"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 19. lokakuuta 2013

553. tarina (Jerusalem - tervehdin sinua)

Me luulemme joutuvamme ristikuulusteluun Pyhän Maan porteilla. Oikeasti tupsahdamme lämpimään kesään suorastaan hellästi. Mies on maalle allerginen, mutta onneksi taskussa on nenäliinoja ja kassissa allergialääkkeitä. Odotamme kuljetuksen lähtöä pylvääseen nojaten ja meillä on kaikki vielä edessämme. 

Hotellihuone ei ole vielä valmis, joten lähdemme tervehtimään kaupunkia. Hotellin vierestä löytyy Mahane Yehuda-tori, jossa silmämme tekevät ostoksia heti ensimmäisestä pöydästä alkaen. Mangoja on ainakin saatava ja mieli tekisi maistaa kaikkea sellaista, jota emme ole aikaisemmin nähneet. Pomelo, Sharon ja Pitahaya. Jerusalem maistuu hedelmälle, croissantille ja ilmaispizzalle kadun vierustalla. Taikinaan kun tuli reikiä ja sellaisesta ei kuulema voi ottaa maksua. 







Sotilaat suurine aseineen keskustelemassa katujen varsilla. Kauppaa tekevät ihmiset ja me turistit hieman epävarmana. Uskaltaako täällä kuvata, luvalla tai ilman lupaa? Kipapäisiä miehiä,   vahvapiirteisiä naisia, ortodoksijuutalaisia kiharoissaan ja hatuissaan. Miksi paidoissa pitää olla tupsut? 










Kadun kulmassa turistia lähestytään. "Haluaisitko ottaa kuvan minusta?" - Kyllä, kiitos. Mies epäilee, että se tulee maksamaan, mutta hän on väärässä. "Haluaisitko tulla kuvaan kanssani?" - Sekin sopii. Vaihdamme kuulumisia torin nurkilla ja jatkamme matkaamme eri suuntiin. Mies mustissaan ja turistit hedelmäkassit heiluen. Hotellihuone on valmis ja niin olemme mekin. 




Israelin postaukseni ovat alussa, mutta todellisuudessa aukesi lentokoneen portit ja on aika lentää kotiin!  Terveiset siis täältä Tel Avivin kentältä!

16 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Nopeasti ehdittekin tehdä jo postauksen ennen kotiin lähtöä:) Ihanat torikuvat,tuo on kyllä mahtava tori vaikka se Carmel-torikin on mahtava:) Ja oli ihanaa tavata teidät eilen:)

Aili Mummo kirjoitti...

Upeaa että pääsitte toivematkallenne Israeliin:))

Hauskaa että tapasitte Yealianin, myöskin!

Ihanaista viikonloppua teille, kyyhkyläiset!

♥♥♥

anumorchy kirjoitti...

Miten sina jo ehditkin?
Mahane Yehudan tori on mielestani maan paras tori, voittaa Tel Avivin Carmelin mennen tullen.
Janna tuo uskonnollinen kaveri joka halusi tulla kuvatuksi! No, heitakin on kai joka junaan.
Ja oli todella hienoa tavata teidat livena eilen! Toivottavasti saitte edes jonkinlaisen hatasen mielikuvan Tel Avivistakin.

Satu kirjoitti...

Kivalta näyttää!

Turvallista kotimatkaa. Siellä varmaan jo odotellaankin teitä kovasti. :-)

Vihreatniityt kirjoitti...

Mielenkiinnolla jään odottamaan uusia postauksia!!

pikkupikkuriikki kirjoitti...

Ihana kuvamatka..mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa.. =)

Mine kirjoitti...

Jael: Järjestelin kuvia aina hiukan jo iltaisin. Lentokone lähti tuntia myöhemmin, kun luultiin, niin siinähän järjestyi juuri sopiva väli bloggaamiseen. Oli tosiaan mukava ilta, kiitos hyvälle oppaalle!

Aili: Kyyhkyläiset on lentänyt kotipesään. Kelpaa sitä täälläkin kukertaa.

Anu: Kiitos teille vaivannäöstä ja loistavasta illallisesta. Jäi hyvä mieli koko reissusta. Oli paljon nähtävää, jota vielä sulatellaan tässä blogopostaustenkin muodossa. Tori oli kiva paikka ja hedelmätuliaisia on nautittu täällä mummon ja papan kanssa.

Satu: Koti on hyvä paikka palata. Oli meitä ilmeisesti kaivattu:D.

Vihreatniityt: Niitä varmaankin riittää, sillä kuvia on noin pari tuhatta:).

Pikkuriikki: Jatkoa seuraa kunhan bloggaaja saa aikaa järjestettyä. On tulossa melkoisen täyteläinen viikko.

anumorchy kirjoitti...

