"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

322. tarina (Dubrovnik- selvästi suosiossa)

Kotorista oli matkaa Dubrovnikiin vain 78 km. Alkumatkan lossi helpotti melkoisesti matkan tekoa, kun ei tarvinnut ajaa kapeilla teillä niin pitkästi. Maa vaihtui ilman mitään rajamuodollisuuksia ja pian katselimme ylhäältä käsin tuota kaunista kaupunkia.





Dubrovnik oli selvästi turistien suosiossa. Jokainen hotelli pullisteli ulkomaanelävistä ja majapaikkaa ei meinannut löytyä ei sitten millään. Liian monen ei oon jälkeen  nälkä alkoi vaivata ja sen mukana ilmeni kaikki verensokerin laskuun liittyvät lieveilmiöt. Mies päätti, että oli aika viedä perhe syömään. 

Kuinka ollakaan, pizzerian vieressä seisoi söpöistä söpöin Villa More. Ketään ei näkynyt talolla, mutta puhelinsoitto varmisti meitä lykästäneen. Huoneisto vapautuisi muutaman tunnin kuluttua. Pyyhimme siis  rasvat suupielistä ja käänsimme suupielet ylöspäin. Parkkeerasimme itsemme Villan pihalle odottamaan.






Meri oli kolmen minuutin päässä. Pihalla seisoi pieni uima-allas. Viereisellä kadulla saattoi lounaaksi syödä lettuja suklaakastikkeella tai Banana Splittiä. Sellainen on ihan sallittua lomalla. Kuten piipahdukset naapurikaupan karkkiosastoilla. Jokaisen vain tulee säännöstellä oman sokerihumalansa syvyyttä syömällä tarvittava määrä suolaista vastapainoksi.





Iltapäivällä me ajoimme bussilla vanhaan kaupunkiin. Se oli kaunis, mutta ehkä jotenkin liian viimeistelty. Joka nurkassa olisi ollut kirkko tai museo kurkistettavaksi. Sitä harrastusta vastaan vain harasi neljä matkalaista. Jo ensimmäisen kirkon jälkeen saatoimme napata lapsista kirkon portailla perinteisen kuvan, jonka nimesimme: "tylsistyneet kirkon portailla."




Onneksi kiipesimme muureille. Alla levittäytyivät katot ja meri. Lähestyvä ilta lievitti pahimman kuumuuden. Reilun kahden kilometrin aikana ymmärsimme miksi kaupunki on liitetty maailmaperintöluetteloon ja miksi sen muureja pidetään yhtenä maailman hienoimmista. Olkoonkin liian suosittu ja turisteja pursuava, Dubrovnik oli siltikin kaunis.










Kaupungin muurien sisälle jäi papukaijamies ja Dubrovnikin iltaelämä. Hyppäsimme bussiin ja palasimme Villa Moren pehmeisiin peteihin. Ilmastointi hurahti päälle. Jalan alla lautalattia narahti. Keittiössä valmistui iltakahvi munkkien kaveriksi. Suihku lorisi ja matkan tomut valuivat viemäriin. Mies viritti iltaohjelmat. Unohtui taas maailman murheet ja pahat päivät. Lomalaisen olo oli silkkaa onnea ja päivänpaistetta. 


17 kommenttia :

Tiina kirjoitti...

Tuo viimeinen kuva kruunasi koko komeuden :)

Yaelian kirjoitti...

Dubrovnik näyttää kiinnostavalta matkapaikalta.Ja minkä ihanan villan löysittekään majapaikaksi:) Ja ihana värikäs papukaijapariskunta:)

Pepi kirjoitti...

Tiina sen jo sanoikin :)
Ihanat papukaijat kauniiden maisemien kruunuksi.
Laitoinkin sinulle jo meiliä, matkat on varattu! Jee, me tullaan molemmat!! :D

anumorchy kirjoitti...

Tuttuja maisemia taas! Ja samat fiilikset Dubrovnikin turistisuudesta. Pakenimme sielta muutaman tunnin kierroksen jalkeen.
Sina sentaan onnistuit kuvaamaan "pyykkia kuivamassa" kuvan, joten ehka siella viela joku asuukin, eika vaan turistikulissia.

Kaisa kirjoitti...

Oi ihana Dubo! Dubrovnik, olen saanut siellä yhden kesän opastella turisteja. Rakastuin kaikkeen mahdolliseen siellä - ja ihmisetkin ihan niin kuin meissä suomalaisissa olisi jotain samaa. Ja ne pikku villat ja kaikki. Jos kuka ei ole käynyt sinne vaan, mutta viikko ei riitä!- Hyviä kuvia!

Mine kirjoitti...

Tiina: Siellä oli sellainen papukaijamies, mutta papukaijat sen verran jatkuvasti liikkeessä, että tarkan kuvan saaminen oli haaste. Ihanan värkkäitähän ne on.

Yaelian: Etsivä löytää, vaikka meinasikin ihan usko loppua.

Pepi: Jännittävää. Kirjoitin ylös almanakkaan ja pidän sormet ristissä, että siihen ei tulee mitään pakollisia menoja. Minun pää jo raksuttaa, että mihin teitä veisin. Sitten tajusin, että pitää kai kysyä teiltä itseltänne:D.

Anu: Kyllä siellä varmaan jotakin oikeaakin elämää oli. Se ehkä näyttäytyisi talvikuukausina, kun laivat ja turistit ovat poistuneet?

Kaisa: Ai sellaista olet saanut tehdä:). Kyllä se on kaunis paikka, mutta nyt Kroatia on selvästi nousuhuudossa ja liian moni haluaa sinne samaan aikaan. Minua vain ahdistaa, jos ympärillä ei näe paikallisia, vaan pelkkiä turisteja. Kaupassakin kuuli koko ajan suomea...

Pepi kirjoitti...

Heti voin sanoa sen verran, että Prinssisaarille, kiitos :)
Onneksi tässä on aikaa suunnitella!

pikkujutut kirjoitti...

Dubrovnik on kaunis mutta täytyy sanoa, että ne kroatialaiset, joihin olen täällä törmännyt ja tutustunut ovat kyllä luoneet maasta sellaisen kuvan, etten ihan ensimmäisenä sinne menisi matkalle. Tosin muutaman ihmisen perusteellahan ei saisi luoda yleisvaikutelmaa mutta minkäs ihminen itselleen voi. Vastalääke lienee siis tehdä matka juuri sinne alkulähteelle :).

Bananasplit olisi kyllä herkkua juuri nyt.

Nella kirjoitti...

Huikea blogi, vasta löysin tänne tieni! :)

Jenni kirjoitti...

Voi miten ihanan näköistä! Vaarallista katsella tällaisia kuvia kun jo ennestään pitkä lomakohdelista sen kuin kasvaa. :-)

Mine kirjoitti...

Pepi: Listaamaan vaan ja sitten karsimaan:).

Pikkujutut: Siellä oli niin hirmuinen turistiryysis, että paikallisiin ei paljoakaan päässyt tutustumaan. Eli heidän luonteenlaadustaan en osaa nyt sanoa yhtään mitään....

Nella: Kiitos, mukavaa kun löysit...

Jenni: Sanos muuta. Se on joka kertainen ongelma. Mitä ottaa ja mitä siis jättää...

Aili-mummo kirjoitti...

Ihana Dubrovnik oli huudossa jo 1960-luvulla, mutta näköjään sota katkaisi turistivirrat. Rakennukset lienevät vanhassa kaupungissa kärsineet sodasta, mutta kai ne on jo entistetty. Voi olla ettei Dubrovnik ole edes kallis kaupunki...

Kiitos hienoisa kuvista ja tekstistä. Kyllä näitä kelpaa lukea ja katsoa!<3333

Mine kirjoitti...

Aili: Kyllä oli vanha kaupunki liiankin siistitty. Ei ollut sodasta merkkiäkään. Hintatasoltaan se oli kallis verrattuna viereisiin maihin. Kuten koko Kroatia.

Leena Lumi kirjoitti...

Mine, tää on se ihana paikka, muistan tuosta teidän hotellista;-)

Ja miten kaunis tuo kukkakuva onkaan...

Kroatiaa on niin kehuttu, eikä suotta.

Mine kirjoitti...

Leena: Se olikin ihana villa, joskin hintakin oli aika suolainen. Lautalattiat, pehmeät sängyt ja parveke. Sekä oma keittiö aamukahvien keittelyä varten.

Anonyymi kirjoitti...

Voi tuota herkkutelua !? Vietittekö Esikoisen syntymäpäivää ?? Neito nro 14 !! Oli miten oli, niin makoisalta vaikutti...

Hieno paikka tuo, jossa päänne tyynyihin kallistitte ! t: Tiina

Täällä alkoi koululaisten syysloma. Minäkin olen viikon lomalla; halusin olla Teinin ja Iltatähden kanssa kotona. Mies ei voinut työkiireitään jäädä lomalle. Ei lähdetä mihinkään matkalle, mutta käydään kylpylässä, kirpputoreilla, elokuvissa ja syömässä ulkona.

Lisäksi toivon, että lepo auttaa tähän "vyöruusuuni"; alkaa jo todella kylläsyttää tämä kutina !

Mine kirjoitti...

Tiina:Joko on tauti helpottanut? Toivottavasti ehdit lomalla tekemään jotakin mukavaa raapimisen sijasta?