Ei vähääkään merkkitietoinen

Oikeastaan tässä pitäisi olla reipas lenkkipostaus Bebekistä. Tosiasiassa Istanbul itkee ja minä en saa itseäni liikkeelle. Odottelen sopivaa taukoa sateessa, mutta sellaiset kestävät vähemmän aikaa, kun lenkkareiden laittaminen jalkaan. Inhoan nyt itseäni tämän vuoksi, mutta sanon silti: "Ehkä sitten huomenna".

Kun tästä nyt tuli kotipäivä, olen töiden välissä koostanut kotipostauksen. Blogistaniassa on kiertänyt haaste, jossa tarkastellaan kotona löytyvien asioiden kautta, onko henkilö merkkitietoinen vai ei. Minä en tarvitse siihen mitään tutkailua, mutta ajattelin nyt laittaa omat asiani esille siitäkin huolimatta. Tälläistä on siis ei vähääkään merkkitietoisen kotona.

1. Laukku. Olen hieman laukkuihin kallellaan. Omistan niitä enemmän kuin oikeasti tarvitsisin. En kuitenkaan ostele mitään järjettömän hintaisia merkkilaukkuja, vaan minulle kelpaa mikä vain kivan näköinen veska. Viime joulusta lähtien kainalossani ei kuitenkaan ole ollut tilaa kuin tälle yhdelle. Ostin itselleni hyvin kalliin joululahjan, jonka tilasin Englannista. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Nahkainen kameralaukkuni on täydellinen monessa suhteessa. Sisällä on juuri passelisti tilaa kaikelle mitä nainen tarvitsee. Tässä ostoksessa ei merkki merkinnyt mitään, enkä enää edes muista mistä tämä ihanainen on lähtöisin.

Keskellä on tila kameralle. Kameran vasemmalla sivulla lompakko, oikealla puolella kalenteri ja kynä. Etutaskussa kulkee lääkkeet, puhelin ja Istanbul-kortit. Nuha-aikana siihen mahtuu vielä yksi nenäliinapaketti. Sivuilla olevissa pienissä taskuissa kulkee avaimet. Takana on vielä erillinen lokero, johon mahtuu pieni vihko suurille matkan päällä syntyville ajatuksille. Painaako tämä? No, painaa, mutta minkäs teet.

Toinenkin laukkurakkaus minulla on. Sitä kyttäsin noin vuoden verran DESAn ikkunassa. Ja kun se lopulta tuli tarpeeksi isoon alennukseen, kävin hakemassa sen kotiin. Tässä laukussa kulkee tietokone ja ulkoinen kovalevy kuvia varten. Sopivat hienosti yhteen, eikö vain:)?

2. Lompakko. On. Joku Prismasta ostettu vuosien takaa. Kulloinenkin lompakko palvelee aina kuolemaansa asti. Haudataan roskikseen ja ostetaan uusi. Merkillä ei väliä ja mallikin vaihtelee ihan vain ostohetken fiiliksen mukaan. Ei mitään väri-iloittelua, vaan mustaa tai ruskeaa.

3. Kännykkä. Sotketaan nyt hieman järjestystä, kun nappasin lompakon ja kännykän samaan kuvaan. INHOAN puhelimessa puhumista ja kännyköitä. En todellakaan laita siihen rakkineeseen rahaa jos ei ole ihan pakko. Eikä ole ollutkaan. Olen ostanut elämäni ensimmäisen ja ehkä viimeisen kännykän vuonna -98. Sen jälkeen olen perinnyt toisten vanhat. Ja sen kyllä huomaa:D. Tämä antiikkikännykkä on miehen kummitädin perintöä monen vuoden takaa. Se palvelee minua herätyskellona ja kellona. Soitan sillä vain äärimmäisen pakon edessä.

4. Korut. Koruja on kertynyt vuosien aikana. Noin 20-vuotta sitten olin aika vahvasti Kalevala-koru ihminen. Nykyään näitä tulee käyettyä aika harvoin. Poikkeuksena on Kalevala-korun Vanamo-ketju, joita en löydä mistään tähän hätään. Sain ketjun mieheltäni hääpäivälahjaksi hyvin selkeiden vihjailujen perusteella ja pidän sitä edelleenkin kauneimpana koruna mitä olen nähnyt. Tosin sitä tulee käytettyä vain juhlahetkinä, edellisen kerran esikoisen rippijuhlassa.

Eniten käytän arkena tuota vasemmassa reunassa olevaa ristiä. Mies on sen ostanut Bulgariasta ja onnistui ostossaan erittäin hyvin. Risti on minulle rakas, ei ollenkaan raskas kantaa. Nuo tulppaanikorut olen ostanut itse täältä. Tulppaani on lempikukkani, joten kannan niitä mielellään joskus myös kaulassa ja korvissa.

