"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 22. lokakuuta 2013

556. tarina (Jerusalem - pelkistetty kuin mieleni)

Luterilainen kirkko on pelkistetty kuin mieleni. Tuntuu jopa häkellyttävältä astua sen tyhjien seinien sisään. Kun ei ole nähtävää, ei ole katsojiakaan. Vain hiljaisuus ja rauha, lepopaikka kaiken runsauden keskellä. Kohta jo jaksamme taas jatkaa ja tällä kertaa tiemme vie rappusia pitkin kirkontorniin. Reppuun on varattu limsat yläilmoissa juotavaksi. 







Torni avautuu neljään suuntaan, eikä sinne ole kovinkaan moni vaivautunut kiipeämään. Me katselemme joka suunnan moneen kertaan. Moskeijan minareetit, kirkon tornit, Daavidin tähdet. Kuuntelemme rukouskutsut, autojen vaimeat äänet, kirkon kellot. Jos en tietäisi, tulisi maailmoja syleilevä olo. Näin me ihmiset eri uskonnoista ja kulttuureista voimme elää yhdessä toinen toistamme kunnioittaen. Jos en tietäisi. 





Yläilmoista voi myös bongata aukioita ja ruokapaikkoja. Tänään ruoka-ohjelmassani on falafelit. Valitaan siis paikka, joka on täysi, raivataan itsellemme tila tien reunan pöytään ja käydään syömään. Israelin ruokakulttuuri tuntuu olevan yhtä rikas, kun sen sisällä asuvat kansatkin. Jälkikäteen mietin, että mikä oli israelilainen keittiö? Me söimme ainakin kiinalaista, turkkilaistyylistä, marokkolaista, italialaista ja niitä falafelejä.







Ruoan jälkeen suunnistamme kohti Damascus-porttia. Muslimineljännes on heräämässä eloon juhlansa keskellä ja kadut ja niiden vierustat täyttyvät myyjistä, juhlijoista ja meistä turisteista. Siinä missä eilen oli vielä väljää, joutuu nyt jo helposti eroon puoliskostaan. Portin luona löydetään toisemme ja lähdetään etsimään sitä vaihtoehtoista tarinaa.




Puutarhahaudan löysi englantilainen kenraali Charles Gordon vuonna 1883. Ensin hänen silmänsä kiinnittyivät muurin ulkopuolella olevaan kallioon, jonka seinämän muodot muistuttavat pääkalloa. Golgatahan merkitsee pääkallonpaikkaa. Pitkään oli Golgatan arveltu sijaitsevan Pyhän Haudan kirkossa, mutta Charlesin löydettyä pääkallokallion lähettyvitä kalliohaudan, alkoi muodostua vaihtoehtoinen versio tapahtumien kululle. Nykyään Jerusalemissa on siis olemassa kaksi hautapaikkaa, joista Pyhän Haudan kirkko vetoaa etenkin katolisiin ja Kalliohauta protestantteihin. Olen selvä protestantti, sillä tällaisena minä mieluummin Jeesuksen haudan näkisin. Sieluni silmin voin nähdä naiset tulemassa haudalle ja enkelin istumassa kiven päällä. Historioitsijaa minussa ei tässä kohden ole, on vain silkka mielikuvitus.


"Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata." Joh. 19:17





"Siellä missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa oli uusi hauta, johon ei vielä ollut haudattu ketään. He panivat Jeesuksen siihen, koska oli juutalaisten juhlan valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä." Joh. 19: 41


"Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista." Luuk. 24:6

Taidan pistää tähän kohtaan pisteen, tulee muuten liian pitkä tarina yhdellä kertaa luettavaksi. Seuraavalla kerralla kävellään Daavidin kaupunkiin, kastutaan Hesekielin tunnelissa, karkeloidaan Daavidin haudalla ja ihastellaan maisemia katolla. 

14 kommenttia :

Petra kirjoitti...

Nama Israel-postaukset ovat ihania, mitaan ivaa en löytanyt minakaan mistaan, nykyisin mielet pahoitetaan vahan liiankin herkasti kaikesta. Naista postauksista valittyy juuri sinun kokemasi matka Jerusalemiin ja se on monta kertaa mielenkiintoisempi kuin moni matkakirja yhteensa.

Pepi kirjoitti...

