"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 30. lokakuuta 2012

335. tarina (Arkeni- kuka vaihtoi juhlapäivät)

Sitä pitää itsestäänselvänä, että juhlapäivinä elämä rauhoittuu. Töistä saa vapaata ja elinympäristö on juonessa mukana. Keväällä odotellaan pääsiäistä. Huilitaan hetki helatorstaina. Karataan muiden lailla rannoille juhannuksena. Sytytellään kynttilöitä haudalle pyhäinpäivänä. Istahdetaan itsenäisyyspäivänä telkkarin eteen katsomaan linnan pukuja. Valmistellaan ja huhkitaan, siivotaan ja tunnelmoidaan koko joulukuu. Lauletaan kauneimmat joululaulut ja vetäydytään rakkaiden pariin. Uutena vuotena palellaan pihalla ja pusutellaan rakettien paukkuessa klo. 00.00. Elämä rytmittyy mukavasti juhlien mukaan. 




Sitten muutetaan muslimimaahan. Heitä ei kiinnosta pääsiäinen, ei helatorstai, ei juhannus, ei pyhäinpäivä eikä ainakaan itsenäisyyspäivä eikä joulu. Koulusta täytyy anoa lupaa, jos meinaa  juhlia päivää enemmän pääsiäistä tai joulua. Antavat todennäköisesti lisätehtäviä, jos vallan koittaa lomalle jäädä. Helatorstain takia ei kehtaa edes lupia kysellä. Juhannusta voisi juhlia, sillä silloin on jo kesäloma. Mutta kun ei se tunnu yhtään miltään ilman koivuja, saunaa ja kokkoa. Jos omaan kotiin järjestääkin juhlan, naapurissa ihan varmasti imuroidaan tai pestään ikkunoita. Roskia haetaan ovelta entiseen malliin, naapurusto lähtee töihin ja juhlatunnelma voi olla melkoisen hakusessa.

Sen sijaan vapaata saa, kun on sokerijuhla paastokuukauden päättymisen kunniaksi tai kun juhlitaan uhrijuhlaa. Päivämäärät tosin muuttuvat joka vuosi islamilaisen kalenterin mukaan. Keväällä odotetaan lasten juhlaa tai nuorten- ja urheilun juhlaa. Elokuussa on vuorossa voiton päivä ja lokakuussa juhlitaan tasavallan päivää. Silloin naapurustossa nähdään valmistelun vaivaa, herkut ilmestyvät tavarataloihin. Kaduilla näkyy juhlapukuista kansaa ja  ovelle ilmestyvät herkkuja  pyytävät naapurin lapset. Mutta kun juhlat eivät ole omat, ei niihin liity itselle minkäänlaista juhlantuntua. Ne ovat vain vapaapäiviä vailla sisältöä. 




Kahdentoista vuoden kokemuksella on omaa juhlakalenteriamme muokattu seuraavasti: Jätämme suosiolla juhlimatta loppiaisen, helatorstain ja juhannuksen. Jos muistetaan, mainitaan ne jossakin yhteydessä tai yhdistetään esim. loppiainen joulun kanssa. Pääsiäisestä ja joulusta ei tingitä.  Rakennetaan kotiin juhla, vaikka ympäristö ei juhlan päälle ymmärräkään. Itsenäisyyspäiväksi on omat traditiot ja niistäkään ei tingitä. (Juhlastamme voit lukea täältä.) Ja laskiaispullia täytyy saada joka vuosi. Sekä tiistaina että sunnuntaina.

