"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 9. lokakuuta 2012

321. tarina (Kotor- jos tien takana olisi meri)

Albanian ja Montenegron rajalla tie kohenee silmissä. Olemme saapuneet Euroopan Unioniin. Tiet mutkittelevat entiseen malliin, mutta päällysteet ovat ehjät ja hyvät. Maisemat tien vieressä hivelevät silmää ja lupaavat: jotakin kaunista on luvassa.




Viimeiset kilometrit yksikaistainen tie mukailee rantaa. Ohittamisesta tulee haastava laji, mutta onneksi liikennettä on vain vähän. Ihailemme ikkunasta kekseliäitä laitureita ja kivitaloja ikkunaluukkuineen. Ajattelen, että tällaista olisi elämä, jos tien takana olisi meri.





Saamme hetkeksi eläytyä Kotorilaiseen elämään vuokraamalla huoneistot tien vierestä. Nojailla parvekkeelle ja katsella merta. Tai mikä vielä parempaa, kymmenellä askeleella olemme jo siellä. Sukeltamassa Adrianmeren syleilyyn.


Ensimmäisen ja toisen uinnin välissä piipahdamme Kotorin vanhaan kaupunkiin. Kartta kädessä ja vatsat muristen me viiletämmme kapeilla kujilla kirkkojen ja kivitalojen välissä etsimässä ruokapaikkaa, jossa luvataan suuria annoksia. Lupaus pitikin paikkansa. Vaikka olimme nälkäisiä kuin sudet, jäi jokaisen annos puolitiehen. Yhtään kuvaa ei tullut ravintolasta eikä ruoasta. Varsinainen pikaruoka.








Ruoan jälkeen lampsimme pitkin katuja. Ostellen asunnolle aamupalatarvikkeita. Ihaillen kauniita kauppoja ja huokaisten illan mukanaan tuomasta helpotuksesta helteisen päivän päätteeksi. Ihmisen onni on tässä; kun on vatsa täynnä, sopivan lämmin ja joku jota halata.







Pimeässä me kelluimme meressä koko perhe. Katsellen ympärillämme loistavia valoja. Tähänkin olisi voinut jäädä pidemmäksi aikaa. Tai vaikka koko elämäksi. Olisihan se nyt jotakin, jos tien takana olisi meri.




22 kommenttia :

Madame Kissankulma kirjoitti...

Ihania kuvia jälleen kerran. Uimaan tekisi näiden kuvien jälkeen mieli, mutta arki ei anna armoa. Jospa viikonloppuna vielä ehtisi.

Pepi kirjoitti...

Teillä on kyllä ihana taito hyppysissä löytää kauneutta ja hyvää tunnelmaa sieltä mistä moni porhailtaisi talla pohjassa ohi ja etsisi seuraavaa suurkaupunkia ♥

Ja minä seikkailen kuule netissä Istanbulilaisissa hotelleissa....josko vaikka huhtikuussa pääsoäisen aikaan tulisin, kelit jo lienee sellaiset, että illalla voisi istuskella vaikka hotellin kattoterassilla ihailemassa ympäröivää maisemaa ☺
Että sellainen hotelli hakusassa -ja taisin juuri unohtaa sen NYkin reissun, se on niin nähty (vaikka ihana kaupunki onkin)

(ja jos systeri lukee tämän, niin matkaseura kelpaa kyllä...)

Tiina kirjoitti...

Jos tien takana olisi meri.... jotenkin sama efekti Kroatiassa Split' in tienoille tullessa. Vaan hyvin samoissa maisemissahan liikutaankin, ja varsinkin "ennen vanhaan" kun ei edes valtio vaihtunut välissä :)

Tiina kirjoitti...

Aha, aijaa - tuohon edelliseen :) Juuri tässä melkein löin lukkoon kahden viikon talviloman joulun aikaan...

Sennie kirjoitti...

Aaah... Ihan taivaalliselta kuulostaa ja näyttää, kaikin puolin<3

Maria kirjoitti...

