Tilava koti on suuri ilo. Paitsi siivouspäivinä. Istanbulissa siivouspäiviä pitää olla tiheästi, sillä ilmansaasteet tunkeutuvat kotiinkin. Lattioille ja muille pinnoille ilmestyvän mustan kerroksen huomasi parhaiten silloin, kun kotona oli konttausikäistä väkeä. Mustat polvet kertoivat karua kieltään. Jos mieli pitää polvet puhtaina, olisi lattiat pitänyt mopata vähintään joka toinen päivä. Päätin sen sijaan pestä tiheämmin potkuhousuja. Lika tarttuu myös ikkunoihin, jotka etenkin sateen jälkeen näyttävät siltä, että niihin olisi heitetty kuravettä. Onkin varsin tavallista, että ikkunat pestään täällä joka viikko tai ainakin joka toinen viikko. Voitteko kuvitella?
Ensimäinen kotimme sijaitsi kymmenennessä kerroksessa, nyt olemme vain neljännessä. Ikkunoiden suunnittelussa ei ole otettu mitenkään huomioon sitä, että ne pitäisi pestä, vieläpä tiheästi. Täkäläiset ikkunat aukeavat ulospäin, jos aukeavat. Ikkunanpesijä joutuu siis kiipeämään ulos ikkunalaudalle ja pitämään toisella kädellä karmista kiinni, pestessään toisella kädellä ikkunaa. Ihan karmeaa hommaa, etenkin pienten lasten korkeanpaikan kammoiselle äidille. Kokeilin tasan kerran, enkä ikinä enää kokeile uudelleen.
Istanbulissa on onneksi tavallista palkata siivooja. Se ei ole yläluokan yksityisoikeus vaan mahdollista ihan tällaiselle tavallisellekin ihmiselle. "Paremmissa perheissä" hän käy kerran tai useamman kerran viikossa, meille siivooja saapuu joka toinen viikko tai tarpeen mukaan. Kahdeksan tunnin työpäivänsä aikana hän pesee kaikki kotimme 12 ikkunaa. Keikkuen ikkunalaudoilla vaarallisen näköisesti. Ikkunoiden pesun lisäksi hän ehtii myös imuroida, pestä lattiat ja pyyhkiä pölyt. Minun tehtäväni on keittää hänelle aamukahvit, tehdä lounas ja huolehtia siitä, että hänellä on työvälineet.
Vuosien myötä siivoojani on tullut tutuksi ja korvaamattomaksi avuksi tässä kotihärdellin pyörittämisessä. Minulle hän on ystävä. Tykkään yhteisistä kahvihetkistämme ja nautin näistä päivistä, jolloin koti puhdistuu minun ottamatta siihen osaa ja arpaa. Kuten tänään tätä tekstiä kirjoittaessani. Siivooja taas toteaa moneen kertaan miten ihanaa on olla suomalaisilla töissä, kun kukaan ei pomota, kyttää eikä kohtele alentavasti. Meillä on siivoojani kanssa "molemmat voittavat"-tilanne.
Jottei nyt ihan todellisuus unohtuisi, niin kyllä minä itsekin täällä joudun ahertamaan tämän huushollin eteen. Pyykkihuollossa, tiskeissä, normaalissa järjestelyssä, kaappien siivouksessa, eteisen jatkuvan kaaoksen raivauksessa ja joka toisen viikon siivoojattomassa arjessa saan itsekin ihan pitää tuntumaa yllä tähän siistimiseen. Samalla se pitää siivojaa kohtaan tuntemaani arvostusta yllä. Mietin, että miten ihmeessä hän jaksaa kuutena päivänä viikossa siivota toisten koteja, matkustaa lisäksi pitkän matkan aamuin ja illoin ruuhkabusseissa ja hoitaa iltaisin vielä omankin kodin? Leipä on täällä toisilla todella kovan työn takana.
ps. Siivoojan saa Istanbulissa päiväksi kotiinsa noin 80-100 liiran päiväpalkalla. Euroina se on noin 35-45€/päivä. Voi myös palkata lapsityövoimaa, jos sitä on omasta takaa. Kaapin siivous toi kuvan työläiselle 5 liiraa eli hieman päälle 2€. Minusta molemmat siivoojani olivat liiransa ansainneet!
