Luulen, että ystävättärieni perheet laksevat jo päiviä poistumiseemme. Sen verran tiheästi vaimot nyt juoksevat viettämässä "jotakin viimeistä tai ainakin läksiäisiä" minun varjollani. Minä sanon jokaiseen kutsuun, että "kyllä kiitos, tulen mielelläni." Harrastuksiini on kuulunut uusien ravintoloiden ja paikkojen löytäminen. Ystävät käskivät siis valita ravintolan läksiäisillallistani varten. Silloin minä löysin Äidin suojan eli Mama Shelterin, jonne hipsimme perjantai-iltana pakkausten päätteeksi. Harmittamaan jäi vain se, että en ollut löytänyt tätä maailman kauneinta terassia aikaisemmin. Älköön se sinulta vain menkö ohitse, kun tiesi käy istanbuliin.
Ensin Üsküdarista laivalla yli ja Istiklalille.
Hissillä kohti kattoja ja niin vain tupsahdimme tämän käsittämättömän maiseman ääreen. Olin varannut meille pöydän ja se taitaa olla viisasta, jos äidin suojiin pyrkii, sillä vaikka minä en sinne aikaisemmin ollutkaan löytänyt, moni muu oli. Enkä ihmettele. Alkuruoat sai aikaan ihastuneita huokaisuja. Pääruoka oli pienoinen pettymys, mutta jälkiruoka taas itkettävän ihanaa. Suositukseni onkin, että keskityt Mamassa ihan vain alkuruokiin ja hyppäät sitten suoraan jälkkäreihin. Äläkä pihistele, vaan ota mahdollisimman montaa sorttia! Porukassa tämä oli helppoa, sillä jaoimme alkupaloja ja jälkkäreitä sujuvasti pitkin pöytää.
Rikas nainen jos oisin, ostaisin tämän tornin ja tekisin siitä Istanbuliin oman suojani.
Juustolautanen oli JEES!
Vihannesportulakka mansikoilla ja suolapähkinöillä oli AAAH!
Äidin munakoisot MAISTUI! Kuvaan ei nyt päässyt, mutta suuhun sujahti ihanasti Maman oma menemen, joka oli yhtä makujen ilotulitusta! Aivan älyttömän ihanaa, mutta tavallisesta menemenistä ihan poikkeavaa! Mine suosittelee, vakavasti!
Parasta on silloin, kun pöydässä on hyvän ruoan lisäksi hyvää seuraa. Pidennettiin ikää monella vuodella. Ympärillä aurinko laski ja tummui Istanbulin ilta. Mama tarjosi jos jonkun väristä lämmikettä harteille. Muisteltiin missä kaikkialla sitä onkaan yhdessä istuttu ja minkä värisiin viltteihin on milläkin terassilla kääriydytty. Ollaan oltu toisillemme vertaistukiryhmä. Toisten kanssa pidempään ja toisten kanssa lyhyempään. Ja mikä meitä yhdistää? Tämä kaupunki ympärillämme. Ilman Istanbulia emme tuskin olisi ikinä tavanneet, mutta Istanbulin vuoksi nämä ovat tulleet niin rakkaiksi, että vieroitusoireita on takuulla luvassa jo Suomen suvessa. Onneksi kuitenkin tulevat aina välillä Suomeen käymään ja jos silloin eivät löydä tietään meille, olen uhannut suuttua!
Maman Snickers. Vei kielen mennessään.
Sitruuna Pavlova oli täy-del-li-nen!
Yksi pöytäseurueestamme totesi jotakin tähän tyyliin: "Ei kyllä harmita yhtään olla täällä ja teidän kanssanne." Olen samaa mieltä!
Mutta nyt sämpylöiden paistoon, sillä tätä iltaa vietetään tämän Maman terassin suojissa. Tarjolla on hampurilaisia ja minun versioni tuosta mansikkasuolapähkinä semizotusta. Ja niille, jotka ahdistuvat tämän perheen pakkausten tilasta, voin kertoa, että ne ovat ihan suhteellisen hyvällä mallilla ja minulla on vakaa luottamus siihen, että kontti pääsee torstaina matkaan. Maman retkeilyistä ja terasseista huolimatta. Ja on tässä muuten juhlittu myös yhdet häät, tutkittu pop-taidetta ja todistettu, että joskus asiat vaan onnistuu. Ehkä niistäkin kuulette tulevalla viikolla!?!
13 kommenttia :
Ihana Maman terassi ja ihanat ystävät ,jotka juhlistavat sinua ennen lähtöäsi. Heillekin on takuulla vaikeaa jättää hyvästit mutta varmasti tapaatte vielä muuton jälkeekin.
VOi miten ihania herkkuja, pääsispäs maistelemaan...
Vastakohtaisuuksien maailma. Kerjäläisäiti lapsineen kadulla istumassa, jos kuvaa oikein tulkitsin? Kuinka joka päiväinen näky? Anisi
Tuli vesi kielelle, vaikka just söin. Mietin tässä, että miltähän susta tuntuu nyt muuttaa Suomeen, on se vaan niin erilaista.
Nam!
Koska te itse olette sitten Suomeen lahdossa? Miten se pupun kuljetus loppujen lopuksi jarjestyy?
No voi mikä paikka!
Eikä hassumpi tarjoilukaan. Menemen muuten taitaa olla kokista (tai kokin fiiliksistä) kiinni, söin kaksi eri kertaa samassa paikassa ja oivat aivan erilaisia ja eri makuisia!
Kerrothan häistä! Niistä tuli hyvä mieli heti kun silloin mainitsit :)
Oi ihanaa! Ystävät,upea maisema, kaikki!
Ihanaa, että näin kauniisti kuvaat ja kerrot.
Jäähyväisten haikeutta mutta myös ihan uuden alkua.
Vihannesportulakka mansikoilla ja suolapähkinöillä kuulostaa sadun ruokalajilta :)
Sinulla on ihailtava kyky olla stressaamatta ja osata rentoutua ystävien kanssa pakkauspaniikista huolimatta. Elämää ei kannata siirtää tuonnemmaksi kiireitten tieltä.
Jael: Siinä mielessä näistä suomalaisista eroaminen on helpompaa, kun tietää heidän pääsevän helpostikin Suomessa käymään. Turkkilaisten kanssa onkin sitten haikeampaa, ja bulgarialaisten, kun siinä on viisumit ja rahakysymykset heti esillä.
Matkatar: Kannattaisi tulla maistelemaan, on ne vaan hyviä…
Anisi: Nykyään hyvin jokapäiväinen näky. Istanbulissa ja koko Turkissa on todella paljon syyrialaisia, jotka kerjäävät kaduilla. Surullista!
Allu: Minusta tuntuu mukavalle ja ei mukavalle:). Mutta Suomi tuntuu jotenkin sellaiselle seikkailulle ja yritämme ottaa sen haltuun oton taas haasteena.
Anu: Lapset lentää kuun viimeisenä ja me lähdemme 1.7. Helmi on jäniksenä autossa, laivassa ja siellä missä miehen kanssa milloinkin kuljemme.
Pepi: Tämä oli ihan omanlaisensa Menemen, joka ei millään lailla muistuta sitä normia.
Tässä on nyt monetkin häät, eli viime lauantaiset ei liittyneet mitenkään siihen kertomaani. Tämä päivä sen sijaan liittyi, sillä olin ostamassa morsiammelle mekkoa:).
Maria: Elämä on kaunis. Istanbul on ihana. Ystävät on rikkaus.
Cheri: Se olikin satumaisen hyvää:D. Osaan minä panikoidakin, mutta onneksi vain lyhyitä aikoja kerraallaa:O.
Paljon onnellisia muistoja sinulle, mIne,Istanbulista:)
Kaunista ja levollista viikkoa sinulle ja perheellesi! ♥♥
Oih mita herkkuja ihanalla terassilla, maistuisi mullekin. Onnea pakkauksiin, vielahan tassa on onneksi aikaa....
Kiitos ruokapaikka/terassivinkistä,pitääpä pistäytyä...Hyvä ruoka ja kiva paikka houkuttaa aina;)Onko mitään suunnitelmia jatkatko blogiasi Suomesta käsin toisessa muodossa, vai luovutko siitä kokonaan? Mukavia päiviä ja jaksamista pakkauspuuhiin !
Aili: Ja paljon hyviä ruokapaikkoja muistissa tulevia Istanbulin lomia ajatellen:).
Petra: Vielähän tässä on aikaa. Ihan totta. Kokonaiset kaksi päivää….
Kirsi: Suosittelen. Hintataso on paikan näköalaan suhteutettu, mutta ei kuitenkaan naurettavan kallis.
Olen aikeissa jatkaa bloggaamista, mutta en tässä blogissa.
Lähetä kommentti