Kyllä on mukava lukea näitä tarinoita! Ihania seikkailuja, kauniita kuvia. Monia kivoja vinkkejä olen saanut kertomuksistasi. Tervehdys lokakuun väreistä ja sateista!

Hanne kirjoitti...

Ihania seikkailuja ja kauniita kuvia. Näiden kanssa aika vierähtää.
Lapsesi saavat hienon rikkauden elämänpolulleen:)

Allu kirjoitti...

Ihania kuvia, kyllä tuonnekin pitäisi joskus vielä ehtiä!

hietzu kirjoitti...

Ihania kuvia jälleen,parasta ovat aina pienet kirkkokurkistukset ^^

Saga kirjoitti...

Myös minä tykkään kirkkokurkistuksista ja jumahdan itsekin matkoilla kirkkoihin ihastelemaan, aistimaan tunnelmaa ja hiljentymään kiitollisena. Hienoja kirkkokuvia, jälleen.

anumorchy kirjoitti...

Ompa tuttuja maisemia!
Meidankin annokset todella jai puolitiehen vaikka nalkasia oltiinkin, eika mitaan alkupaloja edes otettu! Huh huh, kuka jaksaa syoda niin paljon? Sitten toisena iltana tarjoilija sanoi etta puolikkaitakin annoksia voi tilata.

Aili-mummo kirjoitti...

Uskomattoman ihana kaupunki tämä Kotor Montenegrossa!<333

Tyytyväisyys on onnellisuuden esiaste, ja vatsa hyvää ruokaa täynnä on helppo olla onnellinen:DD

Kiitos ihanasta tarinasta, Mine!<333

Kirjailijatar kirjoitti...

Menetimmeköhän ihan mahdottoman paljon, kun emme poikenneet tuonne? Alkuperäisessä suunnitelmassa piti mennä Montenegroon muutamaksi päiväksi, mutta se sitten jäi. No, hyvähän se reissu silti oli.

Amalia kirjoitti...

Noissa maisemissa olen minäkin käynyt, vuonna yks tai kaks, silloin kun se oli vielä Jugoslaviaa. En kyllä noin ihania kuvia ole saanut. Sinulla on tuota kuvasilmää, vaikka muille jakaa. Saat taiottua tunnelmaa runsain mitoin. Kiitos niistä.

anumorchy kirjoitti...

Piti viela mainita, etta siita aikoinaan tykkasimme Turkissa, etta ruoka-annokset oli ihan inhimillisen kokoisia, joskus jopa pienehkoja, eika tarvinnut koskaan syoda itseaan ahkyyn vaan sen takia etta on noloa jattaa hyvaa ruokaa lautaselle.

Mine kirjoitti...

Madame Kissankulma: Vieläkö siellä uidaan? Täällä on jo syksy, eikä tulisi mieleen enää mennä rannalle. Iltaisin on jo suorastaan vilu ja lapsille petasin jo peitot sänkyyn. Ihanaa:).

Pepi: Joskus meitä vain onnistaa, ehkä. Tai ehkä minä vain etsin kunnes löydän, jotakin kaunista. Kylläpä minä olen iloinen, kun olet tulossa tänne meille:D.

Tiina:Talot minusta on samantyyliset joka puolella tuolla. Kroatiassa oli paljon ihmisiä, tuolla Kotorissa sai olla aika itsekseen. Se oli mukavaa se.

Sennie: Mukavaa oli, olisi viihdytty pidempäänkin.

Maria: Kiitos loka-terveisistä ja siitä, kun lähdit matkalle mukaan. Kunhan elämäni hieman rauhoittuu, tulen sinullakin käymään...

Hanne: Niinhän ne sanoo, että matkailu avartaa. Ehkä meistä tulee tosi avaria?

Allu: Ehtiihän sitä ihminen, kun tarpeeksi haluaa. Eihän teiltä kai kauaa tuonne ajaisi, vai?