Ensimäinen kotimme sijaitsi kymmenennessä kerroksessa, nyt olemme vain neljännessä. Ikkunoiden suunnittelussa ei ole otettu mitenkään huomioon sitä, että ne pitäisi pestä, vieläpä tiheästi. Täkäläiset ikkunat aukeavat ulospäin, jos aukeavat. Ikkunanpesijä joutuu siis kiipeämään ulos ikkunalaudalle ja pitämään toisella kädellä karmista kiinni, pestessään toisella kädellä ikkunaa. Ihan karmeaa hommaa, etenkin pienten lasten korkeanpaikan kammoiselle äidille. Kokeilin tasan kerran, enkä ikinä enää kokeile uudelleen.
Istanbulissa on onneksi tavallista palkata siivooja. Se ei ole yläluokan yksityisoikeus vaan mahdollista ihan tällaiselle tavallisellekin ihmiselle. "Paremmissa perheissä" hän käy kerran tai useamman kerran viikossa, meille siivooja saapuu joka toinen viikko tai tarpeen mukaan. Kahdeksan tunnin työpäivänsä aikana hän pesee kaikki kotimme 12 ikkunaa. Keikkuen ikkunalaudoilla vaarallisen näköisesti. Ikkunoiden pesun lisäksi hän ehtii myös imuroida, pestä lattiat ja pyyhkiä pölyt. Minun tehtäväni on keittää hänelle aamukahvit, tehdä lounas ja huolehtia siitä, että hänellä on työvälineet.
Jottei nyt ihan todellisuus unohtuisi, niin kyllä minä itsekin täällä joudun ahertamaan tämän huushollin eteen. Pyykkihuollossa, tiskeissä, normaalissa järjestelyssä, kaappien siivouksessa, eteisen jatkuvan kaaoksen raivauksessa ja joka toisen viikon siivoojattomassa arjessa saan itsekin ihan pitää tuntumaa yllä tähän siistimiseen. Samalla se pitää siivojaa kohtaan tuntemaani arvostusta yllä. Mietin, että miten ihmeessä hän jaksaa kuutena päivänä viikossa siivota toisten koteja, matkustaa lisäksi pitkän matkan aamuin ja illoin ruuhkabusseissa ja hoitaa iltaisin vielä omankin kodin? Leipä on täällä toisilla todella kovan työn takana.
22 kommenttia :
no jäispähän tekemättä tuo ikkunan siivous. voi jumankekka. kaikkee sitä näkeeki :D
Asia jota kaipaan eniten!! Niinpa ikkunani ovat likaisemmat kuin koskaan ennen, en vain saa itse aikaiseksi siihen puuhaan ryhtya... Olen monesti miettinyt, etta pitaisi naita katevia suomalaisikkunoita turkkilaisille kaupata, varmaan mykistyisivat jarkytyksesta kun ei tarvitsisi enaa ulos kiipeilla.
Muuten, meidan siivooja ainakin oli hyvin tyytyvainen vaikka paivat ja työ rankkaa tuossa ammatissa onkin: kun perheelta saa noin 80 liiraa/pv, ja yleensa töita han teki 6pv/vko, tuli rahaa (pimeasti tottakai) sellaiset 1900 liiraa kuussa - ihan ok palkka Turkissa kouluttamattomalle ihmiselle :)
Mine, usko tai älä, minä kaipaan siivoojaa. Tiedän, että se kuulostaa kauhealta ja kun esitin asian R:lle hän katsoi minua jotenkin oudosti;-)
Minä en jaksa siivota tätä isoa taloa enää yksin, en siltikään vaikka R. on ottanut huolekseen imuroinnin. Sitähän on puutarhassa ja elämässä ja talossa kuitenkin niin paljon muutakin. Siivoaminen on elämni hukkaan heitettyjä tunteja. Kun Meri oli pieni, minun piti niiden allergioiden takia imuroida JOKA PÄIVÄ. Ja se kaikki tuli niiden viljattomien ja munattomien ruokien valmistamisen päälle.
