Toinen pääsiäispäivä oli Istanbulissa tavallinen työ- ja koulupäivä. Lähettelin siis lapset kouluun ja lähdin vetämään matkaseuruetta entiseen Nikeaan, nykyiseen Iznikiin. Nikea oli muinoin merkittävä kaupunki. Se on ympäröity komealla muurilla edelleen, vaikka kaupungin loisto onkin vaihtunut sellaiseen letkeään maalaismenoon. Pääkulkuväline Iznikissä näytti olevan traktori. Kaupungissa ei ole yhtään viimeisen päälle olevaa paikkaa. Kaikki on vähän notkollaan, työn alla tai muuten vaan heikun keikun ja silti se tuntuu heti jotenkin mukavalle paikalle olla.
Kauneuttakin saatiin ihailla. Tie Istanbulista Iznikiin sisältää laivamatkan Gebzestä Topçulariin ja sitten niin kauniin vuoriston ylityksen, että sitä oli välillä ihan pakko pysähtyä katselemaan. Mitä esim. sanotte tuosta alapuolella olevan maatalon paikasta joen ympäröimänä? Kelpaisiko siinä asua ja katsella ympärillä kohoavia vuoria?
Aloitimme kaupunkikierroksen Iznik-järven rannalta. Täällä tehtiin kirkkohistoriaa, sillä ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous kokoontui Nikeassa vuonna 325. Kokous kutsuttiin koolle aleksandrialaisen presbyteerin Areioksen vuoksi. Hän väitti, että Kristus on luotu eikä siten samanarvoinen kuin Isä Jumala. Nikeassa Areios tuomittiin harhaoppiseksi ja hänen oppiaan vastaan muotoiltiin kristillinen kolminaisuusoppi. Kirkolliskokouksessa annettiin myös kirkkoa sitova uskontunnustus, joka täydennettiin vuonna 381 järjestetyssä Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa. Tämä ensimmäisen kirkolliskokouksen kirkko löytyy nykyään Iznik-järvestä. Tuo kolmannen kuvan kyltti kertoo kirkon paikasta ja se näkyikin varjona vedessä.
Nikeassa pidettiin myös seitsemäs ekumeeninen kirkolliskokous vuonna 787. Tämä kirkolliskokous oli kutsuttu koolle kuvienraastajia vastaan. Tämän kokouksen kirkon rauniot on nähtävissä kaupungin keskustassa. Ottomaanit tekivät kirkosta aikanaan moskeijan, sitten se oli pitkään museona ja nyt yllätykseksemme se olikin taas otettu moskeija käyttöön. Hämmennyin jotenkin tästä käänteestä ja jäi kuvatkin ottamatta. Lähdettiin sen sijaan kaupunkikierrokselle.
Hamamissa olisi ollut naisten vuoro.
Mistä muusta Iznik on tunnettu kuin kirkkohistoriasta? Kuka muistaa? Tietenkin Iznikin kaakeleista. Etenkin arkkitehti Sinan suosi Iznikin kaakeleita ja koristeli niillä monet tekemänsä moskeijat. Kaupungissa on ihan oma tyylinsä tehdä keramiikkaa ja alan jatkajia on siellä edelleen runsaasti. Kyllähän siinä ehti miettimään, että kuinka niin pienessä kaupungissa voi kannattaa niin moni keramiikkakauppa. Me ainakin teimme parhaamme ja kuljetimme ropomme aika monelle yrittäjälle.
Tämä lamppu suorastaan huusi minua, mutta vastustin sen viekoittelua.
Yllä oleva neliskulmainen kaakeli oli jo melkein pakko saada, kunnes kysyin hintaa. 500€ tuntui aika paljolle yhdestä, joskin suuresta ja komeasta kaakelista! Ostin sen sijaan kaulakorun (3€), pannunalusia 3 kpl (3€), keramiikkamunan (5€) ja taloon numerot, taas (7€). Minä tykkään näet tästä keramiikasta, kuten ehkä olette huomanneet.
Vihreän moskeijan minareetti oli päällystetty Iznikin keramiikalla. Sisältä moskeija oli harmi kyllä paljas ja tylsä.