Sitten omitaan ja yhdistellään juhlia oman maun mukaan. Turkkilainen lasten juhla on kuin koulun kevätjuhla. Se siis otetaan. Silloin istutaan koululla katsomassa esityksiä ja ollaan ylpeitä omista mussukoista. Skipataan se nuorten- ja urheilun juhla sekä valloituksen päivä, islamilaisista juhlista puhumattakaan. Yhdistetään koululaisten toiveesta Halloween ja pyhäinpäivä. Painottaen sitä pyhäinpäivää, mutta antaen lapsille lupa kummitusjuhiinsa. Tasavallan juhlalle kehitetään oma vuosittainen traditio. Silloin keitetään kahvit ja kuumat kaakaot. Kävellään läheiselle näköalakukkulalle eväät repussa ja ihaillaan turkkilaisten kanssa upeista upeimmat ilotulitukset. Niitä kun ei sitten uutena vuotena ole näissä maisemissa tarjolla.




ps. Tämän postauksen kuvat ovat eilisillalta. Turkin tasavalta täytti 89. vuotta! Perinteisiimme kuuluu palella lähikukkulalla, mutta eilen se perinnne katkesi. Lämmintä oli pitkälle yli 20 astetta ja pojat puistossa shortseissa. Väkeä oli kuin Vilkkilässä kissoja ja ilotulitus aivan käsittämättömän hieno! Onnittelut rakkaaksi tulleelle Turkin tasavallalle!

16 kommenttia :

Riina kirjoitti...

Minulle juhannus oli alkuun se vaikein juhla. Suomi-ikävä oli aivan käsittämätön. Joulun olen yleensä viettänyt Suomessa, joten se ei ole ollut yhtä vaikea.

Onhan ranskalaisilla omia juhlapyhiään, mutta kaikki perinteet tuntuvat vähän sellaisilta light-versioilta. Joulu kestää käytännössä vajaan vuorokauden ja vappuna myydään vähän kieloja (ja ehkä marssitaan, jos ollaan ay-väkeä). Suomessa juhlapyhät rytmittävät vuotta jotenkin paljon selvemmin. Ehkä se on tämä virallisen Ranskan uskonnottomuus ja maan heterogeenisyys verrattuna melko homogeeniseen luterilais-Suomeen.

anumorchy kirjoitti...

No sattui itsenaisyyspaiva mukavasti kurban bayramin jatkoksi. Muuten hepreaksikin uhri on kurban.

Aika vaikeatahan se on omia juhlia juhlia, kun ymparistossa on taysi arki paalla.

Pepi kirjoitti...

Joskus sitten voi käydä niinkin, että joulu ärsyttää kun sitä tuputetaan väärässä paikassa -luullen, että kun jossain päin kerran on joulu, niin joulun täytyy sitten vääntää turisteille vaikka väkisin!

Pohjanateerauksista yksi oli joulun tienoo Luxorissa! Menet sinne kaikkien faaraoidan aikaisten ihmeitten keskelle ja ennen kuin näet ensimmmäistäkään muinaista kohdetta, törmäät TOSI räikeisiin muovisiin joulukoristeisiin, vilkkuviin jouluvaloihin ja muihin härpättimiin! Taisi jossain jopa joululaulutkin raikaa! Silloin kävi kyllä mielessä, että tästäkö maksoin päästäkseni "joulua pakoon".

Onneksi se ei ollut ainoa reissu sinne, jäi vähän toisenmoisiakin muistoja :D

Hippu kirjoitti...

Olipa hyvin sanottu tuo "vapaapäivä ilman sisältöä". Minä koen paikalliset juhlapäivät juuri tuolla tavoin, mutta en olisi osannut muotoilla sitä noin hyvin.

Olette kyllä kehittäneet mukavan kuuloisia omia perinteitä! Meillä ei kumpikaan ole koskaan ollut erityisen kova juhlimaan mitään juhlia, sen enempää suomalaisia kuin intialaisiakaan, ja siksi juhliminen tuppaa jäämään ihan kokonaan, jos ei ole ympärillä sitä "oikeaa" ympäristöä, joka muistuttaisi tulevasta juhlasta (esim. joulun alla joulukrääsää tulvivat kaupat, glögi, ruokien valmistelu, talvi jne).

Olin ajatellut, että tänä vuonna voisin ehkä koettaa rakentaa meille jonkinlaisen joulun, mutta saa nyt nähdä. Kun ei se kuitenkaan tuntuisi täällä oikealta joululta.