Serkullani, joka on hyväpalkkainen uranainen ja kaksi pientä lasta, käy siivooja, mutta kuten tiedät, hinnat täällä ovat toista luokkaa kuin Turkissa.
Todella rakastan lukea, että ymmärrät siivoojan työn raskauden ja olet hänelle ystävä. Hän tekee tosi raskasta työtä ja tuo ikkunan pesuhan näyttää huimaavalta. Minä en pystyisi. Tosin inhoan muutenkin eniten juuri ikkunoiden pesua.
Voisikohan sitä sanoa, että naisen paras ystävä on oma siivooja;-)
Nyt todella tiedän, mitä tulet Turkista kaipaamaan!
♥
Leenan avulla tänne löysin, kun juuri itse marmatin, että naisen elämä on yhtä siivousta päivästä toiseen.
Tuollaiseen ikkunanpesuun minua ei saisi kirveelläkään, vaikkei mitään korkean paikan kammoa olekaan.
Nuorilla on nykyään siivousapua ja lapsuudenkodissani kävi siivooja sekä kotiompelija, mutta meidän ikäluokka taitaa olla se väliinputoaja, joka on siivoillut ilman apuvoimia:)
Mukavaa viikonloppua!
Mehtänemäntä: En uskalla edes katsoa. Paitsi tuon kuvaamisen ajan. Pelkään joka kerta, että jos hän tippuu. Näitä naisia nimittäin OIKEASTI tippuu tässä hommassa.
Karoliina: Kyllä se on "hyvä palkka" ja vieläpä ansaittu sellainen. Meidänkin siivooja pystyi ottamaan itselleen vakuutuksen, koska lupasimme varmasti antaa hänelle työtä. Käy kolmena päivänä viikossa Suomi-perheissä ja kahtena (vai kolmena?) turkkilaisilla. Oikea aarre!
Leena: Kuka nyt ei kaipaisi siivoojaa:)? Se on niin epämotivoivaa hommaa, kun hetkessä on taas kaikki uudestaan sekaisin, ainakin näissä lapsiperheissä. Mutta miten ihanaa on tulla siistiin kotiin. Luulen, että vain me jotka tätä arkea pyöritämme voimme tietää miltä se tuntuu. Samoin kuin se kun pääsee valmiiseen pöytään. Minusta siivooja esim. kerran kuussa pitäisi olla naisen perusoikeus:D.
Hanne: Voi miten kiva, kun tulit! Kävinkin pikaisesti kurkkaamassa tontillasi, palaan asiaan paremmalla ajalla. Meidät suomalaiset on niin totutettu siihen, että itse pitää tulla toimeen. Minulle oli alkuun tosi vaikea se ajatus, että joku vieras tulee kotiini siivoamaan. "Koska olinhan minä vain kotona lasten kanssa". Nyt ei ole enää vaikeaa, ei yhtään. Vaan silkkaa riemua:D.
Sama täällä, ilmansaasteita niin että aamulla kun peset, illalla parvekkeella on jo musta kerros.Siivoojaa ei meillä ole ja tuskin tulee, sillä sen hyvän löytäminen on ollut työn takana eikä ole vielä hyvää löytynyt ( kaverit ovat testailleet ja minä tarkkaillut sivusta.) Tarvetta siivoojalle kyllä olisi, hermot menee tämän kaiken lian kanssa.