Hienoa etta jai hyva mieli! Mukavaa tutustua blogituttuihin ihan livena. Ehka tulemme teille ensi kesana Kotkaan kuhaa kalastamaan jos omasta jarvesta loppuu!

Anonyymi kirjoitti...

On kyllä kerrassaan hienoa, että Isovanhemmat ovat sekä avuliaita että hyvässä kunnossa ja näin mahdollistui teille (Ailia lainaten) Kyyhkyläisille matka kahden ! Ja mekin pääsemme kanssanne matkaan vieraille maille blogisi kautta...

Silti jäin nyt pohtimaan tuota isovanhemmmuutta. Omat vanhempani ovat olleet meille tukena ja apuna vuosien varrella kerran jos toisenkin; juhliin on löytynyt aina tuoreet karjalanpiirakat ja auttavat kädet. Rahaakin on lainaksi tai lahjaksi saatu...Pohdin tässä vaan, että olenkohan koskaan kiittänyt tarpeeksi heitä ? Lastenvahtia ei meillä juuri enää tarvittaisi, eikä he enää pitkiä aikoja jaksaisikaan, mutta kuulija murheissani on aina saatavilla. Joskus "hädän hetkellä" olen jopa soittanut ensin äidilleni ja sen jälkeen vasta miehelle...

ELÄKÖÖN Mummot, Papat, Ukit ja Mummit ! Kiitos ! t: Tiina

Eeviregina kirjoitti...

Mielenkiinnolla seuraan kertomustasi Israelista, juuri sieltä itekin kotiintulleena!
Ja hauskaa, kun pari viikkoa sitten ostin hedelmiä juuri samoilta myyjiltä Mahane Yehudalla!

Anonyymi kirjoitti...

Luulenpa, että isovanhemmat ylipäänsä iloitsevat ja ovat onnellisia siitä, että heitä tarvitaan ja että he voivat olla osana lasten ja lastenlasten elämässä. Se on rakkautta. Omien lastemme aikaansaannokset ovat sillä saralla toistaiseksi olemattomat. Huomaan vaan yhä useammin toivovani, että sekin vaihe koittaisi. Kovin suurta ääntä siitä en tohdi kuitenkaan käyttää.

Israel on omakohtaisesti koettu muutaman matkan kautta. Toisella niistä esikoisemme oli kolmen kuukauden ikäinen. Sisareni asui tuolloin Tiberiassa. Sitäkään kokemusta en pois antaisi. Elämä osaa olla rikasta. Anisi

Mine kirjoitti...

Anu: Tervetuloa:).

Tiina: Eläköön, eläköön, eläköön! Ja tulkoon meistäkin joskus mummoja ja pappoja, jotka ovat kunnossa mahdollistaakseen omille lapsilleen tällaisia juhlahetkiä arjen keskellä.

Eeviregina: Niin pieni on maailma ja kaikki tiet vievät Mahane Yehuda-torille:).

Anisi: Maailma on ihmeitä täynnä. On kiitollinen mieli, kun niistä saa edes osaan tirkistää. Kyllä minäkin haluan vielä tulla mummoksi. Sellaiseksi joka muistaa, on lempeä ja kärsivällinen. Joka paistaa pullaa ja jonka luo on mukava tulla. Mutta ei vielä, ei vielä...

Leena Lumi kirjoitti...

Hienot kuvat! Minua kiinnostaa juutalainen kulttuuri ja oikeastaan kaikki, mikä sitä koskee.

Nuo hedelmät ovat jerusalemilaisten lähiruokaa, meillä on mustikat, mansikat, lakat....

Ehkä vielä kerran Jerusalemissa...ainakin jos Jael ja R. saavat päättää;)

Mine kirjoitti...

Leena: Kyllä kannattaa mennä Jerusalemiin. Onhan se historiallinen uskontojen sulatusuuni ja ihan erityinen paikka koko maailmassa. Usko siis Jaelia ja R:ää:).

Kirsti kirjoitti...

Voi mies ressukkaasi kun on allerginen maalle, jossa vierailitte. Miten hän jaksoi siellä!?
Joutuuko Israelista Turkkiin saapuva ristikuulusteluun?

Mine kirjoitti...

Kirsti: Onneksi allergiakohtaus meni ohi ja ei tarvinnut miehenkään koko aikaa pärskiä. Me pääsimme ilman ristikuulusteluja perille. Olisin ehkä odottanut, että Turkista tulija olisi voinut joutua kovempaan tarkasteluun, mutta niin ei ollut. Kirjoitinkin, että maa otti meidät vastaan suorastaan hellästi.