Mine kirjoitti...

Riina: Minusta juuri juhannus on niin Suomeen sidottu juhla, että tuntuisi tyhmältä edes yrittää jotakin juhlaa täällä Bosborin rannoilla. Samoin pyhäinpäivän hautausmaakäyntiä on hieman vaikea siirtää tänne. Joulu tuntuu kyllä joululta, kun kodissa on lapsia. Vaikka on kieltämättä mukavaa päästä täksi jouluksi Suomeen:).

Anu: Vaikea, mutta ei mahdoton. Täytyy nähdä enemmän vaivaa ja asennoitua toisin. Lapset onneksi on aika hyviä juhlatunnelman luojia innostuksellaan...

Pepi: Kyllä, mitään tyhjää kulissia en itsekään kaipaa. Täällähän on ihmisillä joulukoristeet käytössä, kun käyttävät niitä uutenavuotena. Se sopii meille, kun voimme käyttää ne siinä varsinaisessa merkityksessä:).

Hippu: Minusta juhliin kannattaa panostaa. Arkea kun elämässä riittää. Juhlat sisältävät myös suomalaisia perinteitä ja kristillisiä sanomia, joita haluamme lastemme oppivan. Juhla on oppitunti, joka taatusti jää heille mieleen. Sisältö on tärkein, mutta kyllä koristeilla ja muilla on merkityksensä. Ne muistuttavat sisällöstä ja tekevät tunnemuistoja. Kuten piparintuoksu ja hyasintti vie välittömästi ajatuksen jouluun. Kokko juhannukseen. Maalatut kananmunat pääsiäiseen jne. Eli, siitä vaan joulua rakentamaan!

Aili-mummo kirjoitti...

Onpa teilä hieno paikka kukkulalla seurata upeaa ilotulitusta!:DDD

Kiitos todella erinomaisista kuvista, ja juhlapostauksesta!:))))

Tosi on, mitä kerroit suomalaista juhlista ja paikallisista juhlista...

Oikein mukavaa keskiviikkoa sinulle, ja iost kiitokset tästä postauksesta!<33333

Petra kirjoitti...

Katselimme ilotulitusta telkkarista ja hieno oli. Meilla on joinakin vuosina kuten tana vuonna miehen perhetta kylassa naina turkkilaisina pyhapaivina ja vastaavasti suomesta ystaviamme tai perhettani jouluna. Muita juhlia emme juuri juhlikaan, ne lipuvat ohi huomaamatta. Nyt kun meilla on lapsi niin tarkoitus olisi kylla tormakoitua ja kehittaa omia perinteita ainakin paasiaiseen. Joulu on ainoa juhla jolloin edelleen ikavöin Suomeen.

Anonyymi kirjoitti...

Voih ! Minä rakastan suomalaisia juhlapäiviä ; erityisesti JOULUA ja PÄÄSIÄISTÄ. Juhliin liittyy meillä aina rauhoittuminen ja perhe. Jouluaamuisin käydään aina saunassa ja siitä se juhla alkaa... Monta vuotta olin "pyhinä" töissä, mutta nykyinen työ on päivätyötä + virka-aikana. Uutena vuotena meillä on jo monen vuoden ajan ollut hyvät ystävät käymässä; ovat erityisen innostuneita rakettien ampumisesta...

Ihanaa, että olette jaksaneet pitää perinteistä kiinni sielläkin ! Meillä Tuntematon Sotilas + linnan juhlat + kynttilät kuuluvat aina Itsenäisyyspäivään.

Juhlavia Juhlia Teille toivoo: Tiina

pikkujutut kirjoitti...

Ihana ilotulitus.

Meillä menee vähän samaan tapaan-vapaapäiviä ilman merkitystä. Ja niitähän riittää, kun uskontoja maasta löytyy sen 20. Tosin valtauskontojen mukaan mennään mutta niitäkin on ihan riittävästi.