Mutta toistaiseksi moppi heiluu päivittäin ja lattiat puhdistuvat alta aika yksikön.KUn on tietty rutiini niin ei se päivästä aikaa paljoa vie. Mutta silittäminen, sen voisin ulkoistaa vaikka heti :).Miksiköhän en muuten niin ole tehnyt? Hhmm, täytyy miettiä.
Vähän kauhistuttaa nähdä tuo siivojasi ikkunoiden ulkopuolella...
Minun ikkunani ovat sellaiset,että tarvitsisin myös jonkun puhdistamaan ne ulkopuolelta,sisältäpäin en onnistu...
Ihanaa, että kirjoitat arjestanne! Näkee vähän sitä ns. peruselämää Istanbulissa(joka päivä ei olla ostoksilla, ulkona syömässä, lomalla, turisteilemassa jne..) Tämän "teeman" postauksesi ovat minulle varmasti hyödyksi. Vaikka siellä asuukin sukulaisia, niin minusta on kivempi lukea arjesta suomalaisesta näkökulmasta.
Oletko suunnitellut kirjoittavasi lastesi (tai ylipäätään turkkilaisten) koulutaipaleesta? Jos et, olsin todella iloinen jos kirjoittaisit aiheesta. Olen erityisen kiinnostunut suomen kielisistä kursseista/linjoista/luokista yms.
Helist
Hyi, kun minua huimasi ja "veti takajaloista" kun näin Z. seisovan siellä ikkunalaudalla. Ei "turvavöitä" ei vakuutuksia! Siellä oppii rukoilemaan varjelusta!! Eilen pesin kaikki ikkunat tässä pienessä pesässäni. Tykkään siivoamisesta ;) Se on terapia minulle.Sen takia en ottanutkaan siivooja siellä asuessani :O) Mutta eihän olekaan suurperhe, josta huolehtia. Hyvää jatkoa vain, Mine! tv. Sylvi fammo
Herran pieksut ja päälle vielä KÄÄK ! Teki mieli kiljaista, kun näin tuon ikkunanpesijän ja vielä sukat jalassa ! Minä en pidä korkeista paikoista, eikä minusta olisi ikinä tuohon työhön; en sen puoleen ryhtyisi myöskään siivoojaksi - se on järkyttävän rankkaa työtä ! Selkäni olisi tohjona jo ensimmäisen päivän jälkeen (on sitä kyllä nytkin). Suomessa siivoojien työ on nykyisin niin tarkkaan mitoitettua ja minuutilleen ohjattua, että minun pääni ei siitä selviäsi; esim. sairaaloissa pitää ehtiä tyhjentää tietty määrä roskiksia tai vaikka sijata vuoteita tietyssä ajassa; kyllä siinä saa luutut ja kädet heilua !
Minulla ei ole koskaan käynyt siivoojaa, vaikka jopa äiti on tarjoutunut maksumieheksi. Se olisi jotenkin kiusallista ? Lapsi- ja miestyävoiman käyttöä kannatan, jos heitä on omassa perheessä; ruokapalkalla vaan...
Maanantaina Jalo-koira oli kakkinut sohvalle ja peittänyt vielä sotkun torkkupeitolla; kaksi nuorimmaista sekä puhdistivat että desinfioivat sohvan -- käsihuuhteella ! Onneksi nahkasohva oli helppo puhdistaa ja onneksi MINÄ tulin myöhemmin kotiin...
KIITOS jo nyt näistä upeista arkipäivistä tähän asti ! Nämä ovat olleet HUIPPUJA ! Toivottavasti viitsit vielä jatkaa arkesi jakamista ? t: Tiina
Minä olen kai outo, kun tykkään siivoamisesta. Olen sellainen kotihiiri :) Siivoojan palkkaaminen on minusta kuitenkin hyvä juttu, jos aikaa ja haluja siivoamiseen ei ole. Sitä pitäisi täälläkin tehdä enemmän. Ystäväni, jotka ovat pitäneet siivoojaa monta vuotta ovat varsin tyytyväisiä sekä lopputulokseen että siitä säästyneeseen aikaan.
