"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 15. lokakuuta 2012

324. tarina (Split- taas me kiivetään)

Aamulla minulla oli suunnitelma. Ensin vanhaan kaupunkiin ja sitten saarille menevään laivaan. Aamumme kuitenkin venyi ja olimme odottamassa bussia vasta puolilta päivin. Saaret sai siis jäädä ja tyydyimme Splitiin.





Split on seissyt paikoillaan jo pitkään. Kristittyjen vainoajana tunnetuksi tullut Rooman keisari Diocletian rakennutti palatsinsa nykyiseen Splitiin vuonna 295-303. Vanha kaupunki on hauska sekoitus uutta ja vanhaa. Me haahuilimme kaduilla, poiketen syömään ja kahville sopivien väliaikojen kuluttua.





Kierroksen lopuksi me taas kiipesimme. Tällä kertaa kirkon kellotapuliin. Avonaiset kaiteet ja rappusten välistä näkyvä korkeus heikotti korkeanpaikan kammoista. Kuopuksellakin meinasi rohkeus pettää kesken kiipeämisen, mutta ylös asti päästiin toinen toistamme tsempaten. Ja ihailtiin ympärillä aukevaa maisemaa hyvä tovi ennen kapuamista alas.








Kolmonen oli kantanut Ohridista asti haavetta merikapteenin urasta. Hattu oli löytynyt Duprovnikista, mutta nyt piti päästä merelle. Rannasta saatiin onneksi lainattua kanootti ja perhe pääsi sillä vesille. Huoltojoukko jäi rantaan liottamaan varpaita laventelipuskien alle. Ei hassumpaa.





Melontaretken jälkeen muistettiin, että aurinko ei aina ole ystävä. Kolmonen sai reissulta jonkun asteisen auringonpistoksen. Ilta kului jossakin todellisuuden rajamailla. Me juotimme häntä nukkumisen välillä ja tankkasimme mehua myös itse. Muistutimme itseämme, että seuraavina päivinä täytyi juoda enemmän ja pysytellä varjossa. Pitää varamme, että aurinko ei juo meistä kaikkia mehuja.

11 kommenttia :

sannabanana kirjoitti...

Ihania kuvia taas. Australian 'Slip, Slop, Slap' on hyvä muistaa palamisen, auringonpistoksen ja ihosyövänkin varalta: Slip on a shirt, slop on the sunscreen, slap on a hat.

Aili-mummo kirjoitti...

Korkealta näkee kauemmas ja paremmin!:DDD

Se on totta, että liikaa aurinkoa pitää varoa!<3

Leppoisaa viikon alkua, Mine!<3333

Lissu kirjoitti...

Sinnekin Slitiinkin nuo gladiaattorit ovat ehtineet tuolta Rooman turuilta ja toreilta! Nàinà vuosina kuljen mieluummin varjossa kuin auringossa, mutta nuorena paahdoin itseni aina pavuksi. Kiitos taas kuvista.

Yaelian kirjoitti...

Upea maisema näkyy tuolta kellotornista:) Ja hauskat ritarit! Aurinko ei ole minun ystäväni;menen aina varjoiselle puolelle koska saan helposti auringosta ihottumaa.

Anonyymi kirjoitti...

Voih ! Tunsin suurta myötätuntoa ja ymmärrystä tuota teidän Nelosta kohtaan; Lapsi-Parka ! Kun korkealla pelottaa, niin sitten pelottaa kunnolla... Siihen vaivaan ei auta ikä, järki tai kokemuskaan ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

sannabanana: Kyllä, me yritämme pysytellä poissa ihan auringosta. Hatut tuppaa aika usein kyllä nykyään unohtumaan..

Aili: Niin näkee ja siksi pitää kiivetä vaikka hirvittää.

Lissu: Minä en ole ikinä ollut auringonottaja. En tiedä mitään tylsempää kuin makailla auringossa.

Yaelian: Minäkään en viihdy auringossa. Se maalaa minulle heti viikset. Enkä minä ole viiksien ystävä.

Tiina: Se oli niin hurja näköistä kun rappusten väleistä näkyi kauas alas. Hui.

Hippu kirjoitti...

Haha, aika menevän näköisiä nuo miehet mekoissa. :-D Hyvät sääret on kyllä. :-)

Ja kerrankin joku uskaltaa sanoa ihan suoraan sen, mitä minäkin ajattelen: en tiedä mitään tylsempää kuin auringossa makailu! Kauheaa ajanhaaskaustakin se on.

Allu kirjoitti...

Sä voisit kyllä julkaista matkakirjoja, taas mahtavan hienoja kuvia näissä postauksissa.

anumorchy kirjoitti...

Tuossa(kin) kellotapulissa on kayty, ja niin monessa muussa seka Sloveniassa etta Kroatiass. Aika pelottavia ne joskus olivat, valilla tuulikin puhalsi pelottavasti. Eivat varmaan EUn turvallisuusnormien mukaisia.

Mine kirjoitti...

Allu: Kuulostaa niin ihanan helpolta, että tuosta vaan tekisi kirjan:). Harjoittelen nyt noiden ifolor kirjojen kanssa...

Anu: Todellakin pelottavia, en yhtään ihmetellyt miksi kuopus meinasi tehdä stopin.

Mine kirjoitti...

Hippu: Siis en yhtään käsitä, että joku jaksaa mennä etelään ja maata koko ajan vaan rannalla aamusta iltaan. Mutta kukin tyylillään.