolaa mies on aikaisemminkin käyttänyt. Se on puitteeltaan ja sijainniltaan hyvä, mutta hintaansa nähden ruoka tuntui vaatimattomalta. En ollut edelleenkään ollenkaan tyytyväinen. Kotimatkalla tarkistin vielä pari paikkaa kotimme läheltä, mutta ne karkasivat budjetin ulottumattomiin. Asia oli pakko jättää hautumaan ja palata kotiin. Tänään lasteni on pakko saada äidin tekemää ruokaa....

Kun uunissa paistui ruoka, oli aika tarttua parvekkeen pesuun. Työnnyin siis lehmän hajuun ja aloitin parvekkeen pesun. Naapurissa luotiin lantaa ja sen kyllä huomasi:). Tuskinpa tulee parvekkeella paljon aikaa vieteltyä, vaikka se ilmojen puolesta taas olisikin mahdollista. Nyt meillä on kuitenkin puhdas lannanhajuinen parveke.

Mummo ja pappa ovat siis matkalla. Talo on siivottu ja perhe pian lähdössä vieraita vastaanottamaan. Minä otan käyttöön viimeisen lannanhajua tuhoavan valttikorttini ja pistän sämpylätaikinat tulolle...