Pikkujutut: No niin, nyt heti silittäjää palkkaamaan! Täällä on myös haasteena löytää HYVÄ, ITSEOHJAUTUVA ja LUOTETTAVA siivooja. Onneksi löysin ja siitä kiinni pidän!
Yaelian: On se kummallista tuo,että ei osata tehdä sisälle aukenevia ikkunoita. Mikä siinä nyt on vaikeaa?
Helist: Juu, ei olla joka päivä lomalla ja matkalla:D. Olen aikeissa kirjoittaa koulustakin, ehkä jo seuraavaksi?
Sylvi: Minä tykkään siisteydestä, mutta en kyllä siivoamisesta. Silittämisestä tykkään joskus ja kaappien siivoamisesta, jos se ei ole pakon edessä. Varjelusta saa siivoojille pyytääkin. Allah Korusun!
Tiina: Se on ihan kamalaa, etenkin kun kuulee niitä juttuja pudonneista ikkunan pesijöistä. Tässäkin taloyhtiössä muutama vuosi sitten tippui eräs romanialainen nuori nainen. Istuu nykyisin rullatuolissa, mutta henki sentään säilyi.
Mutta näkisittepä nuo miehet, jotka tekevät huterilla tellingeillään talojen ulkopäällysteitä, keikkuen maalisankojen kanssa korkeuksissa ilman mitään turvaköysiä. Apua.
Niin, siivoojaan tottuu. Etenkin jos hänestä tulee ystävä. Ei ole kiusallista vaan kivaa.
Saga: Ilman näitä ikkunoista minä tuskin olisin ottanut siivoojaa. Onneksi oli ikkunat, sillä nyt kyllä arvostan kovasti hänen apuaan. Ruuhka-aikoina voi ottaa tiheämminkin, avuksi vaikka joulusiivoon. Säästyy äidin hermot ja sitä myöten perhekin kiittää:).
Mutta sinä se nyt hyriset onnellisena punaisessa tuvassasi, vaikka siivotessa:).
Meillakin on kaynyt siivooja nyt muutaman vuoden joka toinen vko ja samoin minusta on mukavaa kun han saapuuu, vaihdetaan kuulumisia ja meista on tullut hyvia tuttuja. Nyt kun tyttö alkoi olla jo siina iassa paatin etta kylla mina parjaan taman huushollin kanssa itse, turhaa menoa kun vain toinen kay töissa talla hetkella. Jaa-a ikkunoita ei ole pesty kuukausiin, muutenkin siivoamisen jalki on vahan sita sun tata. Taidan pirauttaa hanelle jo huomenna jos nyt tulisi ainakin taman kerran ja katsotaan sitten...minulla on kylla jo ihan ikavakin hanta. Silitan ehka kerran kahdessa kk, turkkilaiset perheenemannat olisivat varmasti kauhuissaan, kamalaa puuhaa.
Pitäisköhän pistää johonkin ilmoitus että "jos olet outo ja tykkäät siivoamisesta" (☺☺☺) nii tervetuloa meille! Meille??? Minulle!
Minä huolisin vaikka kerran kuussa käyvän siivoojan, jonkun joka lääpisi nämä neliöt aina nurkkia myöten ja PESISI IKKUNAT!! just jollekin mainitsin, että olen pessyt ikkunat täällä joulupäivänä, sen mitä talvikeleillä pystyy -silloin kun muutin tähän.
Enkä ole edes ajatellut että pesisin...ennen ensi kevättä...
Mikähän siinä on, että yksi rakastaa ja toinen vihaa siivoamista, minä teen sen mikä on pakko, mielellään sen verran usein (kerran viikossa) ettei tule katastrofia vastaan, mutta keksisin helpostikin muuta tekemistä ☺
Ja TUOLLAISEEN ikkunanpesuun mua ei saisi kukaan! EI kukaan!!
