"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 5. lokakuuta 2012

319. tarina (Ohridin aamussa tapasimme Riston)

Ohridin aamussa me tapasimme Riston. Miehen, joka tanssii kuin Elvis, pukeutuu tyylikkäästi yöelämään, on kanadalaisen elokuvan tähti ja joka lupasi viedä meidät kymmenellä eurolla veneretkelle Ohrid-järvelle. Miten sellaisesta olisi voinut kieltäytyä?




Ohrid- järvi on jopa 350 metriä syvä ja yksi maailman kirkkaimmista. Risto ammentaa järvestä vettä lasiin ja juo. Me katsomme toisiimme tietävän näköisinä ja kieltäydymme kohteliaasti niin järvivedestä kun muustakin tarjotusta kirkkaasta. Järvessä elää 16 kalalajia ja suurin niistä on Ohridin karppi. Kolmonen kokee valaistumisen ja tahtoo ryhtyä järvelle kalastajaksi. Venekin tarvittaisiin ja käyvät Riston kanssa keskustelua veneiden hinnoista. Veneretkestä jää myös pinttymä kipparin hatusta, jota metsästämme siiheksi, kunnes sellaisen löydämme.









Veneretken jälkeen me pujahdimme Bysantin kirkkojen kaupunkiin, jossa näkyi vahvasti myös ottomaanien käden jälki. Edellisiltaiselta ystävältämme olimme kuulleet, että kaupungin väestöstä 20% on edelleen turkkilaisia. Täällä sijaitsee myös Makedonian ortodoksikirkon arkkipiispan istuin.






Ohridissa olisi epäilemättä viihtynyt pidempäänkin. Se oli suloinen ja jotenkin niin aito. Silmämme siirtyivät kuitenkin järven takana häämöttävään Albaniaan. Starttasimme auton ja pujahdimme mutkikkaille vuoristoteille...

12 kommenttia :

mehtäemäntä kirjoitti...

taas kerran MAHTAVIA kuvia..miten me ei vaan saada aikaseksi ostettua itselle matkaa..ehkä se on se valinnan vaukeus,koska paikkoja on monia missä haluaisi käydä. pitäis vain aloittaa jostain :/

Aili-mummo kirjoitti...

Ihana matka, kiitos, Mine!<3333

Leena Lumi kirjoitti...

Päijänne on Suomen syvin järvi ja se on sitä Rappukallion kohdalta. Sekin on vain 106 metriä merikortin mukaan. Oli siinä silti aika jännä uida.

Nuo kapeat, kauniit puut...seetrejäkö ne olivat?

Minäkään en olisi juonut;-) Inarin järven vettä olen juonut, mutta siitä on jo aikaa. Ja alppipuroista olen myös juonut,e ikä ole tullut mitään tautia.

Kiitos reissusta!

Mine kirjoitti...

Mehtänemäntä: Meitä ajaakin se tietoisuus, että pian emme enää ole täällä. Täytyy siis koluta nämä lähiseudut vielä, kun olemme automatkojen päässä. Kun muutamme Suomeen, aloitamme sitten Suomen koluamisen. Haluaisin Lappiin, Ahvenanmaalle. Ja sitten ulottaen Viroon, Pietariin jne. Aina ei tarvitse mennä kauas:).

Aili: Ole hyvä ja kiitos kun kävit taas yhdessä matkailemassa.

Leena:Voi minun puutuntemustani:). Voisin tietysti googlettaa, mutta varmemmin saat tiedon, kun katsot itse. Me emme käyneet tuolla uimassa, joten en osaa sanoa, että millaista se olisi ollut. Yleensä järvi on kuulema tyyni, mutta jos myrsky iskee, se raivoaa, kuten meri.

Lissu kirjoitti...

Kiitos taas matkakertomuksesta. Luin myòs edellisià postauksiasi, ja tuo lastenne koulunkàyntikertomukset olivat puhuttelevia. Olin opena (Suomessa) làhes neljàkymmentà vuotta ja olen kanssasi samaa mieltà kotimaamme koulutuksesta. Toisaalta, ulkomailla on mahdollisuus oppia sellaisiakin asioita, joita Suomessa ei voi. Haleja vain kaikille perheenne koululaisille!

Mine kirjoitti...

Lissu: Voi Lissu! Minä jaan vuoteeni suomalaisen opettajan kanssa, joten luottamukseni heihin on vahva:D. Mieheni ei täällä ole opetustehtävissä, sillä suomalaisesta opettajasta on moneksi. Olet tehnyt tärkeän työn, arvokkaan uran. Olen iloinen sinusta! Sinä, jos joku, ymmärrät...

Yaelian kirjoitti...

Vai sellainen Risto;D
En minäkään olisi ehkä uskaltanut järvivtttä maistaa vaikka Riston lasissa se näyttää niin kirkkaalta! Hieno matka taas Mine:)

Anonyymi kirjoitti...

Viime kesänä lomalla Ohridissa, venematka vanhasta kaupungista hotellille Riston kyydissä!! Hän puhuu oikeasti muutaman/useamman sanan suomea! Ihastuttava kokemus niinkuin koko Makedonian matka.

Mine kirjoitti...

Yaelian: Sellainen:). Matkailun hauskimpia puolia on persoonalliset paikalliset, joiden kanssa pääsee juttuun. Turkissa se on tietysti helpompaa yhteisen kielen myötä, mutta tämä Risto puhui hieman suomea ja hyvin myös englantia.

Anonyymi: Miten hauskaa. Ohrid ja Risto kuuluvat siis yhteen:D.

Anonyymi kirjoitti...

Olipas hauska ja mainio tapaus tuo Risto, joka kyllä peitti persoonallisuudellaan tämän postauksen. Hui ! Tuolta Ristolta en ottaisi lasiini MITÄÄN kirkasta ! En vettä, enkä pontikkaa...

Saanko taas valittaa ? Koska et ehtinyt kieltää, niin jatkan ruikutusta... Minulla on ongelma, joka liittyy erääseen meidän naapuriin, joka on ottanut hampaisiinsa meidän kuuron poikakoiran. Hänen mielestään koira vetää liikaa; so what ? Saan päivittäin s-postia mm. kaikenlaisista vempaimista, joilla vetoa saisi estettyä. EN halua laittaa KUUROLLE koiralle mitään rajoitinta, koska surettaa tuo kuuloasia muutenkin... Joudunkohan vankilaan, jos kuristan tuon ihmisen ?

Tuskin maltan odottaa tähän liittyen, että kirjoitat ehkä jossakin vaiheessa turkkilaisista naapureista; kyllä näistä suomalaisistakin juttua riittäisi... t: Tiina

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi tuota Ristoa! Kuvasit hänet niin hyvin, että mies heräsi henkiin tuosta kuvasta. Nauroin täällä ääneen :) Niinpä, miten tuosta olisi voinut kieltäytyä.

Mine kirjoitti...

Tiina: Odotahan vain, täkäläiset naapurit onkin suorasukaista sakkia. Olen kyllä saanut kuulla jos jotakin. Koira meillä ei vedä, kun meillä ei ole koiraa.

Kirjailijatar: Hän olikin Persoona isolla P:llä, aivan hupaisa:). Lapsille tulee vieläkin aina välillä Riston jutut mieleen.