"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 7. helmikuuta 2012

147. tarina (Istanbul- kotikadut 1.)

Istanbulissakin on kävelemisen arvoiset kadut. Tai kadut, joille kannattaa pujahtaa ilman sen kummempia päämääriä. Näillä kaduilla ei kannata kiirehtiä, sillä hitaasti etenevälle kadun vierustat tarjoavat kaikenlaista katsottavaa. Muista kuitenkin katsoa myös eteesi, sillä joskus kaduilta löytyy myös ei toivottuja yllätyksiä.

Aloitetaan kotikaduistani. Niistä, joille voi pujahtaa kotiportista. Jos on vielä rattailla kuljetettavia, kannattaa ottaa kaveri mukaan. Silloin ei tarvitse yksin tyrkätä kaikkia mäkiä. Mäkiä täällä nimittäin riittää, lähtee meiltä mihin suuntaan tahansa.






Lähdetään tällä kertaa isoa tietä oikealle. Pujahdetaan heti rieteyksen takaa sivukadulle ja aletaan tyrkkiä rattaita mäkeä ylös. Mäen päältä käännytään toisesta risteyksestä vasemmalle. Oikealla alhaalla näkyisi meidän kuolemaa tekevä lähiostarimme, mutta se ei ole kuvankaan arvoinen. Sen sijaan kävellään ylöspäin. Sivuilla alkaa kohota rikkaiden asumuksia visusti aitojen takana piilossa.





Muutaman kurvin takaa löytyy lopulta pieni puisto. Tänne me tapaamme tulla katsomaan ainakin tasavallanpäivän ilotulitukset. Sekä näyttämään vieraille Bosboria jos ei huvita ajaa tälle kukkulalle. Joskus tullaan myös omalla porukalla iltakävelylle. Silloin otetaan omat kahvit matkaan tai pistäydytään iltateellä puiston takana olevassa näköalaravintolassa.








Ei hassummat näköalat täältä meidän kotikaduilta, vai mitä? 

4 kommenttia :

Yaelian kirjoitti...

KIitos taas virtuaalikierroksesta:) Kaupunkien katuja on aina mukavaa tarkkailla!

pikkujutut kirjoitti...

Meillä ei täällä juuri mäkiä ole, isoin nousu lienee 2 metriä :). Ja voi, on teillä näkymät. kiitos näistä.

Mila kirjoitti...

Mulla on haaste sulle mun blogissa :)

Mine kirjoitti...

Yaelian: Niin on. Etenkin, jos on sopivaa vaelteluseuraa. Lasten kanssa se ei ole aina kaikkein kivointa puuhaa.

Pikkujutut: Teillä on sitten siellä sikäläinen Pohjanmaa:).

Mila: Kiitos Mila, alanpas seuraamaan seuraamiani blogeja sillä silmällä:).