Pelkkä kuva teki jo huimaavan olon!
Toi on mun mielestä niin hirveetä toi ikkunoiden peseminen noin. Ihan kyllmät väreet kulkee selkäpiissä. Muistan myös, kun kerroit siitä siivoojasta joka putosi. Se on jäänyt mieleeni.
Ottaisin kyllä kovin mielelläni siivoojan, sillä me ollaan sotkuista porukkaa. Ja en tykkää siivoamisesta yhtään. Tykkään järjestellä tavaroita, mutta olen huono imuroija, ikkunoiden pesijä, lattian luuttuaja. Olen siis laiska ja lisäksi vielä huono.
Tuo nauratti, että pesit mieluummin potkuhousuja kuin lattioita. Niin minäkin tekisin :)
Petra: Ei tule sellaista aikaa, jolloin lasten kanssa ehtisi siivota tai jolloin lapsiperheessä ei tarvitsisi siivoajaa:). Hyvänen aika sentään minkälainen mörskä tämä kämppä oli koko kesän. Nyt hieman helpottaa, kun jälkikasvu on koulussa ja edes sen ajan tavarat pysyy paikallaan. (Paitsi minun työpisteen:D) Edelleen siis tiedän, että siivoojalle on käyttöä. Nipistän sen rahan mieluummin jostakin muusta.
Pepi: Helsingin seudullahan on vissiin sellainen vaihtopankki, jossa voi tarjoutua tekemään jotakin. Ja josta vaihtoehtoisesti voi pyytää jotakuta toista tekemään itselleen jotakin. Sinun pitää perustaa omalle alueellesi vastaava. Sitten vaihdat päivän puutarhatöitä päivään ikkunanpesua:D. Minusta se olisi fiksua.
Kirjailijatar: MInä periaatteessa olisin hyvä siivoaja ja teen tarkkaa hyvää työtä, kun pääsen vauhtiin. Mutta olen vain niin mahdottoman hyvä keksimään muita hommia ennen kuin aloitan.... Onni on oma siivooja, kyllä se vaan niin on!
Huhhuh! Minä kyllä keikun täällä vitosessa ikkunankarmien tuntumassa kurkottelemassa, mutta ikkunat on sisään päin auki (eivät aukea läheskään kokonaan kattolamppujen takia, siksi pitää kiipeillä), mutta en kyllä ikuna menisi tuolla tavalla ikkunan ulkopuolelle ja vielä SUKAT JALASSA! Herranjestas, toivottavasti hän ei todellakaan putoa!
Itse tykkäisin, jos joku kävisi pesemässä ikkunat pari kertaa vuodessa ja siinä samalla veisi matot pihalle ja puunaisi ja pesisi nurkat kunnolla. Muuten en kaipaa ketään siivousavuksi, sillä jotenkin tuntuu kunnolla puhtaalle vasta kun on itse siivonnut :) Ja toisaalta jotenkin tykkäänkin siivoamisesta ja teen sitä useinkin (kissankarvoja...), tai oikeastaan ei se siivoaminen nyt niin huippua ole, vaan tieto siitä, että on siistiä... Paikkojen vaan pitää olla järjestyksessä ja siisteinä :D
On monta kertaa pitänyt kysyä puolitutulta siivousyrittäjältä, mitä maksaisi juurikin tuollainen päivän siivous ikkunanpesuineen....
Mina yritan ottaa siivouksen kuntoilun kannalta. No se onkin helppoa, eihan me kaksi aikuista niin kovin paljon sotketa. Saastelikaa on kylla taallakin aika paljon.
Taalla voi maksaa siivoojan sosiaalimaksut vaikka anonyymina, jos siivooja ei halua tietojaan veroviranomaisille ilmoittaa. Sen pitaisi kai kattaa sitten mahdolliset hanelle tapahtuvat tapaturmat.