Juhannuksena meillä loppuu koulu, joten siinä menee se, pääsiänen ja joulu on ne, joita yritetään juhlia mutta soveltaen. Possua ei ole jouluna kuin ehkä leikkeleenä ja monesta asiasta tehdään omat versiot.

Halloween on tullut meille lisänä, toki se on enemmän pukeutumisjuhla. Olenkin sen antanut mennä sinä, sen suuremmin ei sen syntyä ole meillä käyty. Luulen, ettei tätä juhlaa meillä jatketa enää muutaman vuoden kuluttua kun ikää tulee enemmän.

Mine kirjoitti...

Aili: Kyllä sieltä kelpaa katsella. Harmi vain kun niin moni muukin on keksinyt paikan hyvyyden. Nyt alkoi jo olla hieman tungosta.

Petra: Meille on muodostunut oikeastaan aika kivat jouluperinteet tänne Turkkiinkin. Kuten pääsiäisperinteetkin. Kiva on tietenkin Suomeen mennä, mutta ei kukaan jouluisin täällä ollessa Suomeen haikaile. Lasten vuoksi kannattaa nähdä vaivaa juhlien eteen. Siinä luodaan tunnemuistoja...

Tiina: Minä tykkään kanssa juhlista. Joulukuu on koko kuun aika juhlaa. Pääsiäiseenkin panostetaan ja itsenäisyyspäivään. Muut juhlat menee vähän matalammalla profiililla, mutta omat kotkotuksensa on niihinkin.

Pikkujutut: Meidänkin lapset ovat omineet Halloweenin koulusta. Järjestävät kotonakin Halloween kemut, ihan itse, Isin tehtävä on auttaa kurpitsalyhdyn tekemisessä ja äidin tehtävä ehkä leipoa. Muuten kehittävät itse koristukset ja ohjelmat. Isommat olivat tänä vuonna järjestys-hommissa ja pikkuväki nautiskeli ohjelmasta. Näin isommatkin saivat olla vielä mukana, vaikka muuten ehkä alkaakin tuntua, että tämä juhla olisi jo juhlittu...

Saga kirjoitti...

Erilaiset juhlapäivät tosiaan rytmittää elämää mukavasti, mutta vuorotyö kyllä haittaa niiden viettämistä, se harmittaa joskus aika tavalla. Nyt yritän ehdottomasti pitää joulun vapaana. Hienoa, että vietätte siellä myös suomalaisia juhlapyhiä koristeluineen kaikkineen. Ne vaan kummasti tuo juhlan tuntua nekin. Ja teidän kokoonpanolla saakin vietettyä juhlat kuin juhlat. Kello kuuden synnytyksessäkin oli kiva olla mukana :)

Mine kirjoitti...

Saga: Vuorotyön haittapuolia, ehdottomasti. Toivottavasti tänä vuonna on sinun vuorosi olla vapaana.

Sateenkaari kirjoitti...

Oletpa saanut mahtavat kuvat tuosta İstanbulin sillan ilotulituksesta. katselin sita televisiosta, ja kyllapa olikin upea.
Meilla talla oli myös mahtava ilotulitus.

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Tämä on meidän perinne. Ollaan käyty katsomassa joka vuosi. Tai viime vuonnahan se peruttiin Vanin maanjäristyksen vuoksi. Hieno se on ollut aina.

Kirjailijatar kirjoitti...

Täälläkin oli tänään joku ilotulitus, mutten kyllä tiedä miksi. Ainakaan ei Suomi täyttänyt vuosia.

Oikeastaan se on hauska, kun voi juhlia kahden maan juhlapäiviä. Voi vaikka valita kummastakin maasta kaikki juhlat :)

Mine kirjoitti...

KIrjailijatar: Eikö olekin kätevää:). Eilen täällä maa pysähtyi kahdeksi minuutiksi kunnioittamaan Ataturkiä. Sireenit ja torvet soi ja naapurit törötti uima-altaan äärellä Ataturkin kuvan edessä. Sekin oli jotenkin niin turkkilaisen liikuttavaa...