Oli kiva käydä Iznikissä, vielä kerran. Kiitos kiitolliselle ja hauskalle matkaseurueelleni!
11 kommenttia :
Kauniita maisemia ja ihania kaakeleita , minä niin ymmärrän sinua kun pidät niistä...niin pidän minäkin!Upeaa, että niiden tekijöitä löytyy ja työlle on myös tulevaisuudessa jatkajia.
Aah miten ihanat nuo ensimmäiset, vihreyttä täynnä olevat kuvat! Melkein voi tuntea sen auringonpaisteen ja puiden tuoksun tänne Koreaan saakka :D
Kesä, tule jo!!!
Kiitos tästä retkestä mukanasi, oli kyllä upea kulkea mukana, nuo ihanat vihreät maisemat ja kaupungin vaatimattomuus, kauniit kaaakelit ja kaikki muu.
Niin on nättiä taas! Kasaa kaikki retkesi kirjaksi ;)
Rakastan noita Iznikin kaakeleita, niin kauniita, ottaisin mielellani niita meillekin! Ihanan vihreat vuoret.
Kiitos upeasta retkestä, Mine! ♥♥
Kaunista viikon jatkoa sinulle:)
Olisit vaan suostunut ihanaakin ihanamman lampun kutsuun. Ei sellaista joka päivä tule vastaan. Ellet lähivuosina lomaile Turkissa omaa autoa käyttäen, "aarteiden" kotiin tuominen pulmallisempaa.
Mutta hyvähän sitä näin on neuvoja toiselle jaella. Juuri harmittelimme Nikosiassa käydessämme, että jäikin 10 vuotta sitten ostamatta tietty meitä miellyttänyt öljyvärimaalaus. Vieläkin näen sen silmissäni. Nyt ei löytynyt enää kyseistä liikettäkään.
Toivon, että voisit nauttia näistä viimeisistä kuukausista Turkissa ilman lähdön ikävää. Ikävöit sitten aikanaan Suomen sateissa ja pakkasissa. Anisi
Kirsi: Olen aina ihaillut käsityöläisiä. Itsekin haluaisi oppia vaikka mitä, mutta moni asia tuntuu ihan mahdottoman vaikealle. Onneksi voi tukea muiden osaamista ja ostaa heidän tuotteitaan.
Terhi: Meillä oli jo melkein kesä, mutta tänään siis sakea sumu. Toivottavasti se siitä hälvenee, sillä esikoisen ystävän pitäisi tänään lentää takaisin kotiin.
Mummeli: Vaatimattoman kaunis paikka, sinne on tehnyt mieli palata uudelleenkin. Kiva, kun olitte mukana tällä retkellä näin virtuaalisin keinoin.
Helmi- Maaria: Kasaan ainakin kuvakirjoiksi. Katsotaan sitten saanko joskus jotakin muuta aikaiseksi.
Petra: Kaakelit on kyllä niin ihanat, että aina mietin, mihin niitä voisi laittaa.
Aili: Kaunis on ollut koko viikko, mutta aikamoisen toiminnan täyteinen. Sellainen päivän löhöloma kuulostaisi mukavalle.
Anisi: Jos lampun värit olisivat olleet toiset, olisin ehkä vastannutkin. Tuon yksilön väreistä tykkäsin tosi paljon, mutta meidän nykyisten tavaroiden värien kanssa se ei olisi passannut yhtään. OLisi ollut kallis lamppu, jos sen myötä olisi mennyt vaihtoon matot, verhot ja…
Minä osaan kyllä aika hyvin tämän nautiskelun. Tämä viikko on ollut tosi kiireinen, mutta onneksi pääosin mukavia asioita täysi.
Luulin ylimmästä kuvasta, että olet täällä Schwarzwaldissa.
Kyllä nuo keramiikat ovat niiiiiiiiin ihania. Oi että haluaisin! Harmi kun ovat niin kalliita joka puolella :(
Allu: Meillä on täällä omat Schwarzwaldit:).
Matkatar: On ne niin ihania. Täällä on yhdet niin ihanat lattiakaakelit, että mietin kuumeisesti kannattaisiko ne ostaa ihan vain varmuuden vuoksi, jos joskus saamme remontoitua talon kellarista yhden huoneen...
Lähetä kommentti