Hietzu: Minäkin fanitan kirkkoja, etenkin niitä, jossa on paljon kuvia. Kirkkokurkkijan unelma on Bulgarian luostarit! Etenkin se Rila!

Saga:Me poiketaan aina kirkkoon, lasten suureksi riemuksi:). Mitä enemmän kuvia, sen parempi. Tosin Itä- Turkissa ei kirkoissa juuri ollut kuvia, mutta niissä oli sitten muu tunnelmansa.

Anu: Me syötiin vaan sen yhden kerran Montenegrossa. Pidemmällä lomalla olisi hyvä tietää tuo puolittaminen. Minä itse asiassa luulin, että annokset oli isoja vain tuossa nimenomaisessa ravintolassa, koska Lonely Planet siitä erikseen mainitsi. Olikin sitten vissiin yleistä koko maassa? Eipähän tarvinnut nähdä nälkää...

Aili: Niin, minusta onni syntyy hyvin perusaineksista, jos ihminen ymmärtää niiden arvon.

Kirjailijatar: Menetitte, mutta saitte jotakin muuta ihanaa tilalle. Sellaista se on matkaileminenkin, valintojen tekemistä. Tuo otetaan ja tuo jätetään. Katsotaan sitten miten käy ensi kerralla...

Amalia: Kiitos. Kauneus on katsojan silmässä. Minun silmässäni se näyttää tuolta:). Sehän oli sinulla mielenkiintoinen matka. Jos kävisit uudestaan, osaisit kertoa, että miten maa on muuttunut.

Anu: Täällähän ei edes ole noloa jättää ruokaa lautaselle.... Mutta annokset ei todellakaan ole liian isoja.

Petra kirjoitti...

Aivan ihanan naköisia paikkoja, tuonne suunnalle olisi kova halu paasta lomailemaan.

Hippu kirjoitti...

Ei näin ihania kuvia voi ollakaan. :-)

Tuosta yhdestä kaupasta tuli muuten ihan mieleen Marimekko.

Mine kirjoitti...

Petra: Se on hyvä suunta monesta syystä. Edullinen ja kaunis nyt ainakin alkajaisiksi:).

Hippu: Eikö ollutkin ihanan sinivalkoinen. Kotoisa.

Lissu kirjoitti...

Aaah ja oooh!! Ja kaiken kruununa tuo viimeinen kuva. Sità piti tuijottaa kauan.

Anonyymi kirjoitti...

Eilen oli niin kipeä selkä ja kova kutina, että en voinut matkustaa kanssanne, mutta nyt hyvin lääkittynä istahdan hetkeksi; tosin tuohon kutinaan EI auta mikään... Miten teidän Kolmonen selvisi siitä vyöruususta ? Lapsi-Ressu ! Jos tämä vaivani on sitä, niin voin vain kuvitella, kuinka kurjaa Kolmosella on ollut !

Muistakin tämän paikan entuudestaan ja erityisesti tuon yöuinnin; se oli taatusti hienoa ? Olisin mielelläni pulahtanut seuraanne...

Ja tuo kauppa ! Suloinen ! Ihanat värit ! Kirkot olivat myös kauniita ! Miten matka jatkuu ? Tuskin maltan odottaa...t: Tiina

Mine kirjoitti...

Lissu: Olivat kivasti valaisseet tuon linnoituksen, joka kipusi pitkin vuoren rinteitä.

Tiina: Ilmeisesti vyöruusu oli lapselle helpompi tauti. Toivottavasti sinun omasi pian menee ohitse, eikä uusi!!! Sitäkin olen kuullut tapahtuvan...

Kotor oli suloinen. Siellä olisi voinut viipyä pidempään ja olisi kannattanutkin. Kroatia oli meidän makuumme vähän turhan suosittu. Hinnatkin olivat huomattavasti kalliimmat, kun muualla Balkanilla. Vaikka kaunista oli onneksi sielläkin.