5. TV. En katso ollenkaan televisiota televisiosta. Eikä kukaan muukaan meillä katso. Näin ollen meillä on kolme rumaa vanhanaikaista hökötintä ihan turhan panttina tässä talossa. Sietäisi heittää pois. Ja jos minulta kysytään, ei tulevaan taloomme osteta televisiota ollenkaan. Telkkaria kun pystyy näppärästi seuraamaan netistäkin. Enkä halua, että joku toosa seisoo auki turhan panttina olohuoneessa.

6. Kengät. Se toinen rakkaus. Lapsena uudet kengät sai vasta kun edelliset hajosi, joten olen nyt aikuisiällä ottanut takaisin tässä asiassa. En ole merkkiuskollinen, vaan ostelen sieltä mistä saa kivan näköiset kengät hyvällä hintalaatusuhteella. Näköjään kengissäni on lähes aina korot. Ei korkeat, mutta kuitenkin. Hyvät tasapohjaiset kengät pitäisikin laittaa ostoslistalle.

7. Tennarit. Ei ole, mutta muutamat lenkkarit kuitenkin. Seisoivat monta vuotta tyhjänpanttina, mutta nyt ovat päässeet käyttöön. Merkki? Öööö, en tiedä.

8. Farkut. Kyllä kiitos ja aina voi ostaa yhdet lisää. Se alkoi silloin äidin tekemillä. Jatkui Leviksen 501:llä. Nykyään merkillä ei ole väliä, kunhan on kapeat lahkeet ja joustoa. Mielellään korkea vyötärö. Väreissäkin saa olla valinnan varaa. Näköjään olen suosinut paikallista Mavia ja Mangoa farkkuja ostellessa. Nytkin on päällä nykyiset lempifarkut, jotka sain esikoiselta. Esikoiselta on muuten myös nuo punaiset farkut, joita käytän myös aika usein.

Ja villasukat on lahja joltakin ihanalta ihmiseltä. Rakastan pitkiä villasukkia! Ja syksyä, jolloin ne on voinut taas ottaa käyttöön!

9. MP3. Ei ole, enkä voi sanoa kaipaavanikaan.

10. Tietokone. Syntymäpäivälahjaksi sain elämäni ensimmäisen ikioman Omenani. Rakkaus. Ei enää ikinä PC-koneita. Puunaan tätä päivittäin, että ei vain tule likaiseksi. 

11. Meikit. Ehdottomasti. En ole niitä onnellisia, jotka näyttävät hehkeältä ja kauniilta ihan luonnostaan.  En siis todellakaan poistu ihmisten ilmoille ilman alla näkyvää arsenaalia. Meikkivoidetta ja puuteria piilottamaan mustat silmänaluset  ja epätasainen ihonväri. Ripsiväriä ja huulipunaa, joskus myös luomiväriä. En meikkaa ollakseni meikatun näköinen, vaan näyttääkseni ihan terveeltä ihmiseltä. Jos erehdynkin jonnekin ilman meikkiä, saan varmasti kuulla: "Oletko sairas?" "Oletko väsynyt, miten näytät noin kalpealta?" Kotipäivinä olen sitten ihan naturel, jos kestän katsoa itseäni peilistä.

12. Kasvovoide. En käytä, en niin minkäänlaista. Muutenkin ihon hoitoni on aika karskia hommaa. Saippuaa ja vettä. Siinä se.

13. Deodorantti. Mikä vaan kaupasta löytyy. Dovea tai Rexonaa. Ei mitään suihkuteltavia ja kalliita.

14. Hammastahna. Mikä nyt sattuu kaupasta käteen. Joskus testailen valkaisevia tahnoja, mutta en ole huomannut niiden auttavan millään lailla.

15. Shamppoo ja hoitoaine. Ei mitään merkkiuskollisuutta tässäkään. Vaikka aika usein taidan ostaa Schwarzkopfin sellaista keltaisessa putelissa olevaa shamppoota ja hoitoainetta. Hyvän tuoksun vuoksi.

16. Saippua. Doven nestemäinen saippua. Ihastelua varten kylppäristä löytyy myös tämä basaarilta ostettu oliivisaippua, jota en tietenkään raaski käyttää.

17. Tuoksu. Kyllä ja aina. En osaa lähteä mihinkään ilman tuoksua. Tuoksuttelen siis kotona ollessanikin. Talvella tummempi tuoksu ja kesällä raikkaampi. Mies ostelee joskus lahjaksi ja itse ostan aina lentokentällä ollessani. Mutta tuoksua ei saa olla liikaa, vaan juuri sen verran, että se muuttuu ikään kuin ominaistuoksuksi.

18. Kivennäisvesi. Juon lähes ainoastaan kivennäisvettä. Lempikivennäisveteni on Akmina. Nyt vain jostakin luin, että se aiheuttaa vatsan pömpötystä!!! Näin ollen yritän nyt hieman vierottautua kivennäisvedestä ja siirtyä tavalliseen veteen, joka on maustettu hienoisesti sitruunalla.