Meillä jäi kalliohauta käymättä kun ei ihan joka paikkaan ollut mahdollista revetä, vanhemmat kävivät tällä, mutta heillä jäi kirkkohauta väliin :)

Kaunista puutarhaa siellä!

Jael kirjoitti...

Tykkään niin näistä Israel-postauksistasi;D Onpa tuolta luterilaisen kirkon tornista hienot näkymät;kiitos vinkistä,tuonne pitää joskus sitten kiivetä kun taas pääsen Jerusalemiin.
Mietit tuossa postauksessasi mikä on israelilainen keittiö:se on äärettömän rikas,sillä se ammentaa vaikutteita niin monesta eri paikasta ja sitten täältä ,ja käyttää hyväkseen täällä kasvatettuja mahtavia raaka-aineita. VIimeisten vuosien aikana on syntynyt käsite "uusi israelilainen keittiö" jossa käytetään näitä hyviä raaka-aineita uusin ja kiinnostavin tavoin,mutta myös vanhoja reseptejä muistaen. MOnta kirjaakin on sellaisesta syntynyt,kuten Janna Gurin
" The book of new Israeli food" ,laitan tähän linkin,sillä siellä on ohjeita tuosta kirjasta,joka minullakin on eli tässä

http://www.jannagur.com/108704/the-book-of-new-Israeli-food

Sitten on toinen kirja(joka sekin minulla on ) tämän vuoden ehdottomaksi hittiruokakirjaksi (ympäri maailmaa) tullut Ottolenghin ja Tamamin "Jerusalem" keittokirja

http://www.amazon.com/Jerusalem-A-Cookbook-Yotam-Ottolenghi/dp/1607743949/ref=pd_sim_b_1

ruokablogissani myös ammennan vaikutteita tuosta uudesta täkäläisestä keittiöstä hienoinen raaka-aineineen,ja sieltä muuten löytyy joitakin ohjeita ,joita olen laittanut tuon Jerusalem-kirjan ohjeiden mukaan,tagilla "Ottolenghin ohjeita"

Olen myös kerran kertonut hieman täkäläisestä ruokakulttuurista,täällä vieraspostauksessa

http://lautasella.blogspot.co.il/2013/05/gehakte-herring-juutalainen.html


Eeviregina kirjoitti...

Jälleen mielenkiintoista. Tuonne kirkontorniin mekin ollaan joskus kiivetty.
Israelissa on niin monenlaista ruokakulttuuria, jo siskoillani on eroja. Toisen miehen suku on Marokosta ja toisen Irakista. Tykkään varsinkin monista salaateista ja kasvisruuista, joita siskoillani syödään.

Paavalinkukka kirjoitti...

Puutarhahauta on tosiaan vaikuttavampi kuin hautakirkko. Vaikuttavin asia on se, että hauta on TYHJÄ! Tuo paikka on muuten maailmankaikkeuden ainoa paikka, josta on sanottu "Hän EI ole täällä"

Aili Mummo kirjoitti...

Kiitos hienosta postauksesta, Mine!
Jeesuksen hauta on tyhjä, ilosanoma kaikille kristityille:)

♥ ♥ ♥

Jenni kirjoitti...

Ihania tunnelmia, ihania kuvia!

Saanko udella mikä kamera sinulla on? Haluaisin ostaa uuden kameran ja sinun kuvat ovat aina tosi hyviä. Tosin sehän ei tietysti ole vain kamerasta kiinni, enemmänkin kuvaajasta. :-)

Allu kirjoitti...

Tuli tästä postauksesta mieleen mm. Eino Leino ja Oi ihmiset toistanne ymmärtäkää. Ja (kehtaiskohan sanoa?) Hesekiel 23, jota koululaisena kaikki luki innoissaan.
Kiva lukea näitä sun kertomuksia.

Kirjailijatar kirjoitti...