Aikoinaan, kun meille tultiin asentamaan markiisi 16.kerroksen parvekkeelle, mies teki kotivakuutuksen, joka kattaa myos
heidan, ja muidenkin vierailijoiden loukkaantumiset. Onneksi en ollut sita markiisin laittoa katsomassa, mies sanoi ettei hankaan sita hirvennyt seurata.
Tiina: Minä tunnistan tuon ajatuksen, että vasta sitten, kun on itse kuurannut, tuntuu oikeasti puhtaalta. Siihen sisältyy se tyydytys, että on itse uurastanut ja nähnyt vaivan. Tyytyväisyys omasta työstä. Kyllä sitäkin saa täällä kokea. Tässä on niin paljon tilaa, että siivooja ei mitenkään ehdi jokaista nurkkaa viimeisen päälle kuurata sen yhden päivän aikana, kun pitää ne ikkunatkin pestä. Eli joskus täytyy pitää "kevätsiivouksia ja joulusiivouksia", jolloin itse huolehtii, että sänkyjä ja sohvia siirrellään ja pestään koneiden aluset.
Anu: Täällä tuo vakuutusviidakko on sellainen, johon en oikein luota. Matkavakuutuksia eivät myöntäneet meille mm. ollenkaan, kun sanoivat niissä olleen niin paljon väärinkäytöksiä. Jotenkin tuntuu, että vakuutus olisi turha ja eivät kuitenkaan maksaisi? Saatan olla väärässäkin. Eli siivoojan keikkumiset on Korkeimmis käsissä ja toiveessa, että ei tippuisi. Hui, on se hurjaa..
Voi, tosi tosi mukava lukea näitä Arki-postauksiasikin! Päädyin kommentoimaan juuri tätä siivousasiaa, itselläni kun ollut tapetilla tuska huushollin ikuisesta kaaoksesta... Olen oikein yrittänyt analysoida miksi siivoaminen saa minut niin raivon partaalle. On päiviä, jolloin olen ihan varma, että verisuoni katkeaa päästä silkasta tuohtumuksesta! Eniten ehkä inhoan sitä, etten pääse siihen siivousvaiheeseen, vaan jään ikuisesti kiertämään kehää roinan raivaamiseen. Silkka siivous saattaisi luonnistuakin. Toinen ongelma on säilytystilan puute. Tavaroilla ei ole paikkaa.
Meilläkin on muuten melkoisen haastavat ikkunat. Yläkerrassa ne aukeavat juurikin ulospäin, ja viime keväänä tungin vanhempani sinne ikkunalaudalle keikkumaan, ulkopuolelle. Kamalaa. Ja alakerrassa taas täytyy IRROTTAA kaksinkertaiset ruutuikkunat kokonaan, karmeineen päivineen. Ihan hullun hommaa... Siksi meillä pestänkin ikkunat noin kerran kolmessa (lue:viidessä) vuodessa. Onneksi täällä on puhdas ilma! :) Mutta siis: terveisiä siivojallesi, minäkin arvostan hänen työtään. Ja minäkin haluan siivoojan.
Kirjatoukka: Sama virsi täällä. Liikaa kamaa, jolla ei ole järkevää säilytyspaikkaa. Tänäänkin kiersin IKEAssa tuskissani ja mietin, mietin, mietin, että olisiko olemassa mitään pelastusta tuohon meidän eteiseen. Se on ihan kamalan kamala sotkuläjä. En keksinyt ainakaan tänään. Toinen ongelma on pyykkihuolto. Ollapa kodinhoitohuone. Vaikka meillä olisi puhdasta, meillä on liikaa epäjärjestystä. Pitäisi siivoojan lisäksi palkata järjestäjä:).
Hanki siivooja, se kannattaa:). Ainakin pesemään tuollaiset hullut ikkunat!
Lähetä kommentti