"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

157. tarina (Firenzen pikakierros)

Aamulla heräsin sateenropinaan. Tai niin ainakin luulin. Todellisuudessa vesi lirisi ilmanvaihtokanavan luukusta kaappia myöten lattialle. Samalla muistin, että olin unohtanut ilmoittaa lasten koulubussille matkastamme. Uni sai siis mennä ja rupesin viestittämään kuskille terveisiä Italiasta.

Söimme aamupalaa hitaasti nautiskellen. Italiassa kahvi jo pelkästään on mahdottoman hyvää. Join sitä hitaasti maistellen ja mietin taas kerran, että kotiin pitäisi saada kunnon keitin. Croissantit rapsahtivat  juuri sopivasti suussa ja karppausta ei kukaan ollut vielä keksinytkään. Juuri silloin en halunut ainakaan siitä kuulla.

Autolle selvisimme kimpsuinemme ja kampsuinemme, mutta sitten huomasimme hotellihuoneen avaimen kadonneen. Avainta etsiessämme alkoi kuulua jostakin ääni: "Äitiiii, äitiiiii." Hetken etsintöjen jälkeen äänen lähde löytyi hotellin paloportaiden yläpäästä. Kuopus oli kiivennyt portaita pitkin, mutta ei uskaltanut tulla alas. Onneksi portaita ympäröi metalliverkko, joten ei pieni päässyt putoamaan. Mies juoksi hakemaan eksyneen lampaan  ja palautti laumaansa. Paimenia muistutettiin tekemään työnsä huolellisemmin. Lopulta avainkin löytyi, kun tarpeeksi monta kassia aukaistiin ja matka sai jatkua.

Firenzeen teimme melkoisen tehoiskun. Aloitimme kaupungin turisti-infosta ja pyysimme työssä olevaa henkilöä ympyröimään karttaan kaksi kaupungin pakollista nähtävyyttä. Neitokainen ympyröi kaksi kirkkoa, sekä Arno-joen ylittävän sillan. Niillä neuvoilla lähdettiin sitten liikkeelle.



Kirkot olivat molemmat upeita ja niin valtavan suuria, että oli hankalaa saada ne kuvaan. Kiersimme ne melko lapsiystävällisesti. Välillä istuttiin torilla maistelemassa Italian herkkuja kojuista. Lapset ehtivät myös ostamaan matkatuliaisia. Se taisi olla heidän mielestään Firenzen parasta antia. Minä nautin kirkkojen ja torin lisäksi kaduilla vaeltelusta, mutta sitäkään ei tehty liiaksi. Edellispäivän Rooma-kierros tuntui vielä kaikkien jaloissa.













Firenze oli kiva. En hullaantunut siihen, enkä kaipaa sinne uudelleen, mutta iloitsin silti muutamasta yhteisestä tunnistamme.


7 kommenttia :

Aili-mummo kirjoitti...

Olikohan tuossa mukana Firenzen Duomon eli tuomiokirkon kuvia?

Jostakin on jäänyt korvieni väliin, että se on erikoisen hieno ja suuri kirkko.

Mukavaa viikon jatkoa sinulle, Mine, ja kiitos tästä kierroksesta.<3

hietzu kirjoitti...

Tuntuu hassulta kuinka joku ei voi hullaantua Firenzeen. En tosin ole itse käynyt paikanpäällä, joten omaa vertailukohtaa ei ole. Kuvien perusteella olisin kyllä hullaantunut noihin kirkkoihin. Rakastan vanhaa kirkkoarkkitehtuuria, jossa taide ja arkkitehtuuri muodostavat kokonaistaideteoksen.

Mine kirjoitti...

Aili ja Hietzu: Yläkuvassa näkyvä suuri rakennus on Firenzen Duomo, joka on yksi Italian kärkinähtävyyksiä Colosseumin ja Pisan kaltevan tornin rinnalla. Samainen duomo on kuvissa pitkän kuvarimpsun alimmissa kirkkokuvissa. Se oli valtavan suuri!!! Kiersimme sen pikaisesti, sillä nuorison kirkkokiintiö oli täysi ja tämä oli Firenzessä toinen kirkkomme. Jos olisimme matkailleet vain Firenzessä olisimme epäilemättä käyttäneet kirkkoon paljon paljon enemmän aikaa ja kiivenneet mm. sen kupoliin. Se oli valtavan hieno!

Näissä Euroopan läpi muutamassa päivässä kierroksissa on vain niin, että voimat loppuvat kesken. Tulee kultturiähky, kirkkoähky, nähtävyysähky. Ikään kuin jos söisi maailman parasta pihviä pari kertaa päivässä viikon ajan, niin lopulta varmasti ei enää tekisi mieli:). Kuten tuleva osoittaa, niin teimme uskomattomia ohiajoja uskomattomille asioille. Kaikkea ei vain pysty näkemään yhdellä kertaa, vaikka ajatuksentasolla kuinka haluaisi:(.

Minäkin muuten rakastan kirkkotaidetta:). Ja mies. Siksi lapset saavatkin aina tämän kirkosta kirkkoon riemun näillä matkoilla....

Sateenkaari kirjoitti...

Aivan uopea tuo kattomaalaus. Kylla siina on ollut maalaamista.
İhanat kuvat, kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Kurkistin taas blogiisi, vaikka oikeasti minun piti mennä nukkumaan (vaikka kello on tosi vähän); tuo jatkuva ja loputon lumisade uuvuttaa... (voi myös lukea - laiskottaa).

Minusta on tosi kiva, että kuvissasi näkyy "oikeita ihmisiä". Se tekee tarinoistasi niin ELÄVIÄ ja KIINNOSTAVIA. Itse teen sellaista työtä (mielenterveyshoitotyötä), että en voi edes olla facebookissa yms. Omat tietoni (esim. puh.numerot yms.) ovat olleet salaisia sen jälkeen, kun ensimmäinen todella sairas potilas oli oven takana tulossa kylään hyasitti + villasukat kainalossa.

Lumisin terveisin: Tiina

Yaelian kirjoitti...

Miten upeita paikkoja! Italia on jäänyt minulle vieraaksi,toisin kuin Espanja,mutta olisi mukava joskus Italiassakin vierailla.Hienot kuvat ja tarinat taas:)

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Italiassa onkin uskomatonta se, kun kirkkoa on ollut maalaamassa maailman huiput. ihmekös se, että kirkot on niin upeita. Kyllä siellä sielu lepää ihan vain kuvia katsoessa.

Tiina: Olen koulutukseltani psykiatrian sairaanhoitaja. En ehtinyt työelämään muuten kuin harjoittelujen kautta, mutta senkin perusteella pystyn ymmärtämään tuon nimettömyyden merkityksen. Täällä on sitten toisenlaiset syyt pysyä nimettömänä. Internet on hieno asia, mutta myös melkoinen väline paha(a)n käyttöön. Hyvää yötä!

Yaelian: Minä olen ihan Italia fani! Espanja ei ole sattunut matkojen varrelle, joten en osaa verrata. Italiassa sen sijaan olemme nyt hurruutelleet kolmesti ja toivon, että vielä pääsen ainakin kerran. Muutama paikka on italiasta vielä "tahtoo nähdä" listallani.