Nyt vasta ehdin katsomaan, että missä te oikein reissasitte. Israel. Mielenkiintoinen kohde, niin paljon historiaa, ristiriitoja varmasti nähtävää ja koettavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Ei millään meinaa ehtiä matkata nyt kanssasi ! Eilen oli hetki aikaa ja koneeni meni heti jumiin. Melkein itketti, vaikka en itkumuurilla ollutkaan... t: Tiina

Eilen kuulimme työryhmässä uutisen. Työkaveri on vakavasti sairastunut. Myötätunnon lisäksi nousi hämmennys; ihmisten reaktiot uutiseen olivat niin erilaisia. Hetkessä näytti syntyvän kilpailu, johon itsekkin lähdin mukaan... Kuka oli selvinnyt mistäkin, jäänyt henkiin jostakin, pelänyt jotakin, saanut terveen paperit jostakin... Sairastuneelle tuskin riitti enää ajatuskaan ja itsekkin palasin mielessäni tämän syksyiseen hetken, jolloin sain soittaa äidilleni: "Ei syöpää !". Illalla vasta tajusin, että työkavereni ei voi edes soittaa äidilleen; hän on jo kuollut syöpään - samaan kuin nyt tyttärensä sairastaa.

Jonkun ihmisen kärsimysten tie on alkanut; toivottavasti hän selviää jostakin ja johonkin ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Petra: Jokaisen kokemus on oma, onneksi. Onneksi ehdittiin itse kokemaan, vaikka se aiheuttaakin tämän viikon ylibuukkauksen. Migreeni kolkuttaa otsalohkossa ja muistuttaa, että pitäisi elää kohtuudella kiireen keskellä. Hain siis kupin kahvia ja istun tässä nyt hetken.

Pepi: Me repesimme joka paikkaan. 12 tuntia kävellen kaksi päivää ja jokainen aikomamme tuli käytyä:). Ei sitä lepolomaksi voinut sanoa:D.

Jael: Kiitos linkeistä. Perehdyn niihin, kun minulla on taas enemmän aikaa. Ja kiipeä ihmeessä, se oli kiva kohde.

Eeviregina: Mekin tykkäsimme alkupaloista, jotka muistuttivat turkkilaisia mezeitä.

Paavalinkukka: Ihan totta. Ja hauta tosiaan oli tyhjä ja puutarhassa ihana rauha. Toisin kuin täyteen tupatussa kirkossa.

Aili: Ilman tyhjää hautaa ei olisi koko uskontoa. Ja uskoa.

Jenni: Minulla on Nikonin D7000 ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Suosittelen! Kuvaajallakin on tietenkin merkitystä kuvan ottamisessa, mutta tämän kameran myötä huomasin kuvaamisen olevan kyllä aika lailla myös välinelaji. En kuvaa ollenkaan salamalla ja paremmissa kameroissa valovoima on ihan toista luokkaa kun halvemmissa järkkäreissä ja näpsyissä. Tällä onnistuu iltakuvat ja kuvaaminen ilman salamaa sisätiloissa. Tulee kauniimman väriset kuvat:).

Allu: Täytyypäs kaivaa Hesekielit esiin ja katsoa:).

Kirjailijatar: Ihanan erilainen, mielenkiintoinen ja suorastaan hysteerinen. Olisihan siellä katsottavaa useammaksikin kerraksi.

Tiina: Toivotaan, että sillä kärsimystiellä ei vielä loppu häämötä. Minäkin päivystin tänään sairaalan vuoteen vierellä. Pelättiin hetki pahintakin, mutta kääntyi onneksi voiton puolelle. Että paranemista vaan J:). Ja paranemista työtoverillesi myös.





Satu kirjoitti...

Minä jäin ihmettelemään, että miksi niin harva kiipeää tuonne torniin? Onko se jokin salaisuus, että sinne pääsee, vai eivätkö ihmiset vain viitsi? Minä olisin kiivennyt sinne myös ihan takuuvarmasti.:-)

Minulta on vielä kunnon falafelit maistamatta.

Mine kirjoitti...

Satu: Ehkä ihmisiä ei kiinnosta Jerusalemin katot? Tai sitten vain syy on siinä, että suurin osa Jerusalemin turisteista on ryhmämatkalaisia ja taitaisi ottaa aika paljon aikaa odottaa, että koko ryhmä saisi käytyä ylhäällä tai tulla alas vähän niinkuin vuoronperään. Rappuset kun on kapeat, niissä ei oikein mahdu ohittamaan.

anumorchy kirjoitti...

Ehka tuo luterilainen kirkko jaa muutenkin vahan alakynteen enemman "karismaattisten" kohteiden rinnalla.

En tiennyt etta torniin paasee, laitankin mieleen seuraavaksi kerraksi.