19. Viini. Kyllä kiitos, mutta Ison Kirjan ohjeen mukaisesti. Viini on viisasten juoma, siitä ei ole tarkoitus juopua. Kuivana käy sekä punainen että valkoinen. Kesän jälkeen Pääministeri on tosin huolehtinut raittiudestamme. Viinien hinta Turkissa on päätähuumaavan korkea ja siksi viinit on saanut jäädä kauppaan. Tämä kaunis pullo on Bulgariasta ja sitä säästetään jotakin erityistä tilaisuutta varten.

20. Drinkki. Eipä tule harrastettua. Tai no joskus maistuu Irish Coffee.

21. Leipä. Tällä hetkellä pannassa. Maistuu kyllä liiankin hyvin. Niin ruisleipä, kun patonki. Paahtoleipä ja pitaleipä. Lavasleipä ja hapankorppu. Nyt en syö minkäänlaista leipää ainakaan hetkeen.

22. Jäätelö. Rommirusina. Ihan paras. Onneksi sitä ei saa täältä ja Suomessakin vain jäätelökioskilta. Turkissa syömme CarteDoria silloin kun syömme. Tai ostetaan Mäkkäristä pehmikset.

23. Ruoka. Rakastan ruokaa. Tykkään sen laittamisesta, mutta ennen kaikkea syömisestä. Ruoka on ihan arjen parhaita nautintoja ja tekee juhlastakin juhlan. Parasta on ruokailu yhdessä muiden kanssa, mutta kyllä hyvä ruoka on nautinto itsekseenkin syötynä. Tulipas muuten nälkä, koska nämä oikein loppuu?

24. Karkit. Kyllä vaan maistuisi. Lakritsi, suklaa, salmiakki, irtokarkit. Nyt olen herkkulakossa matkaan asti. joten voin näitäkin käydä vain kuvaamassa tai kurkkimassa kulmakaapissa. Mokomat kiusankappaleet.

25. Lakanat. Tykkään kauniista lakanoista, niin kuin kaikesta muustakin kauniista. Parasta on päästä nukkumaan suihkun jälkeen puhtaisiin lakanoihin. Miehen kanssa nukutaan saman lakanan alla kesä. Talvella sujahdetaan yhteisen peiton alle. Meidän lakanat ja peitot on ostettu pääosin Ikeasta. 

26. Kampaaja. Eipä tule käytyä, kun äärimmäisen harvoin. Muuten leikkaan itse ja mies tasoittaa. Tai jos anoppi on saatavilla, pyydän apua häneltä. 

27. Päivälehti. Luen aamulla lehdet netistä. En kaipaa paperista versiota enkä varmaan tule tilaamaan lehteä kotiin Suomeen muutaessammekaan.

28. Lehti. Naistenlehtiä luen oikein mielelläni. Minulle on Istanbuliinkin tullut erinäisiä lehtiä vuosien varrella. Suomen kuvalehti on tullut lahjana kaikki nämä vuodet ja se on ollut hyvä keino pysyä maailman menossa mukana. Itse olen tilaillut lähinnä sisustuslehtiä, kuten Maalaisunelmaa ja Kotia ja Keittiötä. Tällä hetkellä olen muiden tuomien lehtien varassa. Lähes kaikki lehdet kelpaa ja tulee luettua!

29. Sänky. Nukuimme yli 10-vuotta erittäin huonossä sängyssä. Ensin huonolla patjalla heteka-tyylisen pohjan päällä. Sitten siirsimme huonon patjamme hieman paremman pohjan päälle. Vuosi sitten ostimme kunnon patjan ja johan on ollutkin ihanaa omistaa hyvä sänky. Leveyttä sillä on 180 cm ja korkeuttakin tuli lisää melkoisen monta senttiä patjan vaihdoksen myötä. Kyllä kelpaa uida unisaarille!

30. T-paita. En ole t-paitaihminen, mutta joitakin yksilöitä löytyy näköjään kaapin kätköistä. Mieluummin pukeutuisin tunikoihin ja mekkoihin. Ja ei edelleenkään mitään merkkejä. T-paidan oston kriteeri on se, että siinä ei saa lukea merkkejä eikä oikein mitään muutakaan. 

Siinä se. Turkkilaiset ovat hyvinkin merkkien perään, siksi minunkin kai tulisi olla. Täällä pukeudutaan aina astetta paremmin ja kalliimmin, kun mihin oikeasti olisi varaa. Omakin ohjenuorani on, että kannattaa pukeutua mieluummin yli, kuin ali. Merkkivaatteisiin en kuitenkaan ole koskaan hurahtanut, vaan yrittänyt täyttää kaapit järkevillä summilla. Se onnistuu, kun pitää silmät auki pitkin matkaa. Satsaa alennusmyynteihin ja kierrättää siinä missä voi. Omat lempikaupat ovat Mavi, Zara ja Mango. Mutta yhtä hyvin saatan löytää vaatteita marketeista ja basaariltakin.