"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

667. tarina (Kiirastorstain kirkkomatka)

Meidän pääsiäisen viettomme alkaa kiirastorstain ehtoolliskirkosta. Istanbulissa se tarkoittaa kirkkomatkaa ympäröivän maailman perustorstain työstäpaluuruuhkassa. Erään kirkon olen viettänyt parkkihallissa etsimässä autolle parkkipaikkaa. Sen jälkeen on luotettu julkisiin, vaikka se tarkoittaakin parin tunnin kirkkomatkaa bussilla, lautalla ja metrolla. Välimatkat eri kulkuvälineiden välillä tietenkin kävellään.









Aivan ihanat ilmat lähtivät kirkkomatkalla muuttumaan viileämpään suuntaan. Tuuli nousi ja taivas keräsi pilveä ylleen. Astuimme kiireissämme laivaan, joka ei vienytkään meitä Karaköyhin vaan Eminönüün. Tällä matkalla kukaan ei kuitenaan marissut, ei matkan eikä kirkon pituudesta, eikä mistään muustakaan. Liekö syynä joukkoomme keskiviikko-iltana liittynyt lainalapsi, lapsuutensa Istanbulissa viettänyt ystäväperheen tytär, jolle lomamatka lapsuuden kotikaupunkiin on selvästikin herättänyt lämpimiä muistoja. Vaikea se on muidenkaan marista, kun yksi on koko ajan näkemäänsä ja kokemaansa tyytyväinen:). Terveisiä vaan tyttären isille ja äidille. Hyvin menee, mutta menköön!






Eilen illalla kristikunta ympäri maailmaa kerääntyi ehtoollispöytään. Paaston aika lähenee loppuaan ja käsillä on juhla, jossa siirrytään täydellisestä toivottomuudesta ylösnousemusaamun iloon. Joka kiirastorstai se on tämä matka tehtävä tai muuten pääsiäinen ei ikään kuin pääse alkuun. Kokoonnumme vanhassa armenialaiskatolisessa kirkossa ja heidän perinteisiinsä kuuluu kirkkovaellus. Kiertävät siis pääsiäisen aikana kirkoissaan rukoilemassa ja muistamassa ristiinnaulittua, joka täällä meidän kirkossamme makaa jo vähän etukäteen kuolleena sivualttarilla. 








Loppuvirren aikana kirkon alttari peitetään mustiin. 12 kynttilää ison kynttilän ympäriltä puhalletaan sammuksiin ja kirkosta sammuu valot yhtä lepattavaa liekkiä lukuunottamatta. Pitkäperjantain kärsimykset ovat alkaneet. Pujahdamme kadulle ja aloitamme kotimatkan. Kolmonen saa kutsun ohjaamaan Istanbulin vanhinta metroa sen ohjaamoon. Notkumme ratikat, laivat ja bussit. 






Oikein Hyvää Pääsiäistä teille kaikille!

14 kommenttia :

Pepi kirjoitti...

Ilman sen kummempia seremonioita hyvät pääsiäiset täältäkin sinne ☺

taidan mennäkin mämmin pariin...

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kun sain seurata kiirastortaita kuviesi välityksillä! Tuli haikea olo. Mutta pian saan olla siellä vaikka silloin ei ole enää pääsiäinen.
Kiva kuva kolmosesta ratikassa! Onpa ollut pojalle jännää!!

YLÖSNOUSEMUSILOA JA -VOIMAA!
toiv. Sylvi mummo

Allu kirjoitti...

Hyvää pääsiäistä! Meilläkin viileni taas sää, eilen oli vielä ihan kiva.

Anonyymi kirjoitti...

Onko taksit tosi kalliita siellä?

Saga kirjoitti...

Ehkäpä kiirastorstain kirkkoreissulle tulee matkanteon vuoksi lisää merkitystäkin, kun ei rynnitä lähikirkkoon suoraan töistä ja koulusta ja sitten taas takaisin kotiin kiireesti kukin omiin touhuihinsa. Kiva kirkkomatka kaikkinensa ainakin minun silmin. Hyvää pääsiäistä teille!

Anonyymi kirjoitti...

Matkoilla tapanani on poiketa kirkoissa ja moskeijoissa, vastikään Pohjois-Kyproksella. Vanhat, alun perin goottilaistyyliset kirkot Lefkosiassa ja Famagustassa on jo satoja vuosia sitten muutettu moskeijoiksi. Kokemus oli hämmentävä, vaikutelma ristiriitainen. Pyhyyden läsnäolo, jonka parhaimmillaan voi tavoittaa niin kirkossa kuin moskeijassakin, jäi puuttumaan.

