"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

154. tarina (Monte Cassino - odottavan aika on pitkä)

Kaikki tiet vievät Roomaan. Niin myös se tie, jolle lähdimme Pompeista. Emme kuitenkaan ajaneet Roomaan asti, vaan jäimme yöksi matkan varrella olevaan Cassinaan. Huoltoasemalta nappasimme iltapalatarpeita matkaan. Tällä joukueella ei kannattanut maksaa ravintola-ateriasta montaa kertaa päivässä. Positiivisesti sanottuna: Onhan se imartelevaa, kun äidin ruoat nousevat arvoonsa aina matkan päällä, eikä mikään ravintola omista äidin veroista kokkia. Harmi vain, että lautasille jäänyttä osuutta annoksista ei vähennetä laskusta. Eikä äideille jaeta Michelin-tähtiä.

Hotellilla suihkuttelimme Pompein pölyt ihoilta ja peittelimme saippualle tuoksuvan jälkikasvun puhtaisiin lakanoihin. Reissun kivoihin hetkiin kuului se, kun huoneen täytti lasten uninen tuhina. Silloin isillä ja äidillä alkoi videoherkkuhetki omassa pedissä päivän seikkailujen ja unen välimaastossa. Hotellien sängyissä on nimittäin kiva syödä. Itse pitää tietysti nukkua muruissa, mutta ainakin joku muu siivoaa niistä aiheutuneet sotkut. (Huom kaikki huonesiivoajat: Olemme muuten tosi siivoja vieraita, emmekä jätä jälkeemme tahallista sotkua.)

Aamulla seistessämme hotellin pihalla silmämme sattuivat vuoren päällä häämöttävään luostariin. Pieni tiedusteluretki kertoi sen olevan Monte Cassinon luostari. Ollessamme niin lähellä, olisi ollut haaskausta jättää siellä käymättä. Pakkasimme siis auton ja teimme vaivan arvoisen mutkan Rooman tiellä. Ylhäältä löytyi kaunis luostari, josta sai ihailla alhaalla avautuvaa maisemaa. Kuunnella hiljaisuutta, jonka rikkoi vain suihkulähteiden solina ja kuopuksen satunaiset parahdukset asioiden edetessä hänen mielestään hullusti.











Huomaan näitä kuvia katsoessani, että oman kameran myötä on matkailumme muuttunut. Silloin vielä kun vain mies kuvasi, minä kiersin kohteet lasten kanssa nopeutetusti. Pieni ei jaksanut tutkia jokaista esinettä tai taulua. Yksi juoksi toisaalle, toinen meni jo jossakin muualla. Kolmatta ei kiinnostanut mikään, neljäs halusi juotavaa. Mies sanoi: "Kuvaan vain nopeasti vielä nämä, menkää jo odottamaan".  Me istuimme lasten kanssa milloin missäkin odottamassa. Ajallisesti emme varmastikaan pitkästi, mutta odottaminen oli silti usein todella tylsää. Kuten kuvasta näkyy. Mitä se odottaminen mahtaa lapsille olla nykyään, kun sekä isä että äiti kulkee kameroineen joka mutkaa ihmettelemässä?

Tiesittekö tämän? St Benedictin kerrotaan tulleen  Monte Cassinon kukkulalle kolmen korpin johdattamana. Kukkulalle rakennettiin luostari ensimmäisen kerran vuonna 529 ja St Bendict asui siellä kuolemaansa asti vuoteen 547. Luostari on kokenut kovia. Se on tuhottu useasti ja rakennettu aina uudelleen. Viimeisin rakennustyö tehtiin vuonna 1953.

7 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Ihana visuaalinen virtuaaliretki taas! Olette kyllä tehneet ihania matkoja koko perheen voimalla ja paljon kuvia teillä on niistä muistonakin:)

P,S. Olen yrittänyt lähettää tätä kommenttia jo 2 kertaa,tuloksetta,sillä bloggerin uusi sananvahvistusysteemi on ihan kamala! Toinen sana täysin epäselvä.Olisko mitenkään mahdollista luopua siitä?

Mine kirjoitti...

Yaelian: Kävin ottamassa sanavahvistuksen pois. Olen huomannut saman ongelman muissa blogeissa. Uudistus oli todella huono ja sanoista ei saa selvää. Vinkatkaa jos sanavahvistus vielä kummittelee. Kutsun sitten teknisen tukihenkilöni paikalle. Luulin nyt kuitenkin onnistuneeni tässä tehtävässä ihan itse?

Anonyymi kirjoitti...

Olen vähän seurannut matkaanne; Mukavaa ja antoisaa reissua koko perheellesi ! t:Tiina

Ps.Mukavaa leffailtaa, kun joskus ehdit "Kuninkaan puheen" äärelle !

A kirjoitti...

Ihan hyvä luostari, kauniskin;DD

En ihmettele, jos pienet lapset pitkästyy eivätkä aina jaksa olla iloisia ja mukavia...

Mine kirjoitti...

Tiina: Kirjoittelen siis ylös reissujamme vuosien varrelta. Tämä on vuodelta 2008, kun olimme matkalla kesäksi Suomeen. Leffa olisi siis vaikka heti katsottavissa. En vain tiedä vielä, että onko se sellainen joka minun kannattaa katsoa yksin vai mihen kanssa? Mitäs luulet?

Aili: Hieno luostari se olikin ja kauniilla paikalla, kuten luostarit yleensä onkin. Lapset pitkästyvät ja väsyvät, kuten aikuisetkin. Ei ole tyhjästä tullut sanonta "reissussa rähjääntyy". Onneksi muistoihin jää yleensä vain ne hyvät hetket. Antaa kiukkujen tulla ja mennä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tarkennuksesta; minä jo ihmettelin, että jotakin outoa tuossa teidän reissussa olikin...Ja heti paljastui, kuinka tollo olenkaan...

Minä katsoin leffan yksin; mies sitä 3-5 min. ja ihmetteli, että mitä ihmeellistä siinä nyt muka oli ? Pari viikkoa sitten katsoimme yhdessä The Queen, josta minä pidin, mutta mies ei...
Hauskaa viikkoa ! t:Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Ei tarvitse olla tollo, vaikka tekee väärän johtopäätöksen. Muuten maapallo olisi tolloja pullollaan:).

Arvelinkin, että se voisi olla noin tuon filmin kanssa. Säästän sen sitten johonkin megaluokan silityssessioon, kun olen kotona yksin...