"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Turkki.. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Turkki.. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

141. tarina (Mustallemerelle)

Tällä matkalla tehdään aikahyppy. Lapsia oli vasta kolme ja pienimmäinen heistä vuoden. Istanbulissa asui toinen suomalainen perhe lähes samanlaisella kokoonpanolla. Yhdessä tehtiin legendaarisia matkoja, joista ei puuttunut kaatuneita maitolaseja, lasten ääniä, vauhtia ja vaaratilanteita. Reissuja piti suunnitella lasten ehdoilla, joten ne eivät kestäneet montaa päivää. Mahdollisia nähtävyyksiä käytiin katsomassa naisten ja miesten vuoroissa. Hotellivuorot oli helpompia jaksaa, kun ne sai viettää vertaisryhmässä.

On mielenkiintoista huomata vuosien päästä mitä muistoja näistä matkoista jääkään. Tältä reissulta muistan sen, kuinka kuopus keltäytyi syömästä kaikkea muuta paitsi kaurapuuroa. Hätä keinot keksi. Ostin marketista kauraryynejä ja keitin niitä vedenkeittimessä hotellihuoneessa monta kertaa päivässä. Kolme kiehautusta ja puuro oli valmis. Hengissä selvittiin pelkän kaurapuuronkin voimalla. Kotona taas maistui pojalle muutkin ruoat.

Ajetaanpa siis Amasraan ja poiketaan matkalla Safranbolussa. Siellä missä Sahrami kasvaa.