Kotikirkkonne kuvista syvin sanoma välittyi monin tavoin. Armenian kirkossa taitaa olla moniakin piirteitä ortodoksisuudesta? Anisi

Jael kirjoitti...

Hieno kirkkomatka teillä. Nyt viikonloppuna Jerusalemissakin pääsee pääsiäisenä pääsiäistunnelmaan,vanhassa kaupungissa ja sen kirkoissa.
Oikein hyvää pääsiäisen aikaa teidän perheelle!

Petra kirjoitti...

Hyvaa paasiaista teille kaikilla!

Mine kirjoitti...

Pepi: Mämmin makuun en ole päässyt tähän ikään mennessä. En taida enää opetellakaan. Rahkapulla sen sijaan kuuluu ehdottomasti minun pääsiäiseen, mutta tänä vuonna tyydyin rahkakakkuun.

Sylvi: Minullakin on haikeaa, jo etukäteen. Kohta nähdään!

Allu: Kohtahan se taas näköjään lämpenee, joten kyllä kestää muutaman viileämmän päivän välissä.

Anonyymi: Ei taksit ole kalliita, mutta kun ei mahduta yhteen taksiin, on halvempaa mennä julkisilla.

Saga: Kyllä, vaivannäkö kannattaa, tulee samalla tekemisen ja menemisen meininki. Pääsiäisestä iso osa vietetään siis kirkkomatkoilla:). Joko siellä on pian H-hetki???

Anisi: Minäkin suren jokaista moskeijaksi muutettua kirkkoa. Onko pakko ottaa toisen pyhä paikka, kun voisi rakentaa oman omaa käyttöä varten? Armenialaisia on sekä ortodokseja että katolilaisia.

Jael: Voin kuvitella, että siellä on tunnelma katossa. Minulle voisi olla turha ryysis.

Petra: Kiitos, sitä samaa!


Anonyymi kirjoitti...

N:o 63.
(Lauletaan kuin N:o 39)

1. On pääsiäisjuhlan aamu, Ja temppelin kellot ne soi. Se onnekas ihmislapsi, Ken soiton tuon ymmärtää voi.

2. Ne vuosituhannen takaa Taas tervehdyksensä tuo, Ja kuiskaavat: matkalainen, Sä katseesi ristille luo.

3. Ja vielä nuo kellot kertoo: Kuolon voitti jo Karitsa. On tyhjänä kalliohauta. Ylösnoussut on Vapahtaja.

4. Siis kuuntele hartain mielin Tuota kellojen kuiskintaa, Niin silloin silmäsi aukee ja sun rintasi rauhan saa.

Vaeltajan lauluja. 1959 Pyhän Sergein ja Hermannin Veljeskunta.

En tiedä, miten lauletaan 63 tai 39, mutta Siunattua Pääsiäistä teille toivoo: Tiina

Lissu kirjoitti...

Juuri noin Mine, paastonaika läheneee loppuaan...
Mielenkiintoista lukea teidän kirkkomatkastastanne. Minulle kiirastorstai on ollut aina hiljaisen viikon suosikki.

Samanlaista käytäntöä täälläkin, mutta tärkeä toimitus on myös jalkojenpesu ja tuo sama kirkkovaellus. Ja lopuksi Eukaristi viedään toiseen paikkaan jossa on adoration (meditaatio). Yleensä koko yön ajan, mutta tänä vuonna keskiyöhön asti.
Tyttö oli liikkuttunut toimituksesta.
Panis Angelicus tuo erilaisen vaikutelman jopa teini-tytöllekin. Pieni pala paratiisia.
Hyvää pääsiäisenaikaa sinulle ja perheellesi!
Terveiset Teksasin lämpimästä kevätsäästä. - Lissu

A kirjoitti...

Kiitos hienosta kirkkomatkasta Mine:)

Oikein antoisaa ja kaunista Pääsiäistä teille kaikille! ♥♥

Mine kirjoitti...

Tiina: Kiitos, kauniit oli sanat ja päiväänkin sopivat! Hyvää pääsiäistä sinne teillekin!

Lissu: Mitenkäs se jalkojen pesu toteutetaan. Meillä se olikin kiirastorstain aiheena. Pääsiäinen on minusta nimenomaan kirkkojuhla.

Aili: Ole hyvä, Aili. Ja levollista pääsiäisen jatkoa!

Carola Lehtonen kirjoitti...

Hyvää Pääsiäistä Istanbuliinkin;)