"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

697. tarina (Nyt sitä viimeistä viedään)

Nyt sitä viimeistä viedään. Uskomatonta mutta totta. On siis aika kirjoittaa teille viimeinen Istanbul-postaukseni tällä erää. Se alkaa tietenkin Bosborilta, siirtyy sieltä Istiklalille ja päätyy loppupäiväksi Maltepen rannalle piknikille. Siinähän ne tiivistetysti onkin ne Istanbulin oleellisimmat, jos ihmisiä ei lasketa mukaan. Tässä tarinassa tosin laskemme, sillä hehän ne ovat nämä tämänkin tarinan tähdet. Teimme siis sunnuntaina viimeisen kirkkomatkan ja suuntasimme sieltä rannalle ystävien kanssa syömään.




Minä olen nyt hyvästellyt niin urakalla, että alan tuntea itseni tyhjäksi. Olen huomannut tämän saman itsessäni jo aikaisemmin erilaisissa elämän kriiseissä ja jaksoissa. Minä etukäteishyvästelen tai etukäteissuren tai etukäteisvaraudun pitkin matkaa ja sitten kun saapuu se H-hetki, olenkin yhtä-äkkiä tyyni kuin viilipytty. Valmiina lähtöön. Valmiina luopumaan. Valmiina muutokseen. Niin siinä kävi tälläkin kertaa. Minä sanoin vain, että "No, ystävät hyvät, emmehän me kuole tai häviä totaalisesti maan päältä, me vain muutamme. Ja nyt kun vielä olemme täällä, on suremisen sijaan syytä iloita yhteisestä ajasta." 






Muslimimaailmassa on paasto juuri alkanut. Hieman siis virittelimme grillejä aralla mielellä, mutta turhaan. Paastoava kansanosa on varmaankin vetäytynyt sisätiloihin tai muualle auringon suojiin ja rannan kansoitti muukin paastoamaton porukka meidän lisäksi. Siellä sai kanat rauhassa kypsyä ja köftet kadota nälkäisiin suihin. Seurueen yksi paastoaja voitti hänkin, saahan siitä varmaan enemmän pisteitä, kun jaksaa paastota toisten syödessä;)?



Yksi pieni on vielä nestemäisellä ravinnolla.






Se oli lastemme Istanbulin viimeinen ja meidän Istanbulimme toisiksi viimeinen päivä. Tänä aamuna kello soi 5.30 ja kävimme viemässä jälkikasvun lentokentälle. Olihan se aika hurjaa pistää nelikko keskenään menemään ja tietää, että vasta kymmenen päivän päästä nähdään. Näin pitkään emme ole olleet erossa toisistamme koskaan. Koska joukossa oli kolmonen ja kuopus, kutsui Turkin lentoyhtiö ilman muuta saattajan paikalle, joka johdatteli nelikon oikealle portille. Nyt ovat jo mummolassa makkaroiden ja karjalanpiirakoiden äärellä. Kuvalliset todisteetkin jo otettiin vastaan, kiitos niistä mummolaan.



Me sen sijaan olemme viettäneet viimeistä päivää näissä tunnelmissa. Auto alkaa olla ääriään myöten täysi. Helmille on haettu lääkärin todistus Kreikan rajaa varten ja pakattu autoon oma soppi matkan ajaksi. Mies on kiertänyt viimeisiä virastoasioita ja käynyt toimistolla tulostamassa. Minulla on menossa operaatio väliaikaiskodin siivous ja porkkanaksi kaiken aikaisin loppuun saattamiseksi, olen varannut vielä minulle ja miehelle illaksi pöydän Maman terassilta. Eli nyt vielä loppukiri ja tunnin päästä viimeistä iltaa viettämään sinne Istiklalille. 




Auto starttaa aamulla matkaan. Olen lapsille luvannut kirjoitella matkan edistymisestä, joten pääsette tekin siinä siivellä matkalle mukaan. Yritän siis mahdollisuuksien mukaan tarinoida aina iltaisin matkakuulumiset. Huomenna tapaamme siis Kreikassa, jos Luoja suo! 

18 kommenttia :

Leena Lumi kirjoitti...

Turvallista, mutta kiinnostavaa matkaa!

Minäkin haluaisin just nyt Kreikkaan, sillä täällä on sää kuin lokakuun lopussa, mutta tämä ei voi jatkua näin...

Petra kirjoitti...

Voih, viimeinen paiva, sielta se tuli, onneksi olet tehnyt tata lahtöa mielessasi jo kauan. Siella se Istanbul sinua odottaa, hyvaa matkaa viela kertaalleen!

Nina kirjoitti...

Turvallista matkantekoa läpi euroopan! Siellä lapset ja muut odottavat varmasti innoissaan teidän saapumistaan. Noista sun kuvista huokuu ystävien lämpö ja miten ihanaa että teille on tuollaiset ystävät löytyneet. Ei se ystävyys katso matkaa ja onneksi tätä nykyä on Skypeä ja vaikka mitä appeja ettei yhteydenpitokaan ole enää vaikeata eikä kallista. Olkoon matkanne Suomeen turvallinen.

Elina / Vaihda vapaalle kirjoitti...

Hyvää matkaa! Kreikka -kuulumisia odotetaan innolla. Haluan tällä hetkellä nähdä mahdollisimman paljon aurinkoisia kuvia, kun Suomessa se aurinko on hieman kateissa.

Pepi kirjoitti...

Turvallista kotimatkaa!!
Jännityksellä odotellaan minkälaisiin seikkailuihin (ja ravintoloihin) Helmin(kin) matka vie :D

Tiina kirjoitti...

Voi hurja, niin se vaan tuokin aika koitti että kaikki on valmiina lähtöön.
Aika mielenkiintoisen näköinen tuo autonne - toivottavati matkaan ei osu turhan uteliaita tullimiehiä :)
Oikein mukavaa matkantekoa!

Kirjatoukka kirjoitti...

Hui kuinka sydämeenkäypää on ollut lukea näitä viime hetken tunnelmia, hyvää matkaa! <3

Hurmioitunut kirjoitti...

Jännittää! Siis teidän puolesta. Turvallista matkaa ja lueskelen innolla kuulumisia jatkossakin. :)

Anonyymi kirjoitti...

Niin se ympyrä sulkeutuu - 13 vuottakos siihen mahtui? Hienoa, että olette varanneet aikaa paluuseen. Siinä ehtii käydä läpi teille tarpeellisen ja sielu ehtii siirtyä edessä olevaan. Varjelusta taipaleelle, siunausta elämäänne. Anisi

Pere kirjoitti...

Hyvää matkaa!! :)

Allu kirjoitti...

Hyvää matkaa!

mimon mami kirjoitti...

Turvallista matkaa!

Marjatta kirjoitti...

Turvallista matkaa!

Amalia kirjoitti...

Hyvää ja turvallista kotimatkaa!

-Sami- kirjoitti...

Turvallista matkaa...

Tiina Kovanen-Bergman kirjoitti...

Kiitos ihanista Istanbulin tarinoista ja muistakin tietty. Hyvää matkaa!

A kirjoitti...

Suurkiitokset tunnelmallisista Istanbul-tarinoista, Mine!

Ihanaa ja turvallista kotimatkaa sinulle ja puolisollesi! ♥♥♥

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Istanbulin vuosien tarinoista ja turvallista matkaa! Aune