Elo yhteisökulttuurissa tarkoittaa sitä, että meidän asiat ei ole vain meidän asioita. Turkissa sinua tarkkaillaan. Ei salaa ikkunaverhojen suojista, vaan avoimen uteliaasti. Naapurusto kyllä tietää, että onko teillä viime aikoina käynyt paljon vieraita, onko vauva ollut levoton, onko miehesi taas matkoilla, onko teillä riidelty tai onko teillä mahdollisesti sattunut jotakin epäilyttävää. Lisätietoja kysellään vaihvihkaa tai täysin suoraan pihalla ja jos niitä ei tahdo antaa, se on hyvää materiaalia huhuille.
Asiat, joita olemme tottuneet Suomessa pitämään yksityisasioina, ei sitä olekaan Turkissa. Kaupan kassa on kiinnostunut koulutuksestani ja mieheni työpaikasta. Rapun siivooja haluaisi tietää paljon maksamme vuokraa. Vieruskaveri bussissa on kiinnostunut paljonko mies saa palkkaa tuollaisesta työstä ja mitä lastemme koulu maksaa. Taksikuski kysyy, että mitä uskontoa edustan, käynkö kirkossa ja mitä mieltä olen islamista. Mummo puistossa kehoittaa minua jo tekemään sterilisaation, sillä lapsia meillä on ihan liikaa. Taloyhtiön kaupassa tapaamani rouva on huomannut, että olen lihonut. Yläkerran asukas viereisestä taloyhtiöstä on vakuuttunut mieheni hyvyydestä, sillä hän on huomannut, kuinka mies auttaa minua kotona. Kuinka ihmeessä hän sen näkee? Onko turkkilaisilla seinät läpäisevä katse?
Emme ole mainostaneet pois muuttoamme naapureille ollenkaan. Viime kesänä naapurimme on kuitenkin ovan takana ja haluaa tietää, että onko asuntomme vuokralle tarjolla, sillä hän on kuullut meidän olevan muuttamassa pois. Mitä ihmettä, emme todellakaan ole. Kuukausi sitten saimme sähköpostia vuokraisännältämme, joka on kuullut naapureilta huhuja, että olemme lähdössä. Onko asiassa mitään perää? Lukeeko naapurustomme ajatuksiamme, vai kuka meistä oikein vuotaa tietoja tähän taloyhtiöön?
Meidän taloyhtiömme ei ole edes kaikkein konservatiivisimmalla alueella. Täällä asuu ihmisiä, jotka haluavat elää omaa elämäänsä, eikä naapuruston paine ole samalla tasolla, kun esim. siellä mistä siivoojani saapuu. Hän usein päivittelee naapurustonsa reaktioita vaikkapa heidän perhetilanteeseensa, siivoojan huivin käyttämättömyyteen tai yksin kulkemiseen hänen mennessään työpaikalle. Siivooja onkin huomannut, että naapuruston paineelle kannattaa antaa periksi jossakin määrin, sillä se helpottaa kummasti elämää. Jos ei jaksa rankkaa siivoustyötä tekevänä paastota, kannattaa laittaa kello soimaan ennen auringonlaskua ja käydä sytyttämässä keittiöön valot. Näin naapurusto luulee sinun paastoavan, ja vältyt enemmiltä hyökkäyksiltä.
Muista siis elää siivosti ja tiedosta, että Turkissa asiat on tapana tulkita pahimman kautta. Jos minä lähden naapurissa asuvan miehen kyydissä aamulla, koska meillä on sama suunta, voi se naapureiden silmissä näyttää suhteelta? Paikallisen miehen mielestä se, että hän näkisi minut toisen miehen kanssa vaikkapa kävelemässä Istiklalilla, herättäisi kysymyksen siitä, että mitä tekemistä meillä on kahdestaan siellä? Onko puolisoni asiasta tietoinen? Naapuruston neuvon mukaan kannattaa ovi jättää auki, kun korjaaja tulee meille päiväsaikaan, ettei meillä vain tapahdu mitään sopimatonta. Siis silloinkin, kun minulla on kasa pieniä kotona. Mies ja suomalainen ystävämme, joka on naispuolinen, olivat lähdössä samaan aikaan Saksaan. Koska paikalliset ystävämme olisivat saattaneet huomata, että nämä kaksi ovat samaan aikaan reissussa, piti pyytää kolmaskin henkilö matkaan, esiliinaksi, jotta mahdollisilta puheilta vältytään. Meidän asiathan ei ole meidän asioita, isoveli valvoo eikä väsy.
15 kommenttia :
Tulee mieleen meikäläinen pieni kyläyhteisö. Toisten asioista tiedetään yhtä jos toista ja ainakin juttu kulkee. Henkilökohtaisia asioita ei sentään tuossa mitassa udella.
Mikä saa turkkilaiset käyttäytymään kuvaamallasi tavalla? Kateus, pahansuopuus, puhdas uteliaisuus? Olen ymmärtänyt, että korruptio ei ole siellä harvinaista. Miten se onnistuu kaiken näkevän ja kuulevan silmälläpidon alla? Onko se vain mehevän juoruilun ainesta? Oletko pystynyt puhumaan turkkilaisten ystäviesi kanssa aiheesta? No tulipa kysymyksiä, on sen verran kiinnostava ja meikäläiselle vieras maailma. Anisi
Ps. En aluksi pitänyt vaihtamastasi blogisi kansikuvassa, koin sen ahtaana. Nyt ihailen sen taivasta, mielettömän kauniit värit!
Jänniä nämä kulttuurierot, täällä et välttämättä edes tiedä kuka asuu seinän takana, ja jos tiedätkin, niin mikään mitä hän tekee tai miten elää ei voisi vähempää kiinnostaa - niin kauan kun et elämällläsi häiritse muiden elämää.
Kohta kuukausi muutosta...olen pyykkituvalla törmännyt yhteen naspuriin. Oman rapun asukkaista en kehenkään.
Ihmekös tuo, että tasaisin väliajoin saa lukea lehdistö kuinka jostain asunnosta löytyi vuosia kuolleena ollut henkilö.
Molempi parempi?
Hihi, ihan samanlaista käyttäytymistä olen nähnyt täkäläisissä tunisialaispiireissä. Meidän tunisialainen siivooja on kovan tarkkailun alla ja hän mieluummin konttaisi nelinjaloin meiltä kotiin kuin uskaltautuisi mun miehen autokyytiin, kun joku voisi sen nähdä.
Meillä on hiihtoloma, mutta ei lunta, jäätä tai pakkasta... Mies, Iltatähti ja Koira lähtivät juuri kohti Itä-Suomea; minä ja Teini jäätiin kotiin opiskelemaan. Esikoinen toivottavasti ahkeroi omia opintojaan Helsingissä. Tänään lähetettiin jo heti aamusta Neidolle paketti pikalähetyksenä; piti ehdottomasti saada yläkouluaikaisia kamoja (vaatteita + koruja) joihinkin teemabileisiin, joten se niistä ahkerista opinnoista...
Nyt varmaan pitäisi "turkkilaisesti" huolestua minun moraalistani, kun jäin kotiin opinnäytetyön äärelle ilman esiliinaa. Naapuriin on tulossa (oikeasti ikävää) vielä ero pitkästä liitosta ja minähän voisin vaikka vikitellä tai tulla vikitellyksi...Teini kirjoittaa tänä keväänä jo psykologian ja aikoo lomailun sijasta lukea, lukea ja vielä kerran lukea.
Minä kyllä tunnustan, että olen välillä utelias niin naapureiden kuin muidenkin ihmisten suhteen, vaikka ei täällä sentään verhot heilu... t: Tiina
Mina koen etta talla utelulla ja tarkkailemisella on tarkoitus pitaa oma kulmakunta turvallisena ja moraali kurissa, meidan vastapainen leipakauppias tietaa taatusti jos alueella hiippailee ulkopuolisia ja menee helposti kysymaan etta keta olette ja milla asioilla liikutte. Mutta rajansa kaikella, minusta tuntuu etta ulkomaalaiselta tankataan tietoja viela herkemmin ja olen oppinut sanomaan etta katse rattiin kuljettaja hyva, ei kuulu teille.
Hieman hymyilyttää kun lukee tuota - mutta ei taitaisi hymyilyttää jos olisi itse "kohteena".
Niin ne vaan on kulttuurit erilaisia, niin monissa asioissa, ettei välttämättä tule aina edes ajatelleeksi. Varsinkin kun pinnalta voi näyttää varsin samalta.
Anisi: Varmaan Suomestakin löytyy samaa seuraamista, mutta harvemmin sitä ehkä halutaan myöntää muille?
Täällä vaan kaikkien asiat vähän niinkuin kuuluukin kaikille. En minä ole kokenut, että sitä pahuuttaan tehdään vaan uteliaisuuttaan ja sitten myös siksi, että pysyy asiat kunnossa ja oma kulmakunta hallinnassa.
Valtaapitävillä on omat kuviot. Korruptiossahan voi rahalla ostaa hiljaiseksikin? Ärsyttää myös se sellainen asenne, että "herroilla on oikeuskin vähän niinkuin pitää herrojen huvit."
Pepi: Minusta kumpikin ääripäähän vietynä on huono, paras olisi kultainen keskitie. Että välitetään naapureista ja pidetään huoli muidenkin asioista, mutta ymmärrettäisiin myös missä menee yksilön rajat, joiden yli ei tarvitsisi kulkea.
Allu: Justiinsa niin. Minusta se on tosin vähän hassua ja ristiriitaistakin, että tällainen maa on näin "seksistinen" siinä mielessä, että aina ajatellaan jotakin muhinaa olevan tekeillä. Ikään kuin jokainen kotirouva vain etsisi kokoajan tilaisuutta hypätä korjaajasedän kanssa petiin?
Tiina: Onneksi sinulla on edes se teini siellä esiliinana, ettet ihan villiksi heittäydy? Ja miehelläsi kanssa esiliina matkassa, että ei lähde lomaromanssia etsimään.
Ja minä tunnustan, että kurkin toisten ikkunoista sisälle ohi kävellessäni, jos siihen minulle mahdollisuus annetaan.
Petra: Niin minäkin ajattelen, mutta sehän se aina on niin hassua, että miksi se muiden moraali kiinnostaa niin mahdottomasti. Eikö sitä voisi keskittyä pitämään itsensä moraalisena?
Tiina: Kyllä se kuule nykyään pääosin vaan hymyilyttää. Aika hyvä on myös se toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai hälläväliä-asenne. Minä nyt olen sen verran siivo ihan luonnostani, että en ryhdy mitään lisäesityksiä enää tässä iässä harrastamaan.
Ainakin meillä toiosten vahtaaminen johtuu paitsi uteliaisuudesta myös joutilaisuudesta. Monilla ei ole muita harrastuksia, kuin toisten vahtiminen...
Hyvää viikkoa, Mine ♥♥
Ps. Tuli mieleeni, jospa turkkilaiset naapurisi lukevat blogiasi..?
Ja taas minua hieman naurattaa;)kyllä olen osittain samaa mieltä, että turkkilaiset ovat uteliaita , aivan kuten monet suomalaisetkin...ja kyllä; saatetaan kysellä meikäläisittäin kovinkin hlökohtaisia asioita ja varsinkin ulkomaalaiselta, mutta itse en ole kokenut sitä mitenkään liian tungettelevana, vaan nimenomaan uteliaisuutena, ja vastatahan voi aina ihan juuri niin vuolaasti tai kierrellen kuin itse asioistaan haluaa keskustella, lisäksi ainahan voi esittää kyselijälle saman kysymyksen ...ja katsoa onko hän halukas siihen vastaamaan?!Uskonto, polittinen suuntautuminen, palkka tai vaikkapa perheenlisäys on aiheita , joista kyllä kysellään helposti missä tahansa...kysyähän aina saa, eriasia sitten on saako vastausta;)Moraalikäsitykset voivat eri kulttuurien välillä tuntua jopa hieman hassuilta, esim. jos kotiin on tulossa korjaaja , epäileekö naapurisi kenties siitäkin jotakin?tai jos tuttu tarjoaa kyytiä, onko siitä kenties kieltäydyttävä, vain sen takia, että joku saattaa pitää sitäkin jotenkin epäilyttävänä...
Muistan kun asuin täällä ensimmäistä kertaa niin alakerran vanha pariskunta kyttäsi aina kuka minulle tuli käymään ja muutenkin uteli kaikenlaista..Nykyisessä 7 kérroksen talossa tuskin tiedän ketä kaikkia tässä talossa asuu...
Mua alkoi nyt ahdistaa. :-D
Kyllähän täällä Suomessakin kyttäillään, mutta se taitaa olla paljon, paljon hienovaraisempaa. Meillä on talossa yksi (ehkä useampikin) tietotoimisto, joka tietää kaikkien asiat. Oikein miellyttävä ihminen sinänsä, joten ilmankos kaikki hänelle asioitaan puhelevatkin. Minä mukaan luettuna. :-)
Huh! Minun ei siis kannata koskaan muuttaa Turkkiin :D Niin on omat reviirit, jotka haluan ominani pitää..
Aili: En ihmettelisi, jos vaikka lukisivatkin. Ehkä sen vuoksi ovat nykyään kyselleet vähemmän D:
Kirsi: Maassa maan tavalla, niin minä aina sanon, kun ärsyttää. Ja helpommalla pääsee, kun ottaa utelut huumorilla. Itseäni en kyllä saisi kysymään paikallisilta vastaavia kysymyksiä, jotenkin se tuntuisi vaan niin törpöltä. Ja ei, minulle ei tule muhinat mieleen, kun korjausmies menee naapuriin tai nään tutun miehen tutun naisen kyydissä, joka ei ole hänen puolisonsa.
Jael: Eiköhän niitä vahtijoita aina löydy. Minun äitini täti oli erikoistunut naapurien kuunteluun. Se johtui juuri siitä, että oli sidottu kotiin ja aika taisi käydä pitkäksi?
Satu: Älä ahdistu, ei mekään ahdistuta. Minä olen aika suorasuinen nykyään, enkä liiemmin hätkähdä mistään kysymyksestä. Toivottavasti osaan vaan sitten suodattaa siellä Kotomaassa.
Helmi-Maaria: Voihan sitä täälläkin ryhtyä nokkavaksi tai erakoitua kotiin:). Kyllä siis ihmistä pääsee eroon, mutta kysymyseni on, että kannattaako se. Meillä on ollut tosi hauskoja kohtaamisia täkäläisten kanssa, johtuen tästä helposti lähestyttävyydestä. Turkkilaiset on kivoja.
Aaargh, toi kuulostaa mun korvaan ihan kamalalta. Vaikka samahan se on täällä: kaikki kyttää. Ja lisäksi, kun ollaan taloyhtiön ainoat ulkkarit, niin kaikki myös muistaa tarkaalleen, mitä ollaan tehty, minne menty ja millaisia roskia viety katokseen. Phuuh. Onneksi en ymmärrä koreaa niin hyvin, että tietäisin, mitä meistä puhutaan :D
Mutta onhan siinä myös ne positiiviset puolensa; ne vaan pääsee unohtumaan silloin, kun oikein sapettaa tuo toisten tuppautuminen meidän asioihin!
Terhi: Kyllä täälläkin saa sen ulkomaalaislisän. Tosin minusta se tuijotus on vuosien varrella vähentynyt tai sitten en enää kiinnitä siihen huomiota?
Lähetä kommentti