"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 21. helmikuuta 2012

156. tarina (Rooma apostolinkyyydillä)

Aamulla nousimme oikealta puolelta sänkyä. Oli ihme kyllä levännyt olo. Söimme hyvän aamupalan ja päätimme palata Roomaan. Autossa ympyröin kohteita, joissa toivoin meidän ehtivän käydä. Jos jaksaisimme.



Kartan avulla suunnistimme ensin Espanjalaisille portaille. Ne olivat kuin luodut jäätelön syöntiä varten. Keväinen kukkaloisto ja viereisten talojen kauniit värit, sekä lämmin auringonpaiste hellivät matkalaisen mieltä. Matkaseurueelle jäätelö maistui ja äitikin sulki silmänsä paidoille tippuvilta tahroilta. Sinä kesänä Suomen televisiossa pyöri tiheästi mainos: "Lika ei ole pahasta, pingottaminen on pahasta." Siitä tuli kesämme lentävä lause.







Seuraavaksi suuntasimme Fontana di Treville. Matkalla tehtiin tarpeellisia matkamuisto-ostoksia. Kolmonen sai jalkapallo-paitansa ja se tuli tarpeeseen. Päivä oli vasta alussa ja vaihtovaatteet jääneet autoon. Suihkulähteellä sen sijaan kuhisi. Aikamme koitimme sitä tutkailla ihmismassan ylitse ja välitse, mutta annoimme sitten olla. "Voi Rooma, olet kaunis, mutta liika suosiosi voi kääntyä sinua vastaan."



Tutkailimme karttaa. Puikkelehdimme kaduilla muiden turistien seurassa ja päädyimme Panteneolle. Se oli nopea kohde vankasta historiastaan huolimatta. Rakennus kuului ehdottomasti Rooman hienoimpiin. Noin kahdentuhannen vuoden ajan se oli seisonut kaupunkikuvassa muuttaen olemassaolonsa tarkoitusta ajan hengen mukaan. Panteneon rakennettiin keisari Hadrianuksen toimesta vuonna 120 jumalien temppeliksi. Vuonna 620 siitä tehtiin kirkko. Rakennus toimii myös hautapaikkana  ja sinne on haudattu kuningas Vittorio Emanuele II ja Umberto I sekä taiteilija Raphael. Tässä vaiheessa seurueemme neljä nuorinta olivat jo huomattavasti kiinnostuneempia Panteneon sijasta aukion laidalla seisovasta amerikan ihmeestä, eli McDonaldsista. Hampurilaisten syönti Roomassa ei kuulunut vanhempien toivelistalle, mutta ihan hyvälle ne maistuivat suihkulähteen reunalla nautittuna.










Ruoan jälkeen otimme suunnan kohti Tiber-joen rannalla seisovaa Castel Angeloa. Tämä rakennus rakennutettiin aluenperin Hadrianuksen mausoleumiksi ja myöhemmin se palveli paavien linnoituksena. Nuoriso oli kävellyt pitkän päivän todella reippaasti ja nyt alkoi selvästikin riittää sitä lajia. Rappusten kiipeäminen alkoi itsellekin jo olla vaivalloista. Loimme siis viimeiset katseemme alas kaupunkiin linnoituksen katolta ja päätimme, että oli aika jatkaa matkaa autolla.








Ai niin, olihan Roomassa sellainenkin pieni nähtävyys, kun Colosseum. Autolla ohi ajaessamme äänestettiin, että käydäänkö sekin vielä katsomasssa. Äänten enemmistöllä vastaus oli selvä ei. Mies pysäytti siis auton tien laitaan ja kävi nappaamassa muutaman kuvan muistoksi.





Rooma oli päivänsä ansainnut. Enkä pistäsi hanttiin jos tiemme veisi sinne joskus uudelleen.

7 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Ihanalta näyttää tuo keväinen Rooma! Niin kuin myös kaikki nuo rakkaat jäätelönsyöjät :).

Mäkin olen tutustunut netin kautta Rooman ihmeellisyyksiin ja tutkaillut, mikä olisi paras aika sinne singahtaa. Tampereelta kun pääsee Ryan Airin siivin tosi halvalla. Jos teitäkin jäi kaihertamaan, että Roomaan pitäis vielä päästä, niin treffataanko joku vknloppu Roomassa :)?

Terkuin Sanna

Aili-mummo kirjoitti...

Sieltäpä tuli joukko kuvia vanhasta tunnetusta Roomasta, hienoa;DD

Kyllä Rooma on hieno historiallinen kaupunki, ehkäpä Euroopan hienoin ja vanhin;)

Kiitos tästä kauniista kertomuksesta, ja oikein hyvää tiistaipäivää, Mine.<3

pikkujutut kirjoitti...

Oi, tämä valo näissä kuvissa-juuri sitä kaipaan juuri nyt. Rooma on käymättä, vielä, mutta sinne suunnataan jossain vaiheessa varmasti.Kunhan nuo kaksi varmasti jaksavat kantaa omat kamansa :).

Aiemmin mainitsit tuosta valokuvauksesta.Meillä oli sama tilanne, minä ja lapset odotimme miestä. nyt on niin, että joskus odotetaan minua, joskus lapsia :)

Mine kirjoitti...

Sanna: Oi mikä houkutteleva ehdotus:). Aamulla tätä kirjoittaessani huikkasin töihin lähtevälle siipalleni, että haluaisin hänen kanssaan kahden Roomaan. Vastaus kuului, että "Mehän on oltu siellä, halua ennemmin minun kanssani Bakuun, tai Armeniaan tai Damaskokseen, kunhan siellä rauhoittuu." Jos lisäisi Roomaan bonuksena teidät, niin???

Aili: Rooma oli superhieno, mutta siellä oli kyllä liikaa turisteja. Siitä tulee helposti sellainen "epätosi" olo, ikään kuin kaupunki olisi pelkkä turistikulissi. Siksipä Rooman hohto mielessäni ikäänkuin väheni. Valitettavasti. Eihän se ole kaupungin vika, että kaikki haluavat sinne.

Pikkujutut: Tervemenoa, Rooma oli hieno kaupunki. Tosin Italiassa on kyllä muitakin niin hienoja kaupunkeja, että kannattaa tehdä sitten Italia-kierros siinä samalla.

Nyt valokuvaus on tosiaan muuttunut, kun minäkin kuvaan. Onneksi lapsetkin on hieman isompia ja jaksavat jo hieman kiinnostua nähtävyyksistä. Sen perään heidät voi lähettää keskenään odottamaan tai ostamaan vaikka jätskit:).

Leena Lumi kirjoitti...

Rooma ikuinen kaupunki. Tuo Fontana de Treville on varmaan yksi must -nähtävyyksistä. Minulla on upea kuva ystävästäni siinä suihkulähteellä eikä turistin turistia missään, sillä hän harrasti matkustamista sesonkin ulkopuolella, kuten mekin teimme ja tulemme tekemään: Hinnat ovat puolet sesonkiajan hinnoista.

Italialaista jäätelöä ei voita mikään! Kakkosena tuleekin sitten suomalainen;-)

On mahtavaa, kun olette jaksaneet matkustaa lasten kanssa. Siitä syntyy aivan erityisiä muistoja. Mikään ei meillä kärsinyt, vaikka etenkin kuopus oli 15 vuotiaaksi mukanamme matkoilla. Hänen sisäänsä jäivät reissuilta erityisesti saksan kieli, alpit, eräät muotiputiikit;-) ja italialainen jäätelö.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja kuvia, mutta erityisesti minua liikutti kaksi kuvaa elävästä elämästä: jäätelöä syövät pojat (super-söpöjä) ja kartan katsomiskuva; niin oikeita ja eläväisiä kuvia (kuten myös kertomasi). t:Tiina

Mine kirjoitti...

Leena: Me olimme Roomassa huhtikuun loppupuolella. Ei sekään ollut siis varsinainen turistiaika. Siltikin siellä oli ryysis. Ehkä pitäisi mennä tammikuussa?

On ollut hienoa, että meillä on ollut mahdollista matkustaa. Emme todellakaan ole rikkaita ja teemme reissumme kovin pienillä budjeteilla. Hauskoja muistoja on kertynyt ja elämä ollut rikasta monin eri tavoin. Saa nähdä miten lapset myöhemmin nämä reissuamiset kokee. Nyt ainakin vielä tuntuu, että mielellään reissuun lähtevät.

Tiina: :). Olen tässä vielä kahden välillä. Aloitin sillä periaatteella, että laitan vain kuvia, joista ei tunnista meistä ketään. Jotenkin se sitten tuntui vähän persoonattomalta. Nyt olen laittanut jo meitäkin kuvaa. Mies ei taida haluta olla kuvissa, joten hän on vielä säästynyt... Katsotaan miten